– Koulutukseni takia en ole koskaan kokenut tulleeni syrjityksi, Itkonen sanoo.
Itkonen työskenteli Akavassa vuodesta 1972 vuoteen 2004.
– Akavan puheenjohtaja Aulis Eskola kysyi, voinko luvata olevani töissä kaksi, kolme vuotta. Olin kuitenkin kolme, kaksi. Joten sanani pidin.
Itkonen päätyi Akavaan viime kädessä Tapio Elvilän vetämänä. Elvilä, Akavassa jo töissä ollut juristikollega, oli tullut tutuksi maanpuolustusharrastuksen kautta.
– Olen ensimmäinen, joka on palkattu Akavaan puhtaasti Etelärannan suuntaan tähyilijäksi, Itkonen kuvaa.
Mies sai toisin sanoen vastuulleen akavalaisen yksityisen sektorin edunvalvonnan. Akava lähti siihen 1970-luvun alkupuoliskolla panostamaan.
– Akava oli puhdas virkamiesjärjestö, kun tulin sinne töihin.
Itkonen tietää, että hänen postiansa oli ajanut Akavaan voimakkaasti ainakin Kemistiliitto, yksi jäsenjärjestö.
Itkosen mukaan työmarkkinakenttä oli muutoksen tilassa koko hänen Akava-uransa ajan.
– Ja ellei olisi ollut, olisinkin ollut Akavassa vain sen kaksi, kolme vuotta.
Työoikeutta ja raudoittajan töitä
Syksyllä 1964 alkaneissa juridiikan opinnoissaan Itkonen valitsi pääaineekseen työoikeuden.
– Olin ollut 15-kesäisestä töissä, hän selittää valintaansa.
Loppututkielma käsitteli työkunnan käsitettä. Nuoren miehen mielityöpaikkoja olivat rakennustyömaat. Eritoten niillä opiskeluaikoina työskennellessään hän saattoi valmistua juristiksi opintovelattomana miehenä. Varhaistyöuran huippu olivat hyväpalkkaiset raudoittajan työt.
– Voit huoleti mennä Vuosaaren siltaa, sanoo Itkonen ja viittaa työpanokseensa itäisen Helsingin merkittävän siltatyömaan nuorena raudoittajana.
Itkonen oli juridiikan opintoja aloitellessaan kuvitellut päätyvänsä asianajajaksi. Mutta:
– Sen ajan asianajotoimistot olivat pitkälle yhden, kahden miehen toimistoja. Eivät ne noviisia hyväksyneet kuin tsuppariksi.
Lahdessa Itkonen sentään pääsi lyhyen aikaa ottamaan tuntumaa asianajotoimistossa työskentelyyn. Mutta sitten vei Akava.
Akavassa nuori lakimies sai varsinaisen uuden tehtävänsä lisäksi vastatakseen työsuojeluasioista. Työsuojeluahan organisoitiin noihin aikoihin maassa innolla uudelleen.
– Nuo tehtävät tulivat syliin.
Toimihenkilöpiireissä työsuojelua saatettiin pitää taannoin ”kommunistien hommana”, mutta Itkonen kyllä raksakokemuksineen näki työsuojeluasian ”asia-asiana”, kuten hän muotoilee.
Mitä Akavaan tulee, sillä oli 1970- ja 1980-luvuilla hieno toimisto.
Lakimiehet ja heidän arvostuksensa
Jos naapurikeskusjärjestö SAK:ssa juristit olivat ihan viime vuosikymmenille asti pitkän linjan duunaripuheenjohtajien usein aliarvostamia toisen viulun soittajia, on Akavassa ollut toisin.
– En ole koskaan kokenut koulutukseni takia tulevani syrjityksi, Itkonen sanoo – ja painokkaasti. Hän toteaa olleensa ”tanakasti mukana” Akavan edustajana vaativissakin tupo-neuvottelutehtävissä tai vastaavissa.
– Toinen asia on, että Akavan kaikkia vastuullisia neuvottelijoita on pyritty sysimään. Eli olit juristi tai et, sait maistaa neuvottelutilanteissa usein toisten työmarkkinajärjestöjen nyreyttä.
Toki Itkonen on törmännyt yleisesti elämässä siihen, että juristeja mollataan mieluusti. Pilke silmäkulmassa hän muistelee, miten esimerkiksi eräiden toisten akavalaisten tahojen piirissä on juristeihin ja heidän ammattiosaamiseensa suhtauduttu. Ekonomeissa voi helposti tavata sitä, että juristeja katsotaan vähän ylhäältä alas.
– Opin sen jo ekonomi-isältäni. Samaa henkeä löytää myös diplomi-insinööreistä.
Esimerkkeinä päinvastaisesta, lakimiesten selvästä arvostuksesta, Itkonen tarjoaa vaikkapa insinöörit ja farmaseutit.
– Ja Akavan hallituksessahan nämä arvostuserot heijastuivat, juristi Itkonen lisää.
Itkonen muistaa akavalaisesta kentästä – jos Lakimiesliitto jätetään itsestäänselvyytenä laskuista – varhaisena juristien rekrytoijana ennen muuta Farmasialiiton. Siellä työskenteli jo 1970-luvulla mm. kollega Klaus Kallioinen.
Vierelleen yksityisen sektorin edunvalvontaa hoitamaan Itkonen olisi toivonut rekrytoitavan toisenkin juristin. Sellaista ei kuitenkaan kuulunut, vaikka sitä olisivat kovasti halunneet myös eräät jäsenjärjestöt. Tietyn kompensaation tarjosi kuitenkin aikanaan Akalex: Akavan työelämätoimikunnan asettama elin, jossa akavalaisen ay-liikkeen juristit saattoivat keskustella ja tukea ammatillisesti toisiaan.
– 1970-luvulla oli keskusjärjestöistä SAK:lla juristivoima omaa luokkaansa. Tosin heidän voimaansa söi kommarien ja demarien keskinäinen vääntö.
Esimerkiksi Mikko Variksen, SAK:n oikeudellisen osaston vetäjän, kanssa Itkonen tuli juttuun. Jotkut toiset olivat viileitä – kunnes sitten esimerkiksi vuoden 1981 työsuhdeturvakomitean työskentelyssä alkoi sävel jo olla toinen.
– Nähtiin, että en ole STK:n juoksupoika.
TVK:ssa 1970-luvun kollegoja oli Timo Vertanen, joka jaksoi vaikeissakin oloissa ajaa jäsenten etuja eikä sortunut maasutettavaksi.
STTK:sta Itkosella muistuu mieleen 1970-luvun juristikollega Martti Reuna.
Lakimiesliitto yhä yhtenäisempi
Ketkä olisivat eri työmarkkinatahojen piirissä ne kolme henkilöä, jotka Itkonen haluaisi nostaa ylimmäisinä esiin?
– Samuli Apajalahti (Akavan puheenjohtaja), Keijo Liinamaa (valtakunnansovittelija ja pääministeri) sekä Pentti Somerto (STK:n eli EK:n edeltäjäjärjestön toimitusjohtaja). Muistettavia työmarkkinamiehiä löytyisi toki enemmänkin: Aulis Eskola, Teuvo Kallio, Tapani Kahri…
Itkonen on toiminut Lakimiesliitossakin, mm. 1990-luvulla valtuuskunnan jäsenenä, ja nyt viimeksi liiton senioritoimikunnassa.
Itkonen muistelee liiton – vähän Akavan lailla – olleen pitkään ulospäin puhdas virkamiesjärjestö, jonka sisällä vallitsi taannoin tiettyä juopaa yksityisellä ja julkisella sektorilla työskentelevien kesken. Sittemmin tämä juopa on kovasti kaventunut, Itkonen kiittelee.
Tuomareiden lakonuhka 1990-luvun jälkipuoliskolla oli tietty merkkipaalu. Yksityisen sektorin edustajat osoittivat upeasti solidaarisuutta tuomari-kollegoilleen.
– Lakkohanke olisi ollut helppo kaataa liiton valtuuskunnassa, jos…
TVK eli Toivottomien Vehkeilyjen Keidas
Toimittajat ristivät taannoisen ay-keskusjärjestön TVK:n – sen neljännen ja sittemmin taloussotkujensa kuvioissa kuolleen – Toivottomien Vehkeilyjen Keitaaksi. Tätäkö on ay-toiminta: lähinnäkö vain valtapoliittista vehkeilyä?
– Ay-liikkeessä on selvästi suoraselkäisempää porukkaa kuin poliittisissa puolueissa, Itkonen vastaa ja täsmentää:
– Kun joudutaan kantamaan vastuu sopimuksista, se on muuta kuin tunnettu ”poliittinen vastuu”. Ay-liikkeessä asiallinen edunvalvonta ei voi rakentua vehkeilylle.
Toki juuri TVK oli Itkosen mukaan se ay-liikkeen osa, jonka suhteen vehkeilyväittämät pisimmälle pitivät kutinsa. Ja TVK karsasti juuri Akavaa ehkä siksikin, että Akava oli 1950 irtaantunut Henkisen työn keskusliitosta, TVK:n edeltäjästä.
– Siitä jäi traumat, Itkonen arvelee.
Itse hän törmäsi ikävämmissä merkeissä ennen muuta TVK:n virkamiesjärjestöön TVK-V:hen sekä sen alue- tai paikallisorganisaatioihin.
Akavasta puheen ollen: kaikki ne piirit, joiden olisi olettanut tukevan vahvaa Akavaa, eivät näin tehneetkään. Itkonen epäileekin, että akavalaisten ylempien toimihenkilöiden edunvalvonnassa toimi myös viides kolonna.
– Jaksan ymmärtää ja sietää koiruudet ja konnuudet vastapuolessa, mutta en omissa.
Akavalaisessa ajattelussa Itkosta joskus harmittaa jäsenten liian herkkä usko oikean argumentaation voimaan.
– Tietyissä työmarkkinatoiminnan tilanteissa sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, että sinulla on hyvät argumentit, Itkonen tietää.
Keskusjärjestöissä voi myös olla tuulista, kun vahvat ja itsetietoiset jäsenliitot pyrkivät uomaamaan yhteistä linjaa mieleisekseen.
Itkonen on muistellut Työsuojelurahaston muutaman vuoden takaisessa julkaisussa, miten hänen luonaan kävi Akavassa 1980-luvulla työturvallisuuslakia uudistettaessa tunnin välein kaksi lähetystöä. Toinen delegaatio vaati henkeen ja vereen, että lakiin on saatava kohta henkisestä työsuojelusta, toinen taas sitä henkeen ja vereen vastusti. Molemmista lähetystöistä sihahti vielä uhkaus Itkosen hirttämisestä, ellei oma toive toteudu.
Lakimiesmatrikkeli ja Tehtaankatu
Mutta Pentti Itkonen oli ja on sitkeä sissi. Tässä sanonnassa on hänen suhteensa totuutta tuplasti. Paitsi että hän on sitkeä hän on myös sissi.
Mies on ylpeä niin sissikoulutuksestaan kuin siitä, että on vanhemmitenkin pitänyt sissivalmiuksia yllä.
Lakimiesmatrikkelissa Itkonen on ilmaissut harrastuksekseen ”eräilyn”.
Elämöinnin maanpuolustustyöllä hän tietoisesti, ja itsepuolustusvaiston sanelemista syistä, jätti vähemmälle.
– Tiedossa oli, että matrikkeli käydään Tehtaankadulla läpi.
Itkosen sukupolven kollektiivisessa muistissa on vielä tämä: jos suuri itänaapuri sattuisi vaikkapa ottamaan naapuriystävyyden nimessä entisen suuriruhtinaskuntansa haltuun, niin erityisen kiinnostuksen kohteina olisivat esimerkiksi he, jotka ilmaisevat harrastuksekseen maanpuolustustyön.
Eräilyharrastustaan Itkonen toteuttaa vapaaherran päivillään esimerkiksi Porin Ahlaisissa, jossa hän omistaa vanhan torpan, sekä Kemijärven suunnassa, jossa hänellä on erätaitoisia serkkuja.
Akavassa koulutus arvossaan
– Akava oli pitkään kuntajärjestö, kiteyttää Rauno Selenius, joka aloitti Lakimiesliiton asiamiehenä 1982 ja vaikutti sitten pitkään liiton toiminnanjohtajana.
– Vielä 1980-luvulla Akavan toiminta pyöri opettajien ja lääkäreiden ympärillä, hän selventää.
Lakimiesten ”neuvotteluvaltaan” nähden, kuten Selenius asian ilmaisee, ei lakimiehillä itsellään ole ollut valittamista.
Keskusjärjestö Akavan historiassa tulevat tämän tästä vastaan juristinimet: vaikkapa Kaarlo Kairasta Kai Kortteeseen tai Raimo Lehtisestä Unto Rissaseen.
Entä nykyään: miten akavalainen ay-liike arvostaa juristeja?
Lakimiesliitossa julkisen sektorin edunvalvonnasta vastaava asiamies Esa Eriksson, kuten myös yksityisen sektorin edunvalvonnasta vastaava kollega, asiamies Taru Turunen, ovat yhtä mieltä: akavalaisessa kentässä arvostetaan koulutusta. Ja täten lakimiestenkin arvostus on hyvä.
Kun Akavaa liittoineen verrataan kahteen muuhun keskusjärjestöön – jälleen liittoineen – ei lakimiesten määrissä ole huomattavia eroja. Tai: ehkä SAK:laisessa kentässä lakimiehiä sittenkin on hieman vähemmän, Eriksson ja Turunen tuumaavat.
Eriksson on työskennellyt Lakimiesliitossa vuodesta 1991 ja Turunen vuodesta 1988.
Akavalaisen ay-liikkeen edunvalvonta- tai neuvottelutoiminnassa lakimiesten asema on Erikssonin ja Turusen mielestä nykyään hyvin vaihteleva.
Oikeustieteen kandidaatin tutkinto antaa erinomaiset valmiudet perehtyä työmarkkinatoimintaan, vaikka yliopisto-opetukseen ei sisälly tämän alan varsinaisia opintoja.
Teksti: Jyrki Pietilä
