Olemme keränneet tämän lehden lukijoilta palautetta kahden vuoden ajalta. Lunta on tullut tupaan aika ajoin rankasti, mutta onpa joku erehtynyt kehumaankin.
Kun presidentti Mauno Koivisto täytti 75 vuotta, häntä tietysti ylistettiin juhlapuheissa vuolaasti. Kun taas yksi vuodatus oli päättynyt, Manu muikisti suutaan ja totesi ihmisen olevan sillä lailla ovelasti rakennettu, että kehumista se kestää kummallisen paljon. Sama koskee myös lehden tekoa ja lehden tekijöitä: kaikki kehuminen on asiallista palautetta, kun taas haukkujat ja arvostelijat eivät tiedä mistään mitään.
Otetaanpa tähän alkuun kaikki Lakimiesuutisiin tulleet risut ja ruoskimiset. Joukossa on pari oikein raikasta tuuletusta.
Yksi lukija haluaa syvällisempiä kirjoituksia, joku toinen taas pamauttaa suoraan, voisiko Lakimiesuutisten jutut pikkuhiljaa siirtää tälle vuosituhannelle. Sama kysyjä tiedustelee, miksi lehdessä on edelleen puolentusinaa vanhan horisijan palstaa. Muuan toinen purnaaja yhtyy edelliseen ja paheksuu, että esimerkiksi numero 8/2009 sisälsi lähinnä vanhojen miesten ja naisten täysin tyhjänpäiväisiä horinoita. Hänen mielestään myös juttujen asiantuntemuksen laita oli kyseenalainen. Eräs purnaaja paheksuu lehden kuvajournalismin tasoa ja toteaa, että jatkuva kuvapankkikuvien käyttö tekee lehdestä epäkiinnostavan.
Eräs lukija kehottaa siirtymään hyvin toteutettuun nettilehteen ja että lehteen uhrataan aivan liian kallista paperia. Hänen mielestään lehti on kokonaisuutena tylsä ja muutosyritykset ovat olleet hapuilevia – tuloksena Seitsemän päivää -tyyppinen lehti, joskaan ei onneksi aivan yhtä sekava. Erään lukijan mielestä lehden kannanotot ovat parhaimmillaankin voivottelevia ja jaksamista toivottavia.
Mutta sitten jyrätään jo isolla vaihteella. Erään lukijan mielestä koko lehti on täyttä paskaa ja valtion sekä kuntien velttolakimiesten/naisten edunvalvontaa ja ”kivoja matkoja liiton tai valtion kustannuksella eksoottisiin paikkoihin”. Samaa mieltä on seuraavakin kriitikko, jonka mielestä lehden kirjoitustyyli on usein todella kankea ja kirjoittajat käyttävät aivan liikaa kuluneita fraaseja, mikä tekee lukemisesta todella vastenmielistä. Kaikkein värikkäintä ja jyrkintä kieltä viljelee kuitenkin lukija, joka luonnehtii lehteä näin: ”Ei ehkä niin kuivaa kuin takavuosina, mutta yrittäkää päästä edes Aku Ankan tasolle. Kyse ei ole komiteamietinnöstä vaan lehdestä.”
Mutta on lehdestä pidettykin. Yhden lukijan mielestä lehti käsittelee monipuolisesti erilaisia asioita, toisen mielestä lehti on hyvä, kolmannen mielestä suorastaan erinomainen, neljäs kehuu lehden ulkoasua ja viides toteaa lehden pureutuvan terävällä tavalla ongelmakohtiin ja tuovan esiin vaikeitakin asioita. Kehuja satelee myös siitä, että aiheet ovat mielenkiintoisia ja haastateltavat on valittu hyvin. Lehden havaitaan myös laajentaneen artikkelitarjontaansa yleiselläkin tasolla mielenkiintoiseen suuntaan. Kaikkein suurimman ylistysvirren veisaa kuitenkin lukija, joka toteaa, että lehdessä on menossa loistava kehitys. ”Jatkakaa samaa rataa”, kirjoittaa eräs toinen lukija. ”Lehteä on aina ilo lueskella. Tosin lisää ’hauskoja’ juristiaiheisia kolumneja kaipaisi lisää.”
Eli mitä opimme kaikesta tästä? Emme sitten niin yhtään mitään. Vanha kiinalainen sananlasku sanookin, että kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi.
Mutta Aku Ankan tasolle olisi kuitenkin hyvä päästä.
