Yhteensopivat vai eiTuottavuuden mantra ja oikeusturvan toteutuminen

Tuomioistuinlaitokseen kohdistuvista uudistuksista nostaa Imatran käräjäoikeudessa ma. laamannina työskentelevä Tapani Vasama kärkeen neljä: käräjäoikeusverkon kehittämisen, muutoksenhaku-uudistuksen, lautamiesten käytön vähentämisen ja kirjaamisasioiden siirron.

– Varsin nopeavaikutteinen, jos on poliittista rohkeutta toteuttaa, toteaa Vasama lautamiesten käytön vähentämisestä.

Ongelmat keskittyvät hänen mukaansa kasvukeskusten suurimpiin tuomioistuimiin.

– Ns. ruuhka-Suomen ulkopuolella tuomioistuimet ovat niin pieniä, että niistä on voitu vähentää väkeä varsin rajoitetusti. Siksi niissä on pääsääntöisesti tyydyttävä tilanne, mikä ilmenee kohtuullisina käsittelyaikoina.

Vasama uskoo, että säästöihinkin voidaan tuomioistuinlaitoksen kehittämisessä yltää ilman, että oikeusturva tulee poljetuksi:

– Muuttamalla lainsäädäntöä huolellisesti valmistellen ja käytännön toimijoita kuunnellen on realistiset mahdollisuudet järkeistää toimintaa.

Vasama muistuttaa, että suuret muutokset aiheuttavat epävarmuutta. Ja:

– Tuottavuuden ja tehostamisen mantra tunkee läpi kaikkialta, eikä kai kukaan voi uskoa jäävänsä siitä täysin sivuun. Jäsenkunnan palaute käräjäoikeusuudistuksesta on ollut rakentavaa, vaikka se yksilötasolla saattaa tuoda hyvinkin hankalia tilanteita.

Entä ministeriöt?

– Valtiovarainministeriö ei tunnu ymmärtävän sitä, että tuomioistuimet eivät voi jättää oman harkintansa mukaan asioita käsittelemättä tai käsitellä niitä aina itse päättämällään tuottavammalla tavalla. Huomaamatta on jäänyt, että ministeriön käskytys ei toimi, vaan on muutettava lakeja perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden kapeassa liikkumatilassa.

Myöskään oikeusministeriön lainvalmistelijat eivät Vasamasta ”aina muista riittävästi hyvien uudistusten aiheuttavan lisätyötä, johon on saatava tekijät”.

Järjestelmä mitoitettava tehtävien mukaan

KKO:n presidentin Pauliine Koskelon mielestä tuomioistuinuudistuksissa täytyy olla ensisijaisena päämääränä ”saada oikeuslaitoksen toimintakyky vastaamaan nykyajan oikeusturvatarpeita sekä perus- ja ihmisoikeusnormeista johtuvia pakottavia vaatimuksia”.

– Yleinen tehokkuusmotto – oikeita asioita oikealla tavalla – sopii myös oikeuslaitokseen, kun ymmärretään sen tehtävien erityispiirteet ja tunnustetaan, että tavoiteltavan tehokkuuden referenssinä on oikeusturvaa koskevien vaatimusten täyttäminen.

Oikeita asioita oikealla tavalla -tavoite vaatii Koskelosta fiksua, päättäväistä ja pitkäjänteistä työtä kaikilla tasoilla: hallinnosta ja lainsäätäjästä tuomioistuinlaitokseen ja sen joka yksikön sisäiseen kehittämiseen asti.

– Lyhytnäköinen säästäminen on ristiriidassa oikeusturvan vaatimusten kanssa. Todellinen ponnistelu sen eteen, että oikeuslaitoksessakin tehdään oikeita asioita oikealla tavalla, ei sitä ole.

Siinä, miten valtiovalta satsaa oikeuslaitoksen toimintaan, on Koskelon mielestä valitettavasti nähtävissä ongelmia aivan peruslähtökohdissa.

– Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo hyvin selkeästi ja vakiintuneesti, että valtion on järjestettävä ja turvattava oikeuslaitoksen toiminta niin, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimukset kyetään täyttämään. Esimerkiksi resurssivaje ei kelpaa anteeksiantoperusteeksi.

– Järjestelmä on mitoitettava tehtävien mukaan eikä niin päin, että toiminta määräytyy annettujen resurssien mukaan. Tämä peruslähtökohta ei näytä meillä tulleen riittävästi tunnustetuksi, vaikka EIS on ollut voimassa pian pari vuosikymmentä.
Kumpi nyt tärkeämpää: nykyresurssien tehokkaampi hyödyntäminen vai lisäresurssien saaminen?

– Ensisijaisena täytynee aina pitää sitä, että olemassa olevat resurssit saadaan hyödynnettyä ja kohdennettua oikein. Se vaatii monenlaista uudistustyötä, joka myös vie aikaa ja on itse asiassa jatkuva prosessi.

– Toki lisäresurssejakin pitää saada tarpeen vaatiessa. Mutta senkin olettaisi olevan helpompaa, jos kaikki voitava on tehty tai tekeillä, Koskelo toteaa.

Verkoston supistaminen: väistämätön kehityskulku

Porilainen Markku Linden tarkastelee tuomioistuinlaitoksen uudistushankkeita asianajajan käytännönläheisellä silmällä.

– Käräjäoikeusverkoston supistaminen on väistämätön kehityskulku, jossa tuomioistuinten resurssien turvaamiseen ja oikeaan kohdentamiseen tulisi kuitenkin kiinnittää ehkä enemmän huomiota, toteaa Linden, Asianajajaliiton hallituksen jäsen.

Oikeusturvan kannalta Lindenissä herättää huolta, miten asianajopalvelut kyetään turvaamaan paikkakunnilla, joilta käräjäoikeudet lakkautetaan.

Lautamiesjärjestelmän supistaminen tai siitä luopuminen on ”järkevä uudistus”.
– Asiaa pohtineen työryhmän mietintö jää vain puolitiehen, ja on muutoinkin altis kritiikille. Useamman ammattituomarin muodostaman kokoonpanon käyttöä tulisi lisätä, mikä taas edellyttää resurssien turvaamista ja oikein kohdentamista.

Lindenillä on selkeä näkemys myös hovioikeuksien muutoksenhakulupajärjestelmästä:

– Järjestelmä ei näyttäisi merkittävästi vähentävän juttumääriä kaikkein ruuhkaisimmista hovioikeuksista. Uudistus saisi jäädä toteutumatta. Sen sijaan tulisi harkita mahdollisuutta juttujen siirtämiseen ruuhkaisista hovioikeuksista väljemmille vesille, mikä edellyttäisi vanhakantaisesta tuomiopiiriajattelusta luopumista.

Entä asianajotoiminnan kehittäminen?

– Pidän toiminnan sääntelyä tärkeänä. Oikeudellisten palvelujen tarjoajat tulisi saattaa lupamenettelyn piiriin. Lupaan liittyisi myös toiminnan valvonta. Luontevimmin nämä tehtävät hoitaisi Asianajajaliitto, joka sen nytkin tekee jäsentensä osalta.
Henkilöstön vähentämistavoitteet johtavat Lindenistä luonnollisesti epävarmuuteen virkojen täyttämismenettelyssä, joka taas johtaa liialliseen sijaisten käyttöön, ns. pätkätuomariuteen. Tämä on omiaan pitkittämään juttujen käsittelyä.

Laskelmissa meillä ystävä

Oikeuslaitoksessakin on haettava säästöjä – kaikkialla valtionhallinnossa on. Tässä oikeusministeri Tuija Braxin viesti. Perustelut säästämisen pakosta kumpuavat viime kädessä vääjäämättömästä rakennemuutoksesta:

– Suomi on vanheneva kansa. Ja jopa parikymmentä tuhatta ihmistä poistuu vuosittain työvoimasta.

Olisi vastuutonta vaatia tässä tilanteessa oikeuslaitokseenkaan juuri lisää työvoimaa, Brax lisää.

Hänestä tuomioistuimissa lähdettiin 1990-luvun laman jälkimainingeissa liikkeelle hitaammin kuin monella muulla taholla.

– Ei lähdetty heti miettimään, missä kohdin asioita voisi tehdä paremmin. Tai miten saadaan oikeusturvaa fiksuimmalla mahdollisella tavalla.

Viimeksi mainitulla Brax viittaa IT-tekniikan täysmääräiseen hyödyntämiseen. Hänestä esimerkiksi on outoa, että kaavoitusvalitukset ovat näin keskeinen asia vielä vuonna 2008.

– Ollaan olevinaan tietoyhteiskunta. Mutta: paperia, paperia, paperia… Ihmiset istuu, paperit liikkuu, kun pitäisi bittien liikkua.

Ruotsissa tekniikan ennakkoluuloton käyttöönotto näkyy Braxin mukaan esimerkiksi siinä, että videoaineiston käyttäminen on hovioikeuksissa jokapäiväistä.

– Suomalainen vastarinta ei olekaan minulle auennut.

Syksyllä oikeusministeri kertoo matkustavansa asiantuntijaseurueen kanssa ottamaan selvää siitä, mitä Ruotsin oikeuslaitokselle oikein kuuluu.

Toki Brax myöntää, ettei oikeuslaitoksen tarvitse olla tekniikan suhteen mikään kärkiairut. Hötkyily uusien ismien perässä ei kuulu kulttuuriin.

Esimerkkinä kiitettävästä uudistautumisesta oikeusministeri mainitsee Rovaniemen hovioikeuden laatuprojektin.

– Todella hienoa työtä.

– Ei pidä pelätä laskelmia, viestittää Brax hallinnonalalleen.

– Laskelmat on meidän ystäviä.

Esimerkkinä Brax mainitsee oikeusministerin argumentoinnin valtiovarainministeriöön päin. Vaikka oikeusministeri kuinka alleviivaisi, että ”minun mielestäni syyttäjiä on liian vähän”, tämä ei välttämättä pure.

Oikeusministeri onkin tyytyväinen valtiovarainministeriöön.

– Se on kohdellut minun argumentaatiotani hyvin.

Voisi lisätä, että toisaalta valtiovarainministeriössäkään ei suinkaan tunnuta pitävän tuomioistuinlaitosta minään tuhlarina.

Mitä kertoo oikeustaloustiede?

Oikeuslaitoksen tieteellinen tarkastelu talouden näkökulmasta on Suomessa ollut toistaiseksi vähäistä.

– Oikeustaloustieteellisiä tutkimuksia oikeuslaitoksen toiminnasta ei Suomessa ole tehty. Oikeustaloustieteellistä tutkimusta tehdään tällä hetkellä lähinnä Joensuun yliopistossa, mutta toistaiseksi analyysit tuomioistuinten toiminnasta vielä puuttuvat, kirjoitti oikeustieteen tohtori Kaijus Ervasti vuonna 2006.

Turun yliopiston siviilioikeuden professori Jukka Mähönen on yksi niitä harvoja oikeustieteilijöitä, jotka ilmoittavat tutkimusalakseen oikeustaloustieteen. Hän on myös Helsingin ja Joensuun yliopistojen oikeustaloustieteen dosentti.

Missä tämän lähestymistavan juuret?

– Yhdysvalloissa, tietysti, vastaa Mähönen, joka on itsekin opiskellut oikeustiedettä Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.

USA:ssa oppiaine tunnetaan nimellä ”law and economics”. Suomessa on puhuttu aiemmin ”oikeustaloustieteen” ohella ”talouspainotteisesta oikeustieteestä”.

Mähönen toteaa, että 1990-luvun alun lamahan se luuraa takana siinäkin, että on kiinnostuttu uudella tavalla oikeudenkäytön kustannuksista.

Oikeuslaitoksen oikeustaloustieteellinen tutkimus vain on ollut maassamme toistaiseksi valitettavan pistemäistä, Mähönen sanoo.

Miten oikeustaloustieteilijä soisi tuomioistuinten työtä organisoitavan?

– Kunnon resursointi vähentää virheriskiä, Mähönen aloittaa.

– Ja mitä perusteellisempia tuomiot ovat käräjäoikeuksissa, sitä edullisempaa se on yhteiskunnalle. Nopeus ja varmuus eivät ole ristiriidassa, jos on kylliksi resursseja.

Käräjäoikeuksien yhdistäminen on Mähösestä melkein välttämätön prosessi. Tuomareita pitäisi olla riittävästi, jotta heidän välisensä kollegiaalinen keskusteluyhteys ja erikoistuminen mahdollistuu.

– Suurtuotannon edut näkyvät tässäkin, Mähönen vertaa.