Loppusyksystä 2024 valtakunnansovittelijan toimistossa on vipinää. Kaikki työriidat eivät päädy Bulevardille, mutta varmaa on, ettei Anu Sajavaaran aika käy loppuvuoden viikkoina pitkäksi.
– Viime vuonna oli 23 riitaa soviteltavana työtaisteluilmoituksen kautta ja 12 sopimusalaa vapaaehtoisessa sovittelussa. Jälkimmäisessä on tälläkin hetkellä kaksi alaa. Niistä ei hihkuta ulospäin, vaan neuvotteluja käydään ilman julkisuuden painetta.
Useat päällekkäiset sovittelut kerryttivät toissavuoden keväällä työtunteja suuren määrän. Viikonloppujakaan ei vietetty. Sajavaara kertoo, että hän ei muista helmi-maaliskuusta 2023 mitään.
– Mutta kun on rauhallisempi aika, suuntaan tuntosarvet kentälle ja tapaan liittojen ihmisiä. Käyn puhumassa tilaisuuksissa, koetan luovia tulevaa ja ennakoida niin paljon kuin pystyn.
En avant avec le français
Juristin ura ei ollut Sajavaaralle itsestäänselvyys. Hän halusi ulkomaan kirjeenvaihtajaksi.
– Halusin Erkki Toivaseksi. Se oli ihanin ammatti: Täällä Anu Sajavaara, Pariisi.
Alkuperäissuunnitelma valtiotieteelliseen pyrkimisestä vaihtui oikikseen: juristin tutkinto tuntui olevan hyödyllisempi työkalu työhön kuin työhön. Kansainvälinen oikeus ja kansainväliset suhteet kiinnostivat. Sajavaara mietti pitkään myös diplomaatin uraa.
Suomi alkoi neuvotella EU-jäsenyydestä 1990-luvulla. Sajavaara oli mukana Suomen EU-polulla alusta asti, sillä hänessä oli erkkitoivasmaisuutta ainakin ranskan kielen taidon verran. EU-oikeus tuli tutuksi, ja juristi-lingvistin töitä riitti.
Halusin Erkki Toivaseksi. Se oli ihanin ammatti: Täällä Anu Sajavaara, Pariisi.
Sajavaara oli Brysselissä kääntämässä Suomen liittymissopimusta jäsenyysneuvottelujen ollessa kiivaimmillaan. Siitä seurasi kolmivuotiskausi EU-tuomioistuimessa Luxemburgissa oikeustapauksien käännöstöissä.
Empatia on aliarvostettua
Luxemburgin jälkeen Sajavaara toimi yli 20 vuotta työmarkkinajärjestöjen palveluksessa ja kerrytti samalla neuvottelukokemusta.
Täälläkin näkee neuvottelijoita, jotka jäävät jumiin juridiseen aluskasvillisuuteen eivätkä kykene hakemaan ratkaisuja.
Sajavaara ei pidä hyvänä, että oikeustieteen alalla tukeudutaan pelkästään pykäliin. Oman alan perusjuridiikka on hallittava, mutta juristin työ on paljolti asiakaspalvelua ja neuvottelutaitoa.
– Tarvitaan psykologista silmää, tunneälyä ja ihmisten lukemista. Täälläkin näkee neuvottelijoita, jotka jäävät jumiin juridiseen aluskasvillisuuteen eivätkä kykene hakemaan ratkaisuja. Luovuus, laaja-alaisuus ja kyky ratkaista ongelmia ennakkoluulottomasti pitäisi huomioida jo koulutuksessa.
Riita alkaa ratketa, kun pöydän toisella puolella ymmärretään neuvottelukumppanin näkemyksiä. Ratkaisun löytämisessä tarvitaan myös empatiaa.
– Empatia on aliarvostettua tässä yhteiskunnassa.
Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara tekee itse samoin kuin neuvoo ylikierroksilla käyviä neuvottelijoita. Hän kirkastaa ajatuksiaan ulkoilmassa.
Sovittelija ohjaa yhteiseen sovintoon
Luonteensa puolesta Sajavaara sopii hyvin valtakunnansovittelijan saappaisiin: hän on sosiaalinen, rauhallinen ja ratkaisuhakuinen sekä pitää ihmisistä. Se, että innostuu helposti ja on kaikesta kiinnostunut, edesauttaa asioiden ratkaisemista.
Neuvottelut Sajavaara aloittaa kysymällä osapuolien ja alan kuulumisia sekä millaisia muutosvoimia on meneillään. Sitten aletaan purkaa sitä, mikä hiertää, ja yritetään saada osapuolet samalle kartalle. Usein ääneen lausuttu selitys työriidan synnystä ei ole se oikea syy.
– Jäävuoresta vain huippu on nähtävissä, pinnan alla olevaan pitäisi päästä käsiksi.
Lain mukaan sovittelijan tehtävä on ohjata osapuolet sovintoon heidän omien ehdotustensa ja tarjoustensa perusteella.
– Välillä osapuolilla hanskat tippuvat jo ulko-ovella ja he ilmoittavat, että tee meille sopimus. Ei se niin mene. Osapuolet tekevät sopimuksen avustuksellani, ratkaisu löytyy yhteistuumin.
Neuvottelukulttuurissa on kehittämistä
Sajavaaran mukaan neuvottelut ovat kiehtovia.
– Toiset kokevat neuvottelutoiminnan riitaisena, mutta minusta se on antoisaa. Lähdetään ristiriitaisesta tilanteesta ja päädytään yhteiseen ratkaisuun. Se on kuin matemaattinen yhtälö, joka ratkeaa, kun ponnistelee riittävän kauan.
– Joskus tuntuu, että tänne tullaan hakemaan ulkopuolista vahvistusta. Omalle joukolle sanotaan, että käydään Bulevardilla, vaikka kaikki ratkaisun avaimet ovat jo itsellä.
Neuvottelut ovat kuin matemaattinen yhtälö, joka ratkeaa, kun ponnistelee riittävän kauan.
Kahden vuoden aikana Sajavaaran on yllättänyt, miten huono neuvottelukulttuuri joissain pöydissä on. Työmarkkinaliittojen taustavoimat tuovat ristivetoa, kenttä ei ole yhtenäinen ja tavoitteet on linjattu liian tiukasti. Yhteiskunnan polarisaatiokin näkyy.
– Sukset voivat olla pahasti ristissä. On aloja, joissa tullaan sovitteluun, kun ei itse pystytä kantamaan vastuuta omasta neuvottelutoiminnasta.
Sajavaara on vetänyt syksyllä 2024 kaikille liitoille tarkoitettua, suosittua neuvottelukoulutusta. Tarvetta päästä neuvotteluissa sujuvampaan käytäntöön selvästi on.
Laki auttaa palkkamalliin?
Valtakunnansovittelijan toimistosta oltiin jo syksyllä yhteydessä liittoihin, jotka valmistautuvat tulevaan neuvottelukierrokseen, ja kyselty, miten ja missä mennään.
– Toisin kuin aikaisempina vuosina pöydällä on hallituksen työelämätoimien inspiroimia teemoja, jotka eivät ole mitenkään helppoja asioita. Palkansaajaosapuoli ajattelee, että hallituksen tekemiä toimenpiteitä korjataan työehtosopimuspöydissä. Tämä varmaankin näkyy.
Vientivetoinen palkkamalli on herättänyt keskustelua. Sajavaaran mielestä on huolestuttavaa, etteivät työmarkkinajärjestöt ole pystyneet sopimaan mallista keskenään. Se kertoo kentän jakautuneisuudesta.
– Muissa pohjoismaissa osapuolten kesken on yhteisesti sovittu, että kilpailulle alttiit vientiteollisuuden isot liitot asettavat työmarkkinalinjan. Kun yritykset pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa, se koituu myös julkisen sektorin eduksi ja samalla varmistetaan riittävät verotulot.
Toisin kuin aikaisempina vuosina pöydällä on hallituksen työelämätoimien inspiroimia teemoja, jotka eivät ole mitenkään helppoja asioita.
Suomessa osapuolet eivät ole pystyneet sopimaan työmarkkinamallista sen jälkeen, kun tupo-maailma purkautui ja siirryttiin liittokohtaiseen neuvotteluun.
– Nyt on entistä hankalampaa päästä yhteisymmärrykseen, sillä keskusjärjestöjen sisälläkin näkemykset ovat erilaisia. Olen kannustanut osapuolia sopimaan, mutta pidän sitä epärealistisena. Siksi hallitus päätti viedä tätä asiaa eteenpäin lakiteitse.
Ruotsissa on yleisesti hyväksytty, että tietyin edellytyksin työmarkkinalinja voidaan joillakin aloilla ylittää poikkeustilanteissa. Tätä perustellaan pidemmän aikavälin korjaussarjana. Ratkaisu tehdään työrauhan vallitessa, ei työtaistelutilanteessa.
Sajavaara uskoo, että jollain aikavälillä osapuolet löytävät toisensa.
– Nyt ei olla rakentamassa työmarkkinamallia vaan täsmentämässä sovittelumenettelyä. Työriitalain mukaan valtakunnansovittelija edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja sovittelee työriitoja. Toimivuus on ollut ohjaava tekijä. Nyt uutta on vain se, että mallia yritetään lailla etabloida suomalaiseen järjestelmään.
Kiihtyneet neuvottelijat korttelia kiertämään
Sajavaaran mukaan sitkeät riidat eivät ratkea yön yli istuttamalla. Kukaan ei toimi väsyneenä.
– Yritän hoitaa asiat järkevän virka-ajan puitteissa. Minun aikanani ratkaisuja on syntynyt illalla, ei yöllä.
Suomessa valtakunnansovittelijan toimisto on niukasti resursoitu muihin pohjoismaihin verrattuna. Kun uutisissa sanotaan, että valtakunnansovittelijan toimistosta kerrotaan, Sajavaaran tytär nauraa, että taas se äiti siellä kertoo.
Tarjoilukin on minimaalista. Sajavaara kuitenkin toteaa: hyvä ruoka, parempi mieli.
– Ohjaan porukan ottamaan eväitä tai hakemaan ruokaa, käymään välillä kävelemässä. Vaaditaan virkeät, toimintakykyiset aivot, jotka ovat saaneet riittävästi polttoainetta. En usko väsyttämiseen enkä nälässä pitämiseen, en uhkailuun enkä kiristämiseen.
Jos näyttää siltä, että neuvottelijat alkavat käydä ylikierroksilla, Sajavaara näyttää ovea.
– Sanon, että nyt lähdette tuonne räntäsateeseen kiertämään korttelia ja tulette takaisin puolen tunnin päästä. Yleensä jäähdyttely on auttanut.
En usko väsyttämiseen enkä nälässä pitämiseen, en uhkailuun enkä kiristämiseen.
Sajavaara noudattaa itsekin ohjeitaan: kun töissä tulee taukoa, hän piipahtaa ulkona.
– Voimia saan arkisista asioista: nukun hyvin, luen paljon, laitan ruokaa, puuhailen kotona, tapaan ystäviä, käyn kävelyllä ja jumpassa, harrastan kulttuuria ja erityisesti taidetta. Työpaikan lähellä on monta kivaa galleriaa.
Anu Sajavaaran vinkki juristin polulle
Hanki kokemusta erilaisista työpaikoista, myös eri puolilta työmarkkinakenttää. Lue kaunokirjallisuutta ymmärtääksesi ihmisiä. Cv:ssä olisi hyvä näkyä jokin erityistaito, joka kiinnittää rekrytoijien huomion. Kielitaitoon kannattaa panostaa.
