Yksityissektorin nuorten juristien työolotutkimuksessa todettiin, että laittoman pitkät työajat ovat sektorilla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Joillakin aloilla lakimiestyökin voi olla ajoittain sesonkiluonteista. Erityisesti kesälomaa ja joulua edeltävät ajat ovat monin paikoin hyvin kiireistä aikaa. Työolotutkimuksen tiedot kerättiin huhtikuussa, joten niiden ei pitäisi useimmilla aloilla ajoittua erityisen kiireiseen sesonkiin. Tätä tulkintaa tukee myös työaikaa koskevien tulosten pitkälle menevä yhteneväisyys lokakuussa tehtäviin palkkatutkimuksiin. Viikkotyöaikaa koskevat tiedot näyttävät edustavan varsin hyvin koko vuoden keskiarvoa. Tutkimuksen tulosten perusteella voimme vähintään suuntaa antavasti arvioida vuosittaista työmäärää eri aloilla ja sen suhdetta työaikalain säädöksiin.
Työaikalain mukaan vuosittaisten ylitöiden enimmäismäärä on 250 tuntia, mikä tarkoittaa hieman yli viittä ylityötuntia viikossa. Näin ollen kaikki, joiden keskimääräinen viikoittainen työaika ylittää 45 tuntia 20 minuuttia tekevät vuodessa laittoman paljon töitä. Reilun tunnin päivittäinen ylityö riittää nostamaan vuosityömäärän laittomuuden rajoille. Mikäli työnantajaa sitoo työehtosopimus, jossa on sovittu mahdollisuus paikallisesti sopia lisäylityöstä, voidaan työaikalain vuosittainen ylityöraja ylittää tietyin edellytyksin vielä 80 lisäylityötunnilla.
Kokonaisuutena yksityissektorin nuorista lakimiehistä lähes neljännes, 22,9 prosenttia, tekee laittoman paljon töitä. Tämä joukko tekee vuodessa vähintään kuuden täyden työviikon edestä ylitöitä.
Rajuja ylityksiä
Työaikalain rajat ylittävää työmäärää tekevät nuoret lakimiehet ylittävät rajat usein hyvinkin reilusti. Lain sallimaan maksimiin nähden kaksinkertaista ylityömäärää vuositasolla tekee 17,8 prosenttia yksityissektorin nuorista lakimiehistä. Heillä viikoittainen työmäärä nousee 50 tuntiin ja ylitöiden määrä vuositasolla jo 12 työviikkoon. Kuusikymmentä tuntia tai enemmän töitä tekee 4,7 prosenttia vastaajista, joilla vuosittainen ylityömäärä nousee lähes 24 täyteen työviikkoon.
Yksityissektori ei kuitenkaan ole ylityökäytännöiltään yhtenäinen, vaan alojen välillä on suuriakin eroja. Esimerkiksi järjestöissä työskentelevistä vain 3,6 prosenttia ylittää työaikalain rajat vuosittaisen työn määrässä. Asianajoalalla taas lain asettaman rajan ylittää lähes puolet vastaajista, sillä lähes 40 prosenttia tekee vuodessa 12 viikkoa ylitöitä ja lähes 8 prosenttia 24 viikkoa ylitöitä. Hyvin pitkää työpäivää tekevät korottavat koko alan työaikakeskiarvon niin korkeaksi, että asianajoalalla työskentelevä nuori juristi tekee keskimäärin enemmän töitä kuin laki sallii.
Selvästi keskiarvon yläpuolelle vuosittaiset työaikarajat ylittävien osuudessa nousevat kauppa, konsulttiala, lakiasiaintoimistot sekä tilintarkastusala. On kuitenkin huomattava, että vastaajien määrä näillä aloilla on hyvin pieni, ja korkeat pitkien työaikojen osuudet seuraavat käytännössä yksittäisten vastaajien suurista työmääristä. Onkin hyvin mahdollista, että luvut kertovat näillä aloilla enemmän siitä, ketkä kyselyyn ovat vastanneet kuin työmäärästä alalla.
Suuremmilla aloilla, järjestöissä sekä vakuutus- ja rahoitusaloilla vain pieni osuus vastaajista ylittää vuosittaisen ylitöiden maksimimäärän. Kaikilla näillä aloilla myös suuret säännöllisen työajan ylitykset ovat harvinaisia ja ainoastaan järjestöalalta löytyy yli 60-tuntista työviikkoa tekevä vastaaja. Ainoa merkittävä ala, jolla vuosittaisen työaikalain mukaisen ylitöiden enimmäismäärän ylittää merkittävä osuus työntekijöistä, on asianajoala, joka on selvästi suurin vastaajien työllistäjä. Erot suurten lakimiehiä työllistävien alojen välillä näyttävätkin olevan suhteellisen suuret.
Asianajoalan tilanne huolestuttava
Suutarin lapset kulkevat tunnetusti paljain jaloin. Näin näyttää tilanne olevan myös yksityisen sektorin nuorilla lakimiehillä, joilla laillisuuden rajat paukkuvat, kun töitä tehdään. Erityisen huolestuttava tilanne on asianajoalalla, jolla puolet tekee laittoman paljon töitä ja lähes 40 prosenttia kolmen kuukauden edestä ylitöitä vuodessa.
Näin runsaat ylityöt eivät voi olla heijastumatta koko yksityisen sektorin houkuttelevuuteen työnantajana. Erityisen vakava tilanne on niillä aloilla, joilla työviikon keskimääräinen pituus nousee lähelle 45,3 tuntiin, jolloin vuosittaiset ylityörajat alkavat ylittyä.
Nuoret, työuraansa aloittavat lakimiehet elävät monesti elämänsä ruuhkavuosia. Samaan aikaan pitäisi ehtiä tekemään töitä urakehityksensä eteen, vakiintua parisuhteeseen ja perustaa perhe sekä etsiä oma paikkansa erilaisessa vapaa-ajan toiminnassa. Lakimieskoulutuksen ja perinteisten lakimiesammattien houkuttelevuuden ylläpitäminen ja parantaminen edellyttävät, ettei oikeudellisen alan valitseminen edellytä kaiken muun valitsemista pois.
Monesti valmius tehdä pitkää työviikkoa ja joustaa oikeuksista työpaikalla nähdään myös välttämättömänä välivaiheena, jolla ansaitaan nopeampi urakehitys ja mukavammat oltavat. Käytännössä tilanteen merkittävään paranemiseen pääsevät vain harvat, kun monilla jatkuvasti ylipitkät työviikot säilyvät sääntönä tai johtavat alan vaihtoon. Pelkkä toivo paremmasta riittää työelämässäkin palkinnoksi vain rajatun ajan. Tämä meidän kaikkien pitäisi muistaa.
Lisää tutkimuksen tuloksista löydät Lakimiesuutisista 6/2008 sekä tutkimusraportista osoitteessa www.lakimiesliitto.fi.
Työsuojelupiirin näkemyksiä tutkimustuloksista
Uudenmaan työsuojelupiiristä todetaan, että tämän työolotutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa esiin nousee useita asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota niin työnantajien kuin työntekijöidenkin osalta. Työaikalaissa säädetyn säännöllisen työajan, ylitöiden enimmäismäärien ja niiden tarkastelujaksojen enimmäismäärien tarkoituksena on työaikasuojelu työntekijöiden jaksamisen näkökulmasta. Työaikalaissa on säädetty työnantajan kirjaamisvelvoitteesta tehtyjen työtuntien osalta, jolla muun muassa tarkastelujaksojen työtuntien toteumia tulisi reaaliajassa seurata ja huolehtia, että enimmäismäärät eivät ylity. Enimmäismäärien ylityksestä työnantaja voidaan tuomita työaikarikkomuksesta sakkoon.
Uudenmaan työsuojelupiiri kiinnittää huomiota myös siihen, että riippumatta siitä, onko työ tehty työnantajan aloitteesta tai työntekijän omasta aloitteesta siten, että lain sallimat ylityömäärät ylittyvät, tulee asiassa kiinnittää huomiota mahdolliseen kuormittumiseen. Työturvallisuuslaissa on säädetty työnantajan velvollisuudeksi huolehtia työn määrän sopivasta mitoituksesta sekä kuormitustekijöiden selvittämisestä. Jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, lain mukaan työnantajan on asiasta tiedon saatuaan ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Selvittämisvelvollisuuden ja huolehtimisvelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta.
Uudenmaan työsuojelupiiristä painotetaan kuitenkin, että työntekijällä on velvollisuus myös itse huolehtia omasta jaksamisestaan sekä hänelle kuuluvista oikeuksista. Työturvallisuuslain nojalla työntekijällä on velvollisuus huolehtia työssään omasta turvallisuudesta ja terveydestä. Jos työntekijä kokee kuormittuvansa työssään haitallisesti, hänen tulee saattaa asia työantajansa tietoon joko itse, työsuojeluvaltuutetun tai työterveyshuollon kautta.
Jos työntekijä tekee ylityötä työnantajan aloitteesta eikä saa niistä korvauksia, tulee hänen ensisijaisesti itse vaatia saataviaan työnantajalta. Tarvittaessa työntekijä voi kääntyä työpaikkansa luottamusmiehen tai ammattiliittonsa puoleen.
– Lähtökohtana pitäisi olla, että korvauksettomia työtunteja ei tule tehdä, Uudenmaan työsuojelupiiristä todetaan.
