Kun soitan Jyväskylän keskustassa asianajaja Seppo Hytösen toimiston ovikelloa, vastassa on yllättävä komitea: mies itse ja kaksi nappisilmäistä villakoiraa, Cara ja Ciara.
Istun sohvalle, ja Ciara mittailee minua hetken pää kallellaan. Sitten se hyppää muina tyttöinä syliini loikoilemaan. Asianajokoira, totisesti. Tylyt kysymykset isännälle jäävät nyt toimittajalta tekemättä.
– Koirilla on yllättävän suuri psykologinen merkitys asiakastyössäni. Ne laukaisevat pinkeydet ja jännityksen, Hytönen tietää.
Ennen juristiksi valmistumistaan Hytönen työskenteli useita vuosia poliisina. Rauhanturvaajanakin hän on ollut pariin kertaan – Lähi-idässä Golanilla ja Afrikassa Tshadissa.
– Tshadissa elämä oli hurjaa. Ihmiseltä saattoi mennä henki, jos hänellä oli litra puhdasta vettä.
Hytönen on myös entinen SM-tason uimari ja lajin aktiivinen Pohjoismaiden veteraanikilpailija edelleen.
Pykälöikäämme.
1. luku: Juristiksi ajautumisesta
1 §. Lapsuuden unelma. Ammattisotilas. Se oli selvää jo pikkupoikana. Kävin RUK:n, ja pyrin kadettikouluun. Pienestä se jäi kiinni – minulla oli lukiosta b:n paperit. Tavoitteena oli kenraaliputki.
2 §. Valaistuminen. Keväällä 1977 posti toi minulle saman päivänä kaksi kirjettä. Toisessa minut kutsuttiin armeijaan kouluttajaksi, kesävänskäksi; toisessa kerrottiin, että minut on hyväksytty poliisikouluun. Menin poliisikouluun.
Jo nuorempana konstaapelina päätin, että luen itseni lakimieheksi työn ohessa. Ensin korottelin lukion arvosanoja. Sitten rakensin oman talon, ja sen jälkeen pänttäsin oikeustieteellisen pääsykoekirjoja hiekkalaatikon reunalla lapsia vahtiessa.
2. luku: Lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Rikosoikeus on ollut leipälajini jo poliisivuosista lähtien. Rikoslain kanssa on helppo asioida.
2 §. Kamala laki. Verojuridiikasta – ja siellä vaikka konserniavustuksista – olen pihalla kuin lumihiutale.
Myös EU:sta ja EN:sta tulee meille kamalaa tavaraa, vaikka sitä eduskunta implementoikin. Se on sekavaa, politiikkaa juridiikan valekaavussa. Se tulee meille vieraasta maailmasta. Minulla on parasta aikaa asiakkaana virolainen vanki. Vangin siirtämisestä toiseen maahan annettu EN:n puitepäätös on eksoottista luettavaa.
3. luku: Lakimiehistä eliölajina
1 §. Taitava juristi. Etevä juristi ymmärtää ihmisiä, ja hänellä on empatiakykyä. Hän hallitsee alansa pykälät, mutta ei kukkoile. Edesmennyt asianajaja Aarno Arvela on aina ollut minulle suuri esikuva. Vähäeleinen herrasmies, joka vain tulee, menee ja voittaa juttunsa.
2 §. Tomppeli juristi. Tumpelo juristi sössii ihmissuhteissa, ei osaa lukea toista ihmistä. On oltava tilannetajua. Tästä työstä kolme varttia on psykologiaa.
4. luku: Asianajajan työstä
1 §. Ihaninta. Hohdokkaimmat hetket ovat niitä kun asiakas kiittää hyvin tehdystä työstä – vaikka juttu olisi hävittykin.
Yleisjuristina ja perusjuridiikallakin elää – ainakin Kehä kolmosen ulkopuolella. Avioerot, ositukset, perunkirjoitukset ja rikosjutut. On vain pidettävä itsensä ajan tasalla ja tultava toimeen ihmisten kanssa. Viidakkorumpu hoitaa loput. Olen pyörittänyt yhden miehen toimistoani nyt 23 vuotta, ja aina on leipä pöydässä riittänyt.
2 §. Inhottavinta. Omasta mielestäni väärät, omaa oikeustajua loukkaavat ylimalkaiset tuomiot. Joskus – onneksi harvoin – näkee sitäkin, että käräjätuomarit kyykyttävät asianajajia.
5. luku: Riitaprosesseista
1 §. Tarpeelliset riidat. Silloin kun asiallinen puhe ei tepsi ja sopuratkaisua ei löydy, käräjillehän siinä on mentävä. Intressin on kuitenkin oltava riittävän suuri. Rakennusriidat ratkeavat usein vasta hovissa.
2 §. Turhat riidat. Naapurikinastelu, rajariidat. Liian usein eteen tulee tapauksia, joissa joku on pahoittanut mielensä vaikkapa mökkinaapurin muka liian pitkästä laiturista. Ja sitten ei sanota kahteen sukupolveen maitolaiturilla päivää.
6. luku: Rikosprosesseista
1 §. Hyvät trendit. Tässä maassa on yhtä monta rikosprosessityyppiä kuin on käräjätuomareitakin. Jokaisella tuomarilla on ihan ikiomat käyttäytymismallinsa. Se on tietysti rikkaus, ja se pitää asianajajan virkeänä. Hyvä tuomari on kohtelias, ja hänellä on lehmän hermot.
2 §. Huonot trendit. Jatkokäsittelyluvat hovioikeuteen alkavat viimeisimmän uudistuksen jälkeen olla jo turhankin tiukassa. Riitajutuissa lupa vaaditaan aina, ja rikosjutuissakin hoviin pääsee ilman lupaa vain yli kahdeksan kuukauden vankeustuomiolla.
7. luku: Asiakkaista
1 §. Ihanneasiakas. Asiallinen, selkeästi asiansa kertova ja asianajajan ammattitaitoon luottava ihminen.
2 §. Inhottava asiakas. Toimistolle ympäripäissään tuleva örveltäjä. Niitäkin on.
8. luku: Omasta urasta
1 §. Makein voitto. Minulla oli taannoin juttu, jossa käräjäoikeus tuomitsi syytetyn 12 vuodeksi linnaan taposta ja hovioikeus muutti tuomion 4 kuukaudeksi pahoinpitelystä. Silloin mielessä käväisi tunne, että osasin argumentoida oikein.
2 §. Karvain tappio. Omasta mielestäni vääriä tuomioitakin tulee. Indisiotodisteilla annetut murhatuomiot ovat joskus jäänet minulle mysteereiksi.
9. luku: Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Mustapippuri.
2 §. Herkkuruoka. Kaikki kalaruuat, erityisesti paistettu siika.
3 §. Paras juoma. Savuviski.
4 §. Kaunein kukka. Sinikello.
5 §. Väri ylitse muiden. Poliisin sininen.
6 §. Rakkain romaani. Tom Clancyn tuotanto. Suurvaltapolitiikkaa ja vakoilua.
7 §. Elämän tarkoitus. Villakoiran rapsuttaminen.
8 §. Lempilausahdus. Elämä jatkuu.
**
Teksti ja kuva: Ari Mölsä
