Järjestysnumerossaan 44. Lakimiespäivä käynnistyi kuulaaseen syyspäivään Finlandia-talon pääsalissa Lakimiesliiton puheenjohtajan, hovioikeuden- laamanni Asko Nurmen tervehdykseen. Avaussanat olivat kuitenkin hänen edeltäjänsä Heikki Halilan puheesta kymmenen vuoden takaa.
– Professori Halila puhui silloisten viimeaikaisten tapahtumien saaneen monet neuvottomaksi; kuinka huoli näennäisesti kaukaisista asioista oli kasvanut ja kuinka tarrautuminen saavutettuihin etuihin oli johtanut stagnaatioon sanelupolitiikan jäytäessä luottamusta. On jossain määrin masentavaa, että ongelmat ja niiden ratkaisumallit eivät juuri ole siitä kehittyneet, Nurmi harmittelee.
Päätöksenteon hitaudesta Nurmi otti esimerkiksi tuomioistuinhallinnon perustamisen.
– En muista toista hanketta, jonka tarpeesta oltaisiin näin täydellisen yksimielisiä. Lopputulos: ei mitään, Nurmi ihmettelee.
Liiton jäsenistöstä Nurmi totesi, että vaikka juristit ovatkin työkseen eri mieltä toistensa kanssa, erimielisyydet pystytään ratkomaan – neuvotellen tai argumentoiden, neuvotteluhuoneissa tai käräjäsaleissa.
Päivän ohjelmaa Nurmi piti onnistuneena, vaikka teemat eivät juristeja kosketakaan: ”korruptiota meillä ei ole, turvallisuus on kunnossa ja juristin tulevaisuus taattu”.
– Olen iloinen, että näin moni oli valinnut tästä uskomuksesta toisin ja saapunut tänne.
Perin tyytyväinen Nurmi oli myös siitä, että päivä sopi oikeus-ja työministeri Jari Lindströmin aikatauluihin. Mainitsematta ei myöskään jäänyt, kuinka ensimmäistä kertaa Suomen historiassa valtioneuvostossa ei ole yhtään lakimiestä, oikeusministeri mukaan lukien.
– Pyydän kauhistelijoita ottamaan senkin vaihtoehdon huomioon, että ulkopuolelta tulevalla voi olla tuore ja ennakkoluuloton näkökulma joihinkin ehkä väärällä tavalla luutuneisiin menettelytapoihin.
Nurmi muisti myös kiittää Lakimiesmiespäivän työryhmää, kaikkia esiintyjiä ja Lakimiesliiton toimiston väkeä järjestelyvastuusta ja riskialttiista tehtävästä.
– Tämä on sitä työtä, joka onnistuessaan jää niin usein huomaamatta ja kiitoksetta.
Asko Nurmen kunniatehtävänä oli vielä antaa Lakimiesliiton perustelut K. J. Ståhlberg -mitalin saajasta.
– On uskallettava sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, vaikka on monarkisti. Palkittavamme ei ole vetäytynyt korkean tittelinsä taakse vaikenemaan. Hän on myös urallaan osoittanut, että siihenkään, että on saanut kaiken, ei tarvitse tyytyä, Nurmi tiivisti.
Kunnianosoitus ojennettiin tänä vuonna korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle, joka totesi mitalin symboloivan niiden asioiden tärkeyttä, joiden puolesta hän on työtään tehnyt.
Hallituksessa tapahtuu
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström myöntää epäilijöille heti alkuun, että hän ei edes kuvittele osaavansa kaikkea.
– Sitä varten minulla on hyvät avustajat ja virkamiehet apunani.
Hallitusohjelman mukaisesti oikeudenhoidon palvelut sekä viranomaisten toimintakyky turvataan koko maassa myös nykyisellä kaudella, toki taloudelliset realiteetit huomioon ottaen.
– Hallitus joutuu tekemään rankkojakin toimenpiteitä talouden tasapainottamiseksi, hyvinvoinnin säilyttämiseksi ja maan kilpailukyvyn parantamiseksi. On selvää, että oikeuslaitos ei voi jäädä näiden toimenpiteiden ulkopuolelle, Lindström kertoo ja jatkaa, että valtion kassaan lisätuloja haetaan muun muassa rikesakon kaksinkertaistamisella sekä päiväsakkojen korotuksilla.
Päivän ohjelmaa luotsannut toimittaja Kirsi Heikelin kysymykseen hallituksen käsittelyyn tulevasta käräjäoikeuden uudistuksesta Lindström totesi tietävänsä, mitä omassa ja yhdessä toisessa ryhmässä ajatellaan, mutta kolmannen hallituspuolueen mielipide jää vielä nähtäväksi.
Korruption monet kasvot
Päivän tunnustuksista vastasivat valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg ja päätoimittaja Rain Kooli Viron yleisradion verkkojulkaisuista.
Nissisen tapauksessa kyse oli poliisiylijohtajan viran hakuprosessin aikana ex-kansanedustajan kanssa käydystä keskustelusta, jossa puheeksi tuli hänen mahdollinen jäsenkirjansa.
– Ensin tuli hämmennys, sitten epävarmuus ja lopuksi ärtymys: tätäkö se korruptio on, Nissinen kysyy.
Korruption määritelmien puutteesta ei Nissisen mukaan ole puute. Olennaista sen sijaan on vallan tai vaikutusvallan käyttäminen väärin, epäeettisesti, jopa lain vastaisesti tai rikollisesti.
Nissinen lopettaa puheenvuoronsa kannustukseen.
– Meillä jokaisella on kestävä korruption torjuntatyökalu: omatunto. Kuuntele sitä, käytä sitä, rohkene toimia sen mukaisesti.
Kimmo Himberg totesi puheessaan, että hän ei ole koulutukseltaan juristi eikä poliisi vaan luonnontieteilijä. Lisäksi hän kertoi olevansa epäiltynä työsyrjinnästä ja pahoinpitelystä.
Yleisellä tasolla Himberg totesi, että Suomen poliisia on aina pidetty ”maailman luotettavimpana”. Viimeisimmän poliisibarometrin mukaan käsitykset ovat kuitenkin radikaalisti muuttuneet huonommaksi.
– Poliisin toimintaympäristö ja lakisääteiset tehtävät ovat sen luonteisia, että yksittäisen virkamiehen laiminlyöntien, erheiden ja rikosten tulkitaan helposti heijastavan koko organisaation eettisiä ongelmia. Ulkomaita myöten kirjoitetaan, kuinka suomalaista poliisia epäillään huumerikoksista.
Suomessa on EU:n pienin poliisivoima suhteutettuna väkilukuun. Himberg kysyykin, eikö toimivaltuussäädösten virtaviivaistaminen olisi mahdollista perusoikeuksista tinkimättä, sillä se myötävaikuttaisi toimivaltuuksien tehokkaaseen käyttöön ja vähentäisi rikkomusriskiä.
Rain Kooli kertoi 1990-luvun alussa maksaneensa Viron poliisille välttyäkseen suuremmilta seuraamuksilta.
– Kumpi on pahempaa, näkyvä ja röyhkeä vai piilossa pysyvä rakenteellinen korruptio, Kooli pohtii.
Toimittajien roolin Kooli näkee merkittävänä, puoleen jos toiseen.
– Suomessa on monia esimerkkejä korruption torjunnasta, mitkä ovat lähteneet liikkeelle median paljastuksista. Aina, kun epäilemme, emmekä ota selvää tai jos otamme selvää, muttemme kerro, on korruptio myös toimittajien syytä.
Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Juha Keränen on työssään nähnyt monenlaisia tilastoja, mutta hänellä herää kysymys, kuinka paljon niihin voi luottaa ja missä määrin ne ovat vertailukelpoisia.
– Joissakin maissa esimerkiksi ”pienet voitelurahat” ovat sallittuja, joissakin maan viralliset luvut poikkeavat radikaalisti muiden asiantuntijoiden tai organisaatioiden arvioista.
Keränen tietää, että ulkomailla suuren luokan korruptiovyyhdeissä on paljon mukana entisiä ja nykyisiä valtion päämiehiä, suuryrityksiä ja lakimiehiä.
– Ne joilla on rahaa tai valtaa, haluavat sitä lisää.
Tuttua vai turvallista?
Amerikan malliin lavan otti haltuunsa entinen suurlähettiläs, nykyinen luennoitsija Bruce Oreck, itsekin juristi.
– Me emme elä enää 1900-luvulla, vaan 2000-luvulla. Suuri ero näiden välillä on riskienhallinnassa. Jos katsotaan kyberiskun todennäköisyyttä asteikolla 1–10, asianajotoimistojen riski on 11.
Oreck totesi, että jos yrityksessänne ei ole kyberpolitiikkaa, toiminnan voi samoin tein lopettaa.
– Vaikka Suomi on pieni maa ja kielikin hankala, teknologia on myös täällä. Ennemmin tai myöhemmin tulette hakkeroiduksi.
Kirsi Heikelin kysymykseen Oreck vastasi, että Lahden Ku Klux Klan -kohu ei ole romuttanut Yhdysvaltain bisneskumppanuutta Suomeen.
– Jokaisessa maassa on idioottinsa.
Hieman eri turvallisuudensfääreissä liikkuivat Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak sekä tohtoritutkija Hanna Smith Aleksanteri-instituutista.
Salonius-Pasternak näkee, että globaalin turvallisuusjärjestelmän rajoja ja rakenteita haastetaan nyt jatkuvasti.
– Olisi tyhmää kyseenalaistaa koko järjestelmä sen takia, että joku rikkoo yhteisiä sääntöjä vastaan.
Salonius-Pasternak jatkaa, että jos Ruotsi menee Natoon, Suomen on pakko. Mutta jos Suomi liittyy, Ruotsi voi edelleen tehdä omat päätöksensä.
Suomen näkökulmasta kaksi merkittävintä suurvaltaa, Yhdysvallat ja Venäjä, ovat muutosten keskellä. Smith tietää, että näistä jälkimmäinen jaksaa toiminnallaan yllättää kerta toisensa jälkeen.
– Venäjä osaa käyttää hyväkseen propagandakoneistonsa ajatusta ”me emme tee mitään väärin, muut vain tulkitsevat meitä väärin”.
Smith totesi, että Venäjä osaa olla arvaamaton naapuri.
– Luomalla mielikuvaa ongelmista, Venäjä rakentaa viitekehystä, missä sillä on lupa toimia.
Tuulahdus tulevaisuudesta
Kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvi totesi raflaavasti, että vuosi 2035 on yhtä lähellä kuin vuosi 1815.
– Elämme Tylypahka-yhteiskunnassa, mitä tahansa riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa taikuudesta. Robotit eivät kuitenkaan tule valtaamaan maailmaa, vaikka populäärikulttuurissa niin tapahtuukin, hän rauhoittelee.
Oikeussektorilla Kasvi uskoo, että tekoälyä voidaan käyttää lainvalmistelun työvälineenä sekä automatisoimassa ”selvien tapausten” oikeuskäsittelyä.
– Kun itse olin oikeudessa, asianajajani sanoi tapaukseni olevan itsestään selvä edukseni ja tulisin voittamaan 70 prosentin varmuudella. Mietin, että ehkä mikään ei olekaan itsestään selvää.
Anna Ronkaisen esittelyssä varmaa kuitenkin oli, että jokainen yleisössä on hänen kädenjälkeensä tutustunut: hän on ylläpitänyt Wordin suomenkielistä oikolukuohjelmaa kymmenkunta vuotta. Oikeusteknologiaa tutkinut Ronkainen tietää, että kehitys menee nopeasti eteenpäin.
– Muutoksen aikaskaalaa on kuitenkin vaikea arvioida: lyhyellä aikajanalla kehitystä usein yliarvioidaan, pitkällä aliarvioidaan, Ronkainen kertoo.
– Pitäkää silmänne auki ja laittakaa lapsenne opiskelemaan ohjelmointia. Enkä sano, että se teidänkään osalta liian myöhäistä olisi.
Teeman viimeisen puheenvuoron pitäjä kauppatieteilijä Ilkka Halava vei kuulijat käymään tulevaisuuden tehtaalla, jossa miehitykseksi riittää mies ja koira.
– Mies ruokkimaan koiraa ja koira vahtimaan, että mies ei koske koneisiin.
Halava uskoo, että tulevaisuuden yhteiskunta toimii paremmin, paikasta riippumaton työ ei vie yhtä paljon aikaa ja tylsästä työstäkin päästään eroon.
– Julkinen sektori on vielä iso kysymys. Milloin se lakkaa ohjaamasta, säännöstelemästä rajoituksilla ja alkaa toimia käynnistäjänä, ohjaajana ja konsulttina, Halava pohtii.
Asiaosuuden päätteeksi Lakimiesliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Mikko Salo oli silminnähden tyytyväinen: esiintyjät olivat antaneet ajattelemisen aihetta ja riittävän pitkät välitauot mahdollisuuden tuttujen tapaamisille ja uusille kohtaamisille. Kun Salo pyysi yleisöä taukojumppaan nostamalla käden ylös, jos päivä oli onnistunut, näkemän perusteella suosio oli taattu.
**
Teksti: Hanna Ojanpää
Kuvat: Valtteri Kantanen
