Tämä kirjoitus on valmistunut 3.3., jolloin valtiosektorin neuvottelut ovat yhä kesken ja sektorilla valmistaudutaan työtaistelutoimiin.
Vaikeat ajat
Julkista sektoria viime vuosina ravistelleet uudistukset, lukuiset organisaatiouudistukset, palkkausjärjestelmäuudistukset, tuottavuusohjelma, aluehallinnon uudistus, yliopistouudistus, käräjäoikeusuudistus sekä eri virastojen alueellistamiset näkyvät myös neuvotteluissa.
– Uudistustahti on kova eikä näkyvissä ole, että vauhti olisi hidastumassa. Nyt on erityisen tärkeää, että työntekijän asema turvataan organisaatioiden muutostilanteissa. Nyt haetaan asemia tulevien vuosien myllerrystä varten, tilannetta Lakimiesliiton julkisen sektorin asiamies Kati Virtanen avaa.
Virtanen seuraa neuvotteluja hyvin läheltä toimiessaan valtion työ- ja virkaehtosopimuksen kaikkien akavalaisten puolesta neuvottelevan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn valtion neuvottelukunnan puheenjohtajana. Neuvottelukunta vastaa niin sopimusneuvotteluista kuin syntyvän sopimuksen hyväksymisestäkin.
Valtiosektorin sopimusneuvotteluja ei ole helpottanut, että neuvottelukierrosta käydään hyvin poikkeuksellisessa taloudellisessa tilanteessa. Maailmanlaajuinen lama ja ikärakenteen muutos vaikuttavat voimakkaasti julkisen talouden tilanteeseen ja valtiovarainministeriön arvion mukaan julkisen talouden tasapainon pitää parantua tulevalla hallituskaudella 1,5 miljardia euroa joka vuosi. Tämä ei ole voinut olla heijastumatta neuvotteluihin.
Valtiotyönantaja esitti syksyllä jo sovittujen korotusten siirtämistä tai lomarahoihin kohdistuvia säästötoimia. Palkansaajat torjuivat nämä esitykset jyrkästi, ja torjuminen on toistettu sopimusneuvotteluissa. Neuvotteluissa väläytetty väli-
aikainenkin luopuminen lomarahoista olisi tarkoittanut lähes viiden prosentin palkanalennusta.
– Työnantajalla on ollut pyrkimystä maksattaa valtion huono taloudellinen tilanne työntekijöillä. Mutta virkamieskään ei elä kiitoksella, eikä jo valmiiksi heikosti palkattuja virkamiehiä voida laittaa maksamaan laman kustannuksia, Virtanen painottaa.
Kapeaa ja viipaloitua leipää
Valtiosektorin palkkausta on usean vuosikymmenen ajan leimannut niin sanottu kaksoisepätasapaino. Vähemmän vaativissa tehtävissä palkkataso on ollut hyvin kilpailukykyinen, jopa yksityistä sektoria korkeampi. Palkkahajonta on kuitenkin ollut selvästi yksityistä sektoria kapeampi ja ylempien, korkeaa koulutusta vaativien tehtävien palkkataso on jäänyt huomattavasti yksityisen sektorin palkkatason alapuolelle.
1990-luvun laman jälkeen valtiosektorin palkkojen jälkeenjääneisyyttä on pyritty kaventamaan kaikilla neuvottelukierroksilla. Missään vaiheessa ei ole avautunut mahdollisuuksia vääristymän korjaamiseen kertarysäyksellä, vaan ratkaisuksi ongelmaan ovat muodostuneet palkkaohjelmat. Palkkaohjelmissa korotuksia on suunnattu erityisesti tehtäviin, joissa palkkataso on jäänyt jälkeen yksityisen sektorin palkkatasosta.
Pysyvä ongelma palkkaeron kaventumisessa on ollut riittävän korkeiden sopimuskorotusten saavuttaminen. Vuoden 2007 neuvottelukierroksella valtion sopimusneuvotteluissa saavutettiin poikkeuksellisesti yksityisen sektorin sopimuksia korkeampi palkankorotustaso. Yleisempää on kuitenkin ollut, että palkankorotustaso on jäänyt hyvin lähelle yksityisen sektorin tasoa, jopa sen alle. Jotta palkkakehitys yksityisellä ja julkisella sektorilla olisi yhtäläinen, tulisi julkisen sektorin sopimuskorotusten säännönmukaisesti ylittää yksityisen sektorin korotustaso, koska yksityisellä sektorilla merkittäviä palkkaliukumia ei julkisella sektorilla käytännössä ole.
– Valtion palkkakilpailukyky tuskin ratkaisevasti paranee tällä kierroksella, Virtanen myöntää.
– Se ei kuitenkaan saa heikentyä, jos valtio haluaa säilyä missään määrin houkuttelevana työnantajana, kun suuret ikäluokat nyt siirtyvät eläkkeelle.
Jo pitkään valtion leipä on ollut paitsi kapeaa, myös katkonaista. Määräaikaisten palvelussuhteiden määrä on ollut valtiosektorilla selvästi yksityistä sektoria korkeampi. Erityisen vakava ongelma palvelussuhteiden määräaikaisuus on ollut yliopistoissa, joiden siirryttyä yksityiselle sektorille valtiosektorin tilastot kaunistuivat selvästi.
– Työnantajapuolelta on esitetty, että yliopistojen poistuttua mitään erityistä määräaikaisongelmaa ei enää olisikaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Kolme neljästä julkisen sektorin alle 30-vuotiaasta lakimiehestä on yhä määräaikaisessa palvelussuhteessa ja vastaava tilanne koskee muitakin akavalaisia. Näissäkin neuvotteluissa asiaa on pidetty esillä, mutta edistys on valitettavan hidasta, Virtanen muistuttaa.
Vaikeimmat kiistakapulat tämän kevään neuvotteluissa ovat olleet palkankorotusten taso ja sopimuskauden pituus. Tätä kirjoitettaessa kesken neuvottelujen ei kumpaankaan kysymykseen ole löytynyt ratkaisua.
Vaikeaan tulevaisuuteen
Työnantajapuoli on kaikissa tämän neuvottelukierroksen neuvotteluissa vetänyt hyvin tiukkaa linjaa. Valtiosektorilla palkansaajille on tarjottu selvästi miinusmerkkistä sopimusta, ja yliopistoissa työnantaja on pyrkinyt palvelussuhteen ehtojen selvään huonontamiseen. Vaikka taantuma näyttää jäävän taakse, ei tilanne työmarkkinoilla tule helpottumaan lähivuosina.
– Tällä kierroksella nähdyt heikot tarjoukset ja kovat otteet ovat vasta esimakua. Myös julkisella sektorilla työnantajapuoli on osoittanut olevansa valmis hyvin koviin otteisiin, ja olisi aiheettoman toiveikasta odottaa tässä tapahtuvan suuria muutoksia. Pikemminkin tulevien vuosien vyönkiristys tulee tekemään tulevista neuvotteluista tätäkin vaikeammat, Virtanen ennustaa.
Valtiosektorilla aiemmin harvinainen työtaistelu-uhka voikin muodostua aiempaa tavallisemmaksi kokemukseksi, vaikka kuljetusalan neuvottelukäytäntöön valtiosektorillakaan tuskin mennään. Liikkumavaran vähentyessä tulee yhä vaikeammaksi löytää sopimusta, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja järjestövoimalla on yhä ratkaisevampi merkitys neuvottelujen lopputulokselle.
– Viime kädessä työmarkkinaedunvalvonnan selkärangan muodostavat kollektiiviset sopimukset ja neuvottelut nojaavat viime kädessä voimaan. Kauniilla sanoilla ja lakkoaseella saa paremman sopimuksen kuin pelkillä kauniilla sanoilla, Virtanen kiteyttää.
Lakimiesliittolaisia valtiolla
Julkisen sektorin asiamies Kati Virtanen toimii JUKOn valtion neuvottelukunnan puheenjohtajana ja JUKOn varapuheenjohtajana.
Liiton lakimies Kirsi Venäläinen toimii JUKOn valtiosektorin keskuslakkotoimikunnan jäsenenä ja valtion lakkopäällikkönä.
Liiton viestintäpäällikkö Aleksi Henttonen toimii JUKOn valtiosektorin keskuslakkotoimikunnan jäsenenä ja valtion neuvottelu- ja työtaistelutoiminnan tiedottajana.
Kymmenet lakimiesliittolaiset luottamusmiehet ja lakkopäälliköt koko maassa toimivat jäsenen tukena ja järjestötoiminnan selkärankana.
Yliopistosektori
Yliopistot siirtyivät pois valtiosektorilta vuodenvaihteessa. Yliopistot saivat itsenäisen työnantaja-aseman ja virkasuhteet muuttuivat työsuhteiksi.
Tämä merkitsisi myös sitä, että työnantajan oikeudet neuvotella työehtosopimuksista siirtyivät yliopistoille. Työnantajien edustajana on Suomen yliopistojen työnantajayhdistys SYTY, joka luovutti neuvotteluoikeudet Elinkeinoelämän keskusliittoon (EK) kuuluvalle Yksityisen Opetusalan Liitolle (YOL). Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOssa neuvottelu- ja sopimustoimintaa varten perustettiin uusi yliopistoneuvottelukunta.
Yliopistoissa on yhteensä yli 33 000 yliopistotyöntekijää, joista jukolaisia noin 18 000 ja Lakimiesliiton jäseniä noin 200.
Valtion työ- ja virkaehtosopimusta noudatettiin tammikuun loppuun asti myös yliopistosektorilla. Tammikuun lopun jälkeen yliopistosektorilla ei ole ollut minkäänlaista työehtosopimusta työntekijöiden turvana.
Tätä kirjoitettaessa yliopistosektorin neuvottelut ovat erittäin kriittisessä vaiheessa. Työnantaja on esittänyt selviä heikennyksiä aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin ja palkankorotustarjous oli lähellä nollaa. Neuvottelujen vauhdittamiseksi palkansaajat ovat jättäneet 3.3. yhteisen työtaisteluvaroituksen, koko yliopistosektoria koskevasta yhden päivän työtaistelusta 18.3.2010.
Lakimiesliiton julkisen sektorin asiamies Kati Virtanen toimii yliopistoneuvottelukunnan varajäsenenä.
Kuntasektori
Kuntasektorin neuvottelu käytiin haasteellisissa olosuhteissa. Taloudellinen taantuman ja kuntien heikko taloudellinen tilanne sanelivat realiteetit neuvottelukierrokselle. Oma vaikutuksensa oli myös niin kutsutulla Tehy-palkkapöytäkirjalla, jossa palkankorotukset oli sovittu vuoden 2011 loppuun saakka.
Neuvottelut pysyivät kuitenkin aikataulussa. Helmikuun puolivälissä solmittu Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES) on voimassa 1.2.2010–
31.12.2011. Sopimuksen yhteenlaskettu kustannusvaikutus vuodelle 2010 on noin 0,9 prosenttia. Sopimukseen ei sisälly yleiskorotuksia. Vuoden 2010 palkankorotukset ovat järjestelyerät samapalkkaisuuden ja tuloksellisuuden edistämiseksi. Valitettava tosiasia ratkaisussa on, että osa ammattiryhmistä saa enemmän kuin toiset ja osa jää jopa ilman korotuksia ainakin helmikuun alussa.
Palkankorotukset on sovittu ainoastaan ensimmäiselle vuodelle. Vuoden 2011 korotuksista sovitaan 31.1.2011 mennessä. Jos tällöin ei päästä yksimielisyyteen, sopimus on irtisanottavissa päättymään 28.2.2011.
Samapalkkaerä 1.2.2010
KVTESin palkkahinnoittelun piirissä oleville suoritetaan 1.2.2010 alkaen kolmentasoisia palkankorotuksia 0–1,3 prosenttiin. Hoitoalan lisäksi korkeimman +1,3 prosenttia korotuksia kohdentui sosiaalialan, päivähoidon ja sivistystoimen ammattiryhmille.
Palkkahinnoittelun ulkopuolelle oleville (niin sanotut hinnoittelemattomat) kohdennettiin 0,5 prosentin suuruinen järjestelyerä. Kuntien hallinnon asiantuntija- ja esimiestehtävissä toimivista suurin osa kuuluu tähän ryhmään. Myös suurin osa oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneista kuuluu tähän hinnoittelemattomien joukkoon. Erä lasketaan kunnan kaikkien hinnoittelun ulkopuolella olevien viranhaltijoiden/työntekijöiden palkkasummasta. Myös hinnoittelemattomien samapalkkaerä on tarkoitus kohdentaa koulutetuille naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. JUKO toimittaa ohjeet paikallisille pääluottamusmiehille neuvottelujen tueksi.
Järjestelyerä tuloksellisuuden parantamiseksi 1.9.2010
Tuloksellisuuden edistämiseen liittyvä järjestelyerä on suuruudeltaan 0,7 prosenttia. Erän käyttö päätetään paikallisesti. Järjestelyerän tavoitteena on parantaa kunnan tai kuntayhtymän taikka sen toimintayksikön palvelutuotannon tuloksellisuutta. Työnantajan on tarjottava mahdollisuus osallistua tuloksellisuushankkeisiin kaikille tämän sopimuksen piirissä oleville. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt laativat yhteiset menettelytapaohjeet tuloksellisuushankkeisiin 15.3.2010 mennessä.
Niin kutsutut tekstimuutokset jäivät vähäisiksi. Luottamusmiesten asemaan saatiin parannuksia. Luottamusmiesten ajankäyttöä koskeva suositus muuttui sitovaksi sopimusmääräykseksi. Myös luottamusmieskorvaukset paranevat.
Lakimiesliiton julkisen sektorin asiamies Kati Virtanen toimii kunnan neuvottelukunnan alaisen KVTES-jaoston varajäsenenä.
Kirkko
Sopimus solmittiin helmikuussa. Sopimuskausi 1.2.2010–31.1.2013. Yleiskorotukset 1.4.2010: 0,6 prosenttia ja 1.10.2010: 0,5 prosenttia (vaativuusryhmässä 602 oleville 0,7 prosenttia).
Korotukset vuodelle 2011 neuvotellaan 28.2.2011 mennessä ja vuodelle 2012 neuvotellaan 29.2.2012 mennessä.
