Yhteisten varojen vartijaksi

Politiikka ja vaikuttaminen ovat sanelleet Ville Itälän menemisiä jo 70-luvulta lähtien. Ensin kuvioihin tuli Teiniliitto, myöhemmin kouluneuvosto ja kunnallispolitiikka.

– Turussa oli tuohon aikaan paljon aktiivisia kokoomusnuoria. Puolueen sisällä oli menossa jopa radikaali muutosohjelma, jota vetivät niin sanotut Remonttimiehet. Uudistajien joukossa olivat Ilkat Suominen ja Kanerva, Pertti Salolainen ja kovasti ihailemani Juha Vikatmaa. Tässä pienimuotoisessa vallankumouksessa – jossa kokoomuslaiset arvot saivat jatkaa – oli nuorena miehenä hienoa olla mukana, Itälä muistelee.

Yhteiskunnalliset teemat olivat tärkeässä roolissa myös silloin, kun tiedekunnan valinta lukion jälkeen tuli ajankohtaiseksi. Oikeustieteiden ohella vaihtoehtoja olivat poliittinen historia ja yhteiskuntatieteet.

– Loppujen lopuksi sattuma astui peliin. Kävin heti kirjoitusten jälkeen ilman lukemista oikiksen pääsykokeissa. Vaikka en opiskelupaikkaa saanutkaan, huomasin, että kysymykset ja aiheet olivat monelta osin kiinnostavia ja minulle läheisiä. Ilmoittauduin sittemmin Lexin kurssille ja seuraavana vuonna aloitin opiskelut Turun yliopistossa.

Vastuuasemassa jo varhain

Vastoin ennakko-odotuksia Itälä ei ollut ensimmäisenä rivissä, kun paikkoja jaettiin opiskelijajärjestöihin. Aika meni jo suuremmissa tehtävissä: Turun kaupunginvaltuuston varajäsenen paikka avautui 18 vuoden iässä ja parin vuoden päästä hän istui siellä varsinaisena jäsenenä.

– Kiinteistö- ja rakennustoimenlautakunnan puheenjohtajuus minulle lankesi jo ennen juristiksi valmistumista. Kaupunginhallituksen vetovastuuseen siirryin, kun olin saanut opintoni päätökseen.

Näiden tapahtumien väliin osuu Itälän ensimmäinen kosketus valtakunnanpolitiikkaan. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Itälä nousi yllätysnimenä aina ensimmäiseksi varamieheksi asti, mutta siihen tie sillä erää katkesi.

– Politiikassa mukana olijat tietysti laskivat varmaksi, että seuraavissa vaaleissa menen ehdolle, mutta itse olin päättänyt toisin. Halusin auskultoida ja hankkia kokemusta siviilityöstä. En ole katunut päivääkään tätä ratkaisua. Vahvistusta ajatuksilleni sain, kun jälkikäteen kuulin monen kunnioittaneen päätöstäni, vuoden 1995 vaaleissa kansanedustajan työnsä aloittanut Itälä toteaa.

Arkadianmäeltä EU:n ytimeen

Kansanedustajana Itälä pääsi hyödyntämään koulutustaan ja työelämän kokemuksiaan.

– Tosin meitä juristejahan oli eduskunnassa niin paljon, että päät kolisivat yhteen, hän naurahtaa.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana hän oli eturivissä tekemässä histo­riaa, kun Suomeen valmisteltiin uusi valtiosääntö.

– Olin syventävissä opinnoissa lukenut juuri valtiosääntöä. Sehän oli ainevalinnoista se kaikista pitkästyttävin, mutta ilmeisesti olin jo silloin osannut ennakoida tulevaa, Itälä hymähtää.

Eduskuntavuosista, kollegoista ja työtehtävistä Itälällä on paljon hyvää muisteltavaa. Mutta kolikon toisella puolella oli raaka julkisuus.

– Mikään tutkinto ei auta valmistautumaan julkisuuden käsittelemiseen. Oma elämä on yhtäkkiä kaikkien omaisuutta. Toisaalta se oli hyvinkin kasvattavaa: kun sen on kestänyt ja läpikäynyt, ei enää aivan pienestä hätkähdä.

Palstamillimetrit loppuivat pian Itälän osalta, kun sattuma astui jälleen peliin.

– Olin puolueen puheenjohtajan ominaisuudessa hankkimassa ehdokkaita
europarlamenttivaaleihin. Mitä enemmän suostuttelin väkeä mukaan, sitä kiinnostavammalta tehtävät alkoivat tuntua ja asetuin itse äänestäjien armoille.

Suomi seuraa mukana

Vastavalittu meppi asettui Sari-vaimonsa ja lastensa kanssa Brysseliin vuonna 2004. Monenlaisia yllätyksiä tuli heti alkuvaiheessa vastaan.

– Olin elänyt suurennuslasin alla jo lähes vuosikymmenen. Brysselissä minua ei tuntenut kukaan, politiikan paratiisiksi EU-parlamenttia kutsuva Itälä huokaa.

– Yhtälön toinen puoli on, että Suomessa kiinnostus europolitiikkaa kohtaan on äärettömän vähäistä, vaikka parlamentin valta on vain kasvussa. Itse uskon, että isänmaata voi palvella jopa paremmin EU:n tasolla, ja siksi mielestäni keskustelun tulisi olla sen mukaista. Nythän kansa ärähtää vasta siinä vaiheessa, kun direktiivit astuvat voimaan.

Isänmaan puolesta Itälä joutui tositoimiin vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Suomi nousi yllättävän vaalituloksen jälkeen Euroopan medioiden ja etenkin poliitikkojen kärkipuheenaiheeksi.

– Yhtäkkiä joviaalista, kaiken vastaanottavasta Suomesta oli tullut hankala omien mielipiteidensä vankka esittäjä. Ystävät ja tuttavat eri maista tulivat kyselemään, mitä meillä oikein tapahtuu. Onneksi yhteistyö ei tästä tapahtumasta kärsinyt, ja normaaliin päiväjärjestykseen palattiin pian.

Parlamentin lisäksi Itälä pitää Suomen lippua ja suomalaisuutta korkealla Suomi-Seuran johtokunnan puheenjohtajan paikalta.

– Kotimaan hyvät puolet kristallisoituvat usein vasta etäisyyden päästä. Siksikin suosittelen kaikkia mahdollisuuksien mukaan lähtemään ulkomaille. Minulla on monta kertaa tullut Suomea toden teolla ikävä. Itse yllätyimme Belgiaan muuton yhteydessä siitä, kuinka byrokraattinen maa se on. Poliisi esimerkiksi oli valmis ottamaan minulta ajokortin pois, koska siinä ei ollut maan lippua! Opastin heitä maltillisesti, että EU-tunnuksin varustetulla ajokortilla saa jokainen ajaa läpi Euroopan.

Hyvin valmisteltu tulevaisuus

Seuraavaksi Itälät pääsevät jännittämään, kuinka elämä alkaa kulkea uudessa kotimaassa Luxemburgissa. Poliitikon työ vaihtuu virkamiehen arjeksi, kun Ville Itälän kuuden vuoden pesti EU:n tilintarkastustuomioistuimen jäsenenä alkaa maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

– Perhe on minun tärkein tukijani ja turvani. Olemme käyneet monta kertaa tutustumassa uusiin maisemiin ja odotamme tulevaa innolla. Nuoremmat lapseni ovat Brysselissä käyneet Eurooppa-koulun ranskankielistä linjaa, joten luotamme heidän kielitaitoonsa myös tulevassa ympäristössä, Itälä summaa.

Itälän työkieli on englanti, vaikkakin ranskan kieli taipuu jo tyydyttävästi. Tilintarkastustuomioistuimen jäsenet edustavat jokaista EU:n kansalaisuutta, joten yhteinen kieli on tarpeen. Viraston tehtävänä on puolustaa eurooppalaisten veronmaksajien etuja ja valvoa, että unionin yhteisiä rahavaroja käytetään oikein ja tehokkaasti. Itälä kuittaa ystäviensä huolen hänen tilinpitotietämyksestään sillä, että virasto itse ei tee päätöksiä.

– Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tilintarkastustuomioistuimen merkitys kasvaa. Ilman haasteita ei ole pelkoa jäädä. Minulle siirtyminen on kuitenkin monessa mielessä sekä helppo että mieluisa. Olen parlamentissa ollut sekä talousarvion valvontavaliokunnan että budjettivaliokunnan jäsen ja näin ollen ollut mukana hyväksymässä myös tilintarkastustuomioistuimen raportteja. Ja nyt siis siirryn pöydän toiselle puolen.

Mepin työhön on kuulunut paljon matkustamista Brysselin, Strasbourgin ja Suomen välillä. Nyt tahti tulee olemaan rauhallisempaa.

– Harrastuksille ei ole ollut aikaa, mutta jospa sekin asia ratkeaa tulevaisuudessa.

Muistoja suuresta maailmasta

Pitkä poliittinen ura on vienyt Ville Itälää milloin itään, milloin länteen. Valokuva-albumin sivuja koristavat maailmanpolitiikan kärkinimet Bushista Putiniin.

– Olen päässyt käymään Valkoisessa talossa kaksikin kertaa: presidentti Halosen kanssa ollessani sisäministerinä sekä toimiessani kansainvälisen kokoomuksen, International Democratic Unionin, varapuheenjohtajana. Kyllä keskustelu ovaalissa presidentin työhuoneessa teki samalla sekä nöyräksi että ylpeäksi.

Virallisten puheenaiheiden lisäksi aikaa riitti myös small talkille. Itälä muistaa, miten hän George W. Bushin illallispöydässä otti puheeksi hyvät välinsä Venäjän presidenttiin.

– Hämmennys oli suuri ja hiljaisuus käsin kosketeltavissa, kun kerroin tavanneeni Vladimir Putinin moneen kertaan niin Turussa kuin Pietarissa. Tämä tapahtui silloin, kun hän oli vielä Pietarin apulaispormestari. Tapaamiset olivat hyvinkin epävirallisia, olenpa käynyt hänen kanssaan jääkiekko-otteluakin seuraa­massa.

Kaiken kaikkiaan Itälä pitää vallanpitäjiä hyvin tavallisina, joskin hyvin vahvoina persoonina.

– Politiikassa ihmiset ovat omin avuin edenneet siihen asemaan, missä kulloinkin ovat. Siitä ei voi ketään arvostella.

Meren miehiä

Itälä on varttunut Itämeren tuntumassa, ja niihin kotimaisemiin hän aina palaa. Seudut ovat hänelle rakkaita – mutta samalla riipaisevia. Meren tila on viime vuosikymmeninä heikentynyt silminnähden.

– Muutos on ollut hyvin nopea ja totaalinen. Se sai myös minut heräämään. Tällaista perintöä emme voi jättää tuleville sukupolville. Poliittisella tasolla olen tehnyt parhaat saavutukseni juuri Itämeren laaja-alaisen suojelemisen ja sen tilasta tiedottamisen saralla. Tällä tiellä tulen jatkamaan, vaikka mandaatti muuttuukin.

Itämeren rannalla Itälä perheineen viettää kaiken liikenevän aikansa. Velkuan mökki on hankittu jo 90-luvun puolessavälissä.

– Vene lasketaan vesille, kun jää vielä ritisee, ja nostetaan ylös myöhään syksyllä. Velkua edustaa minulle täydellistä irtiottoa hektisestä arjesta. Siellä meistä tulee melkein omavaraisia ravinnonkin suhteen: mikään ei maistu paremmalta kuin itse saatu ja savustettu kala!