Aina ei oikein meinaa tajuta tuota ajan kulumista. Tarvitaan jokin erityinen seikka, joka pysäyttää. Sellainen on tällä kertaa Suomen Lakimiesliiton 70-vuotisjuhlavuosi. Se on jo ihan kunnioitettava ikä ammattijärjestölle.
Monenlaista on noina vuosikymmeninä ehtinyt tapahtua. Aina ei toiminta ole purjehtinut pelkässä myötätuulessa. Yhtenä tuoreena esimerkkinä ovat hiljakkoin maaliin päätyneet eläkeikäneuvottelut.
Eri järjestöjen jäsenistöllä on tässä niin kuin monissa muissakin asioissa kovin erilaiset toiveet ja tarpeet, joiden sovittaminen yhteen on varsin haastavaa. Jos jäsenistö joutuu pettymään, se voi olla kohtalokasta jäsenmäärän kehitykselle. Kuitenkin niitä tahoja, jotka pitää ottaa huomioon, on muitakin kuin oma jäsenistö. Kun toisaalta häirikön leimakaan ei ole kovin mukava. Todellisuudessa varsin usein kattojärjestöt tekevät lopulliset ratkaisut, joihin alemman tason liitot joutuvat tyytymään.
Itse liityin Suomen Lakimiesliiton jäseneksi vuoden 1976 syksyllä saatuani kandin paperit Helsingin yliopistosta. Tavanomaista jäsentä tiiviimpi yhteistyö alkoi vuonna 1984, jolloin käynnistyi ”urani” erään jäsenjärjestön hallituksessa. Ensin toimin sihteerinä yhdeksän vuotta. Muutaman vapaavuoden jälkeen palasin hallituksen jäseneksi ja myöhemmin varapuheenjohtajaksi ja puheenjohtajaksi, joissa tehtävissä toimin yhteensä viisi vuotta. Koko tänä aikana yhteistyö Lakimiesliiton kanssa oli varsin tiivistä. Opin tuntemaan monia liiton virkailijoita. He olivat tietysti edustettuina myös yhdistyksemme vuosikokouksissa.
Kaikkein paras näköalapaikka on kuitenkin ollut tämän lehden toimitusneuvosto, johon minulla on ollut ilo kuulua vuodesta 2000 alkaen. Pyrkiihän järjestön oma lehti tietenkin käsittelemään myös ajankohtaisia asioita, joiden tilanteesta toimitusneuvostoa on informoitu kiitettävästi. Tässä on avautunut monien asioiden tausta aivan eri tavalla kuin jos jutun olisi vain lukenut lehdestä. Lisäksi on tietenkin yhdessä ideoitu ja suunniteltu lehtien sisältöä.
Kun itse liityin Suomen Lakimiesliittoon, joka oli silloin hieman yli kolmekymppinen, olin itse hivenen alle. Nyt olemme jo ikämiehen iässä, minä eläkeläinen, mutta lehti mitä parhaimmassa kuosissa.
Juhlavuoden kunniaksi on järjestetty monia eri tilaisuuksia eri puolilla Suomea. Itsellänikin oli ilo osallistua yhteen maakuntatilaisuuteen. Se oli oikein mukava ja lämminhenkinen juhla ja tarjoilu oli todella maittavaa. Siitä vielä lämmin kiitos ja onnen ja menestyksen toivotukset seuraaville vuosikymmenille.
