Tässä raportissa tarkastellaan erityisesti kokonaispalkkaa. Se on lokakuun 2006 kiinteä kuukausipalkka lisättynä päätoimeen liittyvillä rahallisilla eduilla, ylityökorvauksilla ja luontoisetujen verotusarvoilla. Tutkimuksessa selvitettiin erikseen tulospalkkauksen piirissä oloa ja tulospalkkauksen määrää. Näin saatiin laskettua myös tulospalkkioilla lisätty kokonaispalkka. Samoin tiedusteltiin sivutuloja erillisellä kysymyksellä.
Kokonaispalkka 5 594 euroa
(Kuviot 1 ja 2)
Keskimääräinen kokonaispalkka oli selvityksen mukaan 5 594 euroa ja verotuksen jälkeinen nettopalkka 3 002 euroa lokakuussa 2006. Ylityö- tai vastaavat korvaukset olivat vain 0,3 % ja luontoisetujen verotusarvo 3,8 % kokonaispalkasta.
Kuvio 1
Tulosten mukaan keskimääräinen tulospalkkio kuukaudessa oli 423 euroa eli 7,6 % kokonaispalkasta.
Yksityisellä sektorilla työskentelevien lakimiesten mediaanikokonaispalkka oli 4 940 euroa lokakuussa 2006. Yksi kymmenestä ansaitsi alle 3 150 ja yksi kymmenestä yli 8 750 euroa.
Tulospalkkauksen piiriin kuului 54 % lakimiehistä ja heistä 62 % sai tulospalkkioita. Saajilla palkkiot olivat keskimäärin 16 % vuoden 2006 vuosiansioista. Yksi kymmenestä sai tulospalkkioita yli 30 % vuosiansioistaan.
Kuvio 2
Keskimääräinen kokonaispalkka tulospalkkioineen oli 6 017 euroa. Nousu edellisestä vuodesta oli 4,7 %.
Kokemusvuodet on määritelty vuoden 2006 ja valmistumisvuoden välisenä erotuksena. Vastavalmistuneiden alkupalkka oli keskimäärin 2 965 euroa – vuotta aiemmin 2 828 euroa. Mediaanipalkka vastavalmistuneilla oli 3 080 euroa (vuotta aiemmin 3 000 -euroa).
Veroprosentti 46
(Kuvio 3)
Palkkatutkimus sisälsi nettopalkkaa koskevan kysymyksen, jossa tiedusteltiin kuukausipalkkaa verojen jälkeen eli nettopalkkaa -euroina. Oheisessa kuviossa on vastausten perusteella tarkasteltu yksityisen sektorin lakimiesten brutto- ja nettopalkkaa sekä veroprosenttia kokemusvuosien mukaan. Lakimiesten keskimääräinen nettopalkka oli 3 002 euroa ja veroprosentti 46. Vastavalmistuneiden lakimiesten veroprosentti oli 32 ja yli 30 vuotta sitten valmistuneiden 55.
Todellinen työaika keskimäärin 44 tuntia
Palkkatutkimuksen vastaajilta tiedusteltiin sovittua säännöllistä ja todellista keskimääräistä viikkotyöaikaa ja viikoittaisten ylityötuntien keskimäärää lokakuussa 2006. Erikseen kysyttiin vielä ylitöiden määrän muutosta vuodesta 2005.
Sovittu työaika oli kaikilla toimialoilla 38 tuntia viikossa, mutta todellinen työaika oli keskimäärin 44 tuntia. Joka kymmenes lakimies teki töitä 50 tuntia viikossa tai sitä enemmän. Sovittu ja todellinen työaika pysyivät viimevuotisella tasolla, samoin yli 50 tuntia viikossa tekevien määrä.
Kuvio 3
Yksityisellä sektorilla työskentelevistä lakimiehistä 74 % ilmoitti tekevänsä ylitöitä ja heillä ylitöitä oli keskimäärin 7 tuntia viikossa. Lakimiehistä 16 % ilmoitti, että ylityöt on mahdollista säästää ns. työaikapankkiin. Ylityöt olivat lisääntyneet selvästi tai jonkin verran 30 %:lla vastaajista ja pysyneet ennallaan 57 %:lla.
Määräaikaisuus edellisten vuosien tasolla
(Kuviot 4 ja 5)
Vuoden 2006 lokakuussa vain 4 % yksityisen sektorin lakimiehistä oli määrä-aikaisessa työsuhteessa. Alle 30-vuotiaista naisista määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuus oli 18 % (viime vuonna 16 %) ja miehillä vastaava osuus oli 11 % – edellisenä vuonna 10 %.
Kuvio 4
Kuvio 4 näyttää ensimmäisen työpaikan laadun sukupuolen ja iän mukaan. Nuorilla miehillä (alle 30-vuotiaat) ensimmäinen työpaikka oli määräaikainen ja koulutusta vastaava 38 %:lla ja vastaavasti naisilla 37 %:lla.
Kuvio 5
Kuviossa 5 näkyy selvästi, että lamavuosina 1990-luvun puolivälissä ensimmäisen työpaikan määräaikaisuus oli selvästi yleisempää kuin nykyisin. Lamavuosina (1993–1995) valmistuneista jopa yli 70 %:lla ensimmäinen työpaikka oli määräaikainen.
Palkat nousivat 3,7 %
(Kuvio 6)
Keskimääräinen kokonaiskuukausipalkka nousi edellisen vuoden lokakuusta 3,7 %. Se oli selvästi enemmän kuin kesäkuuhun 2006 ajoittuneen tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaiset korotukset (yleiskorotus 1,4 %, liittoerä 0,4 % ja erikseen määritelty tasa-arvoerä). Kaikkien palkansaajien ansiot nousivat vastaavana ajanjaksona 2,9 %.
Kuviossa 6 on esitetty nimellisen ja vuoden 1979 rahassa lasketun kokonaiskeskipalkan kehitys 1979–2005 markoissa. Reaalinen keskipalkka laski vuoteen 1988 asti, jonka jälkeen se nousi muutamassa vuodessa yli alkuhetken tason. 1990-luvun alun laman myötä reaalipalkka laski aina vuoteen 1994 asti, jonka jälkeen palkkakehitys on selvästi parantunut.
Kuvio6
Työn vaativuuden arviointijärjestelmät
Palkkatutkimuksen yhteydessä selvitettiin yksityissektorin lakimiesten käsityksiä työn vaativuuden arvioinnista. Toimialasta riippumatta lähes viidennes vastaajista ei osannut sanoa, sovelletaanko työpaikalla omaan henkilöstöryhmään jotain työn vaativuuden arviointijärjestelmää. Rahoitus- ja vakuutusala erottuivat selkeimmin siinä, että yli puolet vastaajista tiesi työpaikalla sovellettavan työn vaativuuden arviointijärjestelmää. Mutta em. toimialoilla hieman vajaa 40 % ei kuitenkaan tiennyt, ketkä ovat osallistuneet työn vaativuuden arviointijärjestelmän laatimiseen. Ja noin 80 % rahoitus- ja vakuutusalan vastaajista ei ollut itse osallistunut oman tehtävän vaativuuden arviointiin. Rahoitusalalla noin 50 % ja vakuutusalalla runsas 60 % palkkatutkimukseen vastaajista ei tiennyt, miten pistemäärä/vaativuusluokka ja palkka kytkeytyivät toisiinsa. Teollisuudessa työskentelevillä vastaava prosenttimäärä oli 53 ja kaupanalalla jopa 76 – järjestöjen palveluksessa olevista vastaajista 69 % ei tiennyt palkan ja pistemäärän/vaativuusluokan yhteyttä. Henkilökohtaisen pätevyys-/osaamis-/kompetenssiosan määräytymisestä ei tiedetty senkään vertaa. Lähes kautta linjan 80 % vastaajista ei tiennyt, miten ns. heko- tai henki-osuus määräytyy.
Tasa-arvosuunnitelma
Tasa-arvolain 6a§:n mukaan silloin, kun työnantajan palveluksessa olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työnantajan on toteutettava tasa-arvoa edistävät toimet vuosittain laadittavan, erityisesti palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja koskevan tasa-arvosuunnitelman mukaisesti. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa ja sen tulee sisältää laissa tarkemmin määritellyt asiat.
Palkkatutkimuksen rahoitus- ja kaupanalan vastaajista yli puolet ilmoitti, että työpaikalla on tehty tasa-arvolain mukainen tasa-arvosuunnitelma. Myös teollisuudessa työskentelevistä vastaajista yli 40 % vastasi ”kyllä” tasa-arvosuunnitelman laatimiseen työpaikalla. Vakuutusalalla hieman vajaa puolet vastaajista ei tiennyt, onko työpaikalla tehty tasa-arvosuunnitelma.
