Ylituomari Ann-Mari Pitkäranta tuntee suomalaisen hallinto-oikeuden kiemurat läpikotaisin. Hän on uransa aikana ehtinyt työskennellä likipitäen jokaisessa mahdollisessa hallintojuridiikan keitaassa.
Hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus, oikeusministeriö, yliopistomaailma. Tätä nykyä hän on Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päällikkö, ylituomari. Pitkäranta on sanavalmis ihmiselämän ihmettelijä ja tarkkailija.
Pykälöikäämme.
1. luku: Juristiksi ajautumisesta
1 §. Lapsuuden unelma. Yläasteella katselin televisiosta Lemmenlaivaa ja päätin ryhtyä merimieheksi. Opo ja isäni kuitenkin ohjailivat minut hienovaraisesti ainakin aluksi lukioon.
2 §. Valaistuminen. Lukiossa päässäni vain jokin napsahti. Halusin oikeustieteelliseen.
Tykkäsin – ja tykkään edelleenkin – lukemisesta ja kirjoittamisesta. Ehkä se lukion pitkä matikka osaltaan kannusti loogiseen päättelyyn. Tässä yhtälössä lain lukeminen alkoi näyttää varteenotettavalta vaihtoehdolta.
2. luku: Oikeustieteen opiskelusta
1 §. Antoisinta. Turku – Suomen Pariisi. Åbo Akademin ylioppilastalo Kåren ja Kirkkotien Lex. Siinä sivussa tuli opeteltua ulkoa paljon pykäliä ja luettua sellaista oikeuskirjallisuutta, jota enää ei edes synny.
2 §. Ankeinta. Ne monet hetket, jolloin ymmärsin, että yhdeksän opintoviikon tenttiin on viikko aikaa.
3. luku: Lakimiehistä eliölajina
1 §. Taitava juristi. Etevä juristi ajattelee kirkkaasti ja loogisesti. Hän oivaltaa hetkessä kulloisenkin oikeudellisen ongelman. Hän on myös oikeamielinen ja ymmärtävä.
2 §. Tomppeli juristi. Juristitutkinnon suorittanut henkilö, joka huseeraa asioissa, joita ei hallitse ja joka osaa sotkea selvätkin asiat. Päämiehensä kauhu, mutta ehkä on siunaus, että päämiehet eivät sitä aina ymmärrä.
4. luku: Lainsäädännöstä yleisesti
1 §. Kiva laki. Perustuslaki on hieno laki. Erityisesti sen 2 §:n 3 momentti: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”
2 §. Kamala laki. Epäselvä ja tulkinnanvarainen, kiireellä ja huonosti valmisteltu laki. Sen esitöistä ei ilmene lainsäätäjän tahto, lain henki, vaan lain soveltaja joutuu sitä arvailemaan.
5. luku. Vero-oikeudesta erityisesti.
1 §. Kiehtovinta. Ikuinen rajanveto siitä mikä on porsastelua ja mikä kunnon kansalaisen verosuunnittelua. Ihmisen kekseliäisyys ja luovuus veroasioissa on rajaton. Lopulliset ratkaisut saamme usein vasta KHO:n linjauksista.
2 §. Kummallisinta. Tietty skitsofreenisyys. Verotus on korostetun lakisidonnaista: verosta on aina säädettävä lailla. Verolainsäädännöstä ei kuitenkaan läheskään aina pysty päättelemään vero-oikeudellisesti oikeaa ratkaisua. Lakien tulkinta edellyttää KHO:n ratkaisukäytännön tuntemista tai KHO:n ratkaisun saamista.
6. luku: Hallintolainkäytöstä
1 §. Hyvät puolet. Hallinto-oikeus on eräänlainen kansan tuomioistuin. Lähtökohtana on, että ihmisen tulisi pärjätä täällä myös ilman juristiavustajaa. Ruutupaperille kirjoitetulla valituksella pääsee pitkälle. Me tulemme vastaan.
Ihmiset alkavat ymmärtää, kuinka tärkeätä koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta on saada viranomaisen päätöksen laillisuus tarvittaessa myös tuomioistuimen tutkittavaksi.
2 §. Huonot puolet. Harhaan menevä ja asiaton kritiikki. Kaikki eivät jaksa muistaa, että voimme tutkia ja ratkaista laillisuuskysymyksiä, emme päätösten tarkoituksenmukaisuutta.
7. luku: Tuomioistuimen johtamisesta
1 §. Hohdokkainta. Kuulla kun orkesteri soi. Kun ammattilaiset pystyvät porukassa parempaan mitä yksilösuoritukset olisivat yhteensä.
2 §. Himmeintä. Perinteisessä ja konservatiivisessa ympäristössä järkevätkin uudistukset kohtaavat joskus muutosvastarintaa.
Eräs kunnioittamani laamanni sanoi aikoinaan hienosti: ”Helpompaa on panna Tammelan torilla pulut parijonoon kuin johtaa riippumatonta tuomaria.”
8. luku: Omasta urasta
1 §. Makein voitto. Se on varmasti vielä tulossa. Tärkeintä on ollut matka ja itseäni viisaammat matkakumppanit, jotka ovat avanneet silmiä, ovia ja joskus jopa sydäntä.
2 §. Karvain tappio. Joku virka on kyllä joskus mennyt sivu suun, mutta jälkikäteen ajatellen sekin on ollut vain hyvä asia, suorastaan onnenpotku. Olen kulkeutunut aivan uusille vesille.
9. luku: Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Korianteri.
2 §. Herkkuruoka. Pitsa ja pasta, mutta nyt laihdutuskuurilla sovitaan, että proteiinijauhe ja rasvaton jogurtti.
3 §. Paras juoma. Hetkestä riippuen kylmä kraanavesi tai lämmin punaviini.
4 §. Kaunein kukka. Shampanjaruusu.
5 §. Väri ylitse muiden. Koska musta ei kuulemma ole väri, sitten aniliininpunainen.
6 §. Rakkain romaani. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.
7 §. Elämän tarkoitus. Omaksi aidoksi itseksi kasvaminen vaikeuksien ja riemun hetkien kautta.
8 §. Lempilausahdus. ”Terve ihminen on monipuolisesti perverssi.” Oletan tuon olevan Freudia. On hyvä olla pöpi mieluummin useassa kuin yhdessä asiassa.
