Aito katuja vai salaliittoteoreetikko

Syytettyjen puolustusstrategiat ovat kiehtovia. Osa niistä on tehokkaita, toiset vaikuttavat suorastaan vahingollisilta syytetylle itselleen. Osa on outoja, toiset huvittavia. Erityisen kiinnostavia ne ovat silloin, kun syytetty todetaan oikeudenkäynnissä syylliseksi.

Tällaisia olen havainnut (ja toki nämä sekoittuvat):

Aidon katujan puolustus. On aidosti pahoillaan siitä, mitä on tehnyt. Itseruoskinta on niin kovaa, että saattaa paljastaa jopa tekoja, joista häntä ei syytetä.

Feikkikatujan puolustus. On katuvinaan, mutta tosiasiassa katuu lähinnä kiinnijäämistään ja sen aiheuttamia ongelmia. Pitää mitä tahansa rangaistusta epäreiluna, koska on jo kärsinyt niin paljon tekemänsä rikoksen takia.

Seinäkiistäjän puolustus. Kiistää kaikki, vaikka teko olisi tapahtunut useiden todistajien silmien alla ja tallentunut vieläpä videolle. Periaatteena on, että mitään ei tunnusteta.

Periaatteena on, että mitään ei tunnusteta.

Rationalistin puolustus. Tunnustetaan aluksi ”löysät pois” eli ne teot, joista on selvä näyttö. Kaikki muu kiistetään.

Ihan sama -puolustus. Ei osallistu oikeudenkäyntiin juuri mitenkään vaan puuhailee avustajansa vieressä omiaan. Jos näyttö on selvä, saattaa myöntää teon. Tyypillinen strategia kokeneille linnakundeille.

Uhriutujan puolustus. Ei kiistä tekemisiään, mutta rikokset johtuivat hänestä riippumattomista seikoista. Syy on olosuhteissa, yhteiskunnassa tai häntä jahtaavassa mediassa, ei koskaan itsessä.

Syy on olosuhteissa, yhteiskunnassa tai syytettyä jahtaavassa mediassa, ei koskaan itsessä.

Liikkuva puolustus. Antaa jatkuvasti uusia selityksiä. Kun syyttäjä osoittaa edellisen selityksen mahdottomaksi, löytää aina uuden.

So what -puolustus. Myöntää, että on tehnyt, kuten syytteessä väitetään, mutta mitä sitten? Se ei ole laitonta – ja jos onkin, laki on vanhentunut, väärä tai tulkinnanvarainen. Yleinen puolustusstrategia talousrikosjutuissa.

Ai mää vai -puolustus. Ei kiistä tekoaan, mutta kiukuttelee, että muut ovat tehneet paljon pahempaakin ilman mitään seuraamuksia. Miksei heitä oteta kiinni?!

Katso, orava -puolustus. Pyrkii siirtämään huomion muualle ja osoittamaan virheitä varsinkin esitutkinnasta. Niin pientä pilkkuvirhettä ei olekaan, ettei katsoisi koko prosessin olevan sen takia ihmisoikeussopimuksen vastainen. Hallitsee laajankin esitutkinta-aineiston pienintä yksityiskohtaa myöten.

Niin pientä pilkkuvirhettä ei olekaan, ettei katsoisi koko prosessin olevan sen takia ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Imartelijan puolustus. Katso orava -puolustuksen alalaji. Samalla kun haukkuu poliisia ja syyttäjää, imartelee tuomioistuinta. Nyt totuus vihdoin selviää, kun hän pääsee esittämään asiansa puolueettoman tuomioistuimen eteen!

Narsistin puolustus. Vaikka syytettyä vastaan olisi bussilastillinen todistajia, väittää, että kaikki muut valehtelevat paitsi hän itse. Ei tajua olevansa muille niin yhdentekevä, ettei kukaan vaivaudu keksimään hänestä valheita saati ottamaan riskiä siitä, että jäisi kiinni valehtelusta viranomaisille tai tuomioistuimelle.

Salaliittoteoreetikon puolustus. Askelta edistyneempi versio narsistin puolustuksesta. Uskoo olevansa niin tärkeä, että koko yhteiskuntakoneisto on valjastettu häntä vastaan.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi