Avaat sitten päivän lehden ja luet pääkirjoituksen, istut yrityksen strategiapalaverissa tai katsot kymppiuutiset, niin et ole voinut välttyä konsulttien hehkuttamalta digitalisaatiolta ja digivallankumoukselta. Uhkakuvina maalataan perinteisten asiantuntijatöiden katoamista, niin sanotun bulkkityön korvaamista automatisaation ja analytiikan avulla ja niinkin perinteisen ammattikunnan, kuin lakimiesten joutumista kilometritehtaalle. Lakimiesammatti on pitkään pysynyt hyvin muuttumattomana ja jokaiselle meistä on toitotettu jo varhaisesta ammatinvalintavaiheesta asti, että lakimiehen ammatti on perinteinen ja arvostettu ja tämän polun valitessasi töitä tulee varmasti riittämään eläkeikään asti ja pitkään sen jälkeenkin. Kertovathan tämän työttömyystilastotkin, joissa lääkärit ja lakimiehet ovat perinteisesti matalalla prosentilla edustettuja.
Nyt joku tuleekin rikkomaan kuplamme ja väittää, että viiden vuoden päästä IBM:n kehittämä Ross-keinoälylakimies tulee tekemään työmme, johon ennen kului viikkoja ja kuukausia, sekunnin murto-osassa. Kyynikoiden kahvipöydässä kehitys leimataan konsulttien ja futuristien hypetykseksi ja hölynpölyksi, kun taas pessimistit ovat jo kovaa vauhtia suunnittelemassa uusia uravaihtoehtoja. Nyt on kuitenkin hyvä hetki pysähtyä miettimään, miten tämä kehitys voisi hyödyttää juuri minua työssäni ja tarjota helpotusta jatkuvasti kasvavaan työtaakkaan.
Tällä hetkellä digitaalisten työkalujen käyttö voi karkeasti arvioiden viedä yli puolet päivittäisestä työajastamme, mutta mitäpä jos tulevaisuudessa 100 prosenttia työstämme kuluisi digitaalisten työkalujen parissa. Mielestäni digitalisaation hyödyntäminen on tulevaisuudessa yhtä tärkeää kuin lukeminen ja kirjoittaminen tällä hetkellä, joten minä en ainakaan uskaltaisi jättäytyä tästä kelkasta ulos. Kärjistetysti en tulisi pärjäämään nyt työmarkkinoilla, jos en olisi opetellut 1990-luvun alussa lukemaan ja kirjoittamaan.
Digitalisaation vaikutukset eivät näy vain siinä, että digitalisoidaan esimerkiksi paperilla pyöritettyjä arkistoja ja asiakirjoja tai että luodaan sähköisiä kanavia tiedon välittämiseen ja kommunikointiin. Digitalisaatio tarkoittaa koko palveluketjun muuttamista. Käsitteet digitalisaatio ja digitalisointi tulisikin pitää erillään. Mitäpä jos lakimiespalvelut voitaisiin siirtää kokonaan uuteen digitaaliseen ympäristöön? Siirtämällä lakimiespalvelut laajemmin verkkoon, voitaisiin lakipalveluiden saatavuus turvata paremmin koko Suomen laajuudella. Erityisesti maakunnat ovat haasteen edessä: kuinka houkutella nuoria osaajia jatkamaan lakipalvelujen tarjontaa maakunnissa, jonne nuoret eivät ole ehdoin tahdoin lähdössä? Palveluketjun vieminen verkkoon voisi olla jatkoa Lakimiesliiton jo aloittamalle ”Toimistolle jatkaja -palvelulle”, joka on tarkoitettu helpottamaan jatkajien löytämistä asianajo- ja lakipalveluyrityksille sekä edistämään asianajo- ja lakipalvelujen saatavuutta koko Suomessa.
Jotta pystyisin avaamaan ajatustani käytännössä otan esimerkiksi Suomussalmella asuvan 91-vuotiaan pappani, jonka kotitilalta jo peruspalvelut, kuten lääkärit ja kaupat ovat kymmenien kilometrien päässä. Jopa postinkin kulkeminen tuntuu ajoittain olevan uhattuna, lakipalveluista puhumattakaan. Pappani on vain yksi esimerkki, joita pinta-alaltaan suuresta Suomesta löytyy lukemattomia. Meidän tulisikin kyetä vastaamaan heille, miten takaamme myös jatkossa mahdollisimman matalan kynnyksen perusoikeuksien toteuttamiseen. Tuleeko ”access to justice” toteutumaan tulevaisuudessa kaikille vai onko se vain suurten asutuskeskusten herkkua? Vai onko tulevaisuuden kultakaivos sittenkin oma toimisto Utsjoella, jota valtio subventoi isolla kädellä, jotta palveluiden jatkuvuus saadaan turvattua? Itse en nähnyt tästä kirjausta hallitusohjelmassa, joten on lähdettävä etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja ja yksi vastaus voisi olla digitalisaatiossa.
Seuraavasta esimerkin omaisesta tapauksesta ei löydy yhtään sellaista vaihetta, jota ei olisi mahdollista toteuttaa jo nyt jollain tasolla digitaalisia työkaluja hyödyntäen: viranomaisen kansalaiseen kohdistama päätös; kansalaisen yhteydenpito lakimiehen kanssa; lakimiehen suorittama asiakirjojen laadinta ja niiden edelleen toimitus asianosaisille; ja lopuksi esiintyminen tuomioistuimessa ja tuomion täytäntöönpaneminen. Näin ollen, mitäpä jos verkosta löytyisikin yksi virtuaalialusta, johon olisi pääsy sähköisen tunnistautumisen kautta lakimiehillä, asiakkailla, viranomaisilla ja asiantuntijoilla – itseasiassa kaikilla. Kaikki edellä mainitut vaiheet toteutettaisiin yhdessä virtuaaliaulassa, jota voisimme kutsua vaikkapa nimellä Oikeus ja Kohtuus -portaali.
Oikeus ja Kohtuus -portaalin välityksellä Suomussalmella asuva pappani voisi saada päätöksen esimerkiksi Kelalta eläkkeestään. Epäselvissä tilanteissa hän pystyisi reaaliajassa kysymään neuvoa Kelan virkamieheltä, jolloin tarjolla olevasta poolista valittaisiin vapaana oleva virkamies. Virkamies pystyisi tarjoamaan neuvon samalla sekunnilla, ilman yhtään matkustettua kilometriä, otettua vuoronumeroa tai hukkaan heitettyä jonotusminuuttia. Samalla estettäisiin epävarmuuden syntyminen, jota lakiteknisesti kirjoitetut päätökset voivat usein saajissaan herättää. Jos pappani vielä tämänkin jälkeen olisi tyytymätön päätökseen, voisi hän aamukahvin lomassa muutamaan hyvin muotoiltuun kysymykseen vastaamalla valita itselleen sopivimman lakimiehen, jonka arvomaailma vastaisi prikulleen hänen omaansa. Vaihtoehtoisesti pappani voisi verrata virtuaaliprofiiliaan koko Suomen lakimiestarjontaan ja valita ammattilaisten joukosta mieleisensä henkilön asioitaan hoitamaan. Oikeus ja kohtuus -portaali tarjoaisi siis vaihtoehtoja kirkonkylällä sijaitsevan yhden ja ainoan rikosasioita hoitavan toimiston sijaan. Oikea tekijä valittaisiin oikeaan toimeksiantoon. ”One size fits for all” -ajattelu on katoamassa, koska koko alan tarjonta olisi kaikkien saatavilla ja ihmiset olisivat tietoisempia siitä, mitä heillä on mahdollista saada.
Kun pappani olisi valinnut mieleisensä lakimiehen häntä avustamaan, voitaisiin lyhyt alkukeskustelu videotapaamisen muodossa käydä jo heti lounaan jälkeen. Alkuneuvottelun jälkeen satoja eläkevalituksia tehtaillut lakimies laatisi oikaisukirjelmän Hangossa mökillään perustelujen oikaisuun löytyessä helposti Oikeus ja Kohtuus -portaalin kautta. Portaaliin olisi syötetty kaikki Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkotapaukset ja automaation kautta muutamalla hakusanalla löytyisikin juuri pappani tapaukseen soveltuva tulkinta. Valituskin tulisi laadittua sanelun kautta, joka generoituisi suoraan kirjeeksi portaaliin ja tarkistuksen jälkeen lähtisi nappia painamalla eteenpäin.
Lopulta asian päädyttyä vakuutusoikeusvaiheeseen, lakimies, konsultoituaan Espanjan lomaosakkeella olevaa kollegaansa, lähettäisi valituskirjelmän oikeudelle. Vakuutusoikeuden esittelijä lukisi kirjelmän portaalin kautta kotisohvallaan Mikkelissä, laatisi ratkaisuehdotuksensa ja esittelisi sen Rovaniemellä, Vaasassa, Turussa, Joensuussa ja Helsingissä olevalle viisijäseniselle kokoonpanolle. Viisijäseninen kokoonpano kävisi portaalin videoyhteyden kautta neuvottelun päätöksestä ja yhden jäsenen jättämä eriävä mielipide generoitaisiin osaksi päätöstä puheentunnistusohjelman kautta. Enteriä painamalla lakimies ja pappani saisivat virtuaalilaseihinsa ilmoituksen saapuneesta päätöksestä ja portaaliin avautuessa päätöksen valituspäivämäärä kirjautuisi automaattisesti heidän kalentereihinsa. Lyhyen videoneuvottelun jälkeen pappani ollessa tyytyväinen päätökseen toisella napinpainalluksella määräpäivä poistuisi molempien kalentereista ja Kela saisi samalla tiedon korjatusta eläkepäätöksestä. Automaattijärjestelmä korjaisi myös eläkkeen määrän oikeaksi. Kaiken tämän läpivieminen nykysysteemillä kestää 1-2 vuotta ja edellä kuvatulla tavalla muutamia kuukausia.
Yllä mainittu prosessi voitaisiin skaalata opintotukivalituksiin, rikosprosessin läpivientiin, tai vaikkapa perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja jakamiseen tuomioistuinteitse. Portaalia voisivat käyttää myös lainsäätäjä, lainvalmistelijat, yliopistojen professorit ja tutkijat ja taas kerran lähes kaikki, jolloin kaikki palveluketjuun eri vaiheissa vaikuttavat ihmiset olisivat mukana ajasta ja paikasta riippumatta. Ideaalitapauksessa päätöksen perustelut olisivat jo viranomaiselta lähtiessään automatisaation avulla luotu niin selkeälukuisiksi ja perustelluiksi, ettei päätöksestä tarvitsisi edes valittaa. Eikö osana oikeusturvan toteutumista ole juuri ymmärrettävyys, jolla vältettäisiin yleinen tyytymättömyys oikeuden hoitoon ja turhat valitukset. Mitä yritän kirjoituksessani sanoa, on se, että digitalisaation kautta leikkikenttämme ei ole enää läheisen kaupungin keskusta, vaan takapihalle aukeaa koko Suomi ja maailma.
Moni argumentoi kyseistä kehitystä vastaan sillä, että henkilökohtainen kohtaaminen on tärkeää ja erityisesti vanhemmat ihmiset kokevat tämän erittäin arvokkaaksi. Kaikki eivät välttämättä taivu helposti digitaalisten palveluiden kautta tarjottavaan virtuaaliapuun. Kuitenkin, jos esimerkiksi lääkärit onnistuivat digitalisaation tuomisessa osaksi palveluitaan luodessaan erilaiset, hyvin käyttöön otetut virtuaalilääkäripalvelut, miksi me emme onnistuisi tässä? Jos ihmiset ovat valmiita uhraamaan kaikista arvoikkaimman eli terveydestään huolehtimisen virtuaalisesti hoidettavaksi, niin miksi ei myös lakimiehen palveluita?
Kirjoittaja ottaa huomioon sen, että digitaaliset välineet ja palvelut eivät vielä tänään ole kaikkien käytössä ja vanhemmat ihmiset eivät koe älypuhelimia ja tabletteja omikseen, mutta digitaalisia palveluita muokataan jatkuvasti ja ne tulevat helppokäyttöisemmiksi. Harva meistä kykeni operoimaan MS DOS käyttöjärjestelmällä 1980-luvulla, mutta lähes jokainen meistä kykenee nykyään käynnistämään tabletin ja valitsemaan työpöydän ikoneista itselleen mieleisimmän, olkoon se sitten vaikkapa Iltalehti tai Netflix. Pitää miettiä myös askeleen pidemmälle ja muistaa, että tällä hetkellä työelämässä olevat ovat jo vahvasti kehityksessä mukana puhumattakaan tulevista sukupolvista. Heillä koodaus ja digitaalisten työkalujen hyödyntäminen ovat jo vahvasti mukana esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmissa ja suorastaan sisäänrakennettuna DNA:ssa. Nämä nousevan ikäluokan edustajat ovat myös tulevaisuudessa kuluttajina tietoisempia oikeuksistaan ja tulevat varmasti vaatimaan palveluiltaan enemmän.
Voimme myös pohtia onko parempi, että lakimiehen palvelut jäävät käyttämättä kokonaan niiden tavoittamattomuuden takia, vai pitäisikö sittenkin panostaa siihen, että virtuaalisesti tarjottava lakipalvelu toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Päämiehelle pitää jäädä tuo sama tunne henkilökohtaisesta kohtaamisesta, vaikka lakimies ei paikanpäällä olisikaan. Tämä on mielestäni sitä oikeutta ja kohtuutta, jota Lakimiesliiton pitää olla tulevaisuudessa turvaamassa. Liiton tulee myös kannustaa jäsenistöään lähtemään rohkeasti mukaan paljon puhuttuun, ylistettyyn ja parjattuun digitalisaation kelkkaan. Ensivaiheessa liiton tulee toimia herättäjänä ja antaa ärsykkeitä ja seurata kehityksen tuomia mahdollisuuksia (tietysti myös uhkia) ja pitää meidät tietoisena näistä muutoksista. Muutos ei koskaan tapahdu hetkessä, mutta joskus ensimmäinenkin askel on otettava. Nyt jos koskaan on hyvä aika lähteä mukaan avoimin mielin. Lakimiesliitto tulee varmasti tulevaisuudessa tarjoamaan lakimiehille koulutuksen kautta avaimia lähteä ratkaisemaan digitalisaation haasteita. Myös tässä, kuten monessa muussakin asiassa, me olemme yhdessä paljon vartijoina.
Kirjoittaja pitää samalla mielessään kolikon kääntöpuolen, perustuslain takaaman yksityiselämän suojan. Tämä on merkittävä seikka, henkilötietojen liikkuessa digitaalisessa ympäristössä. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että myös tämä puoli on otettu vahvasti lakimiesten haltuun, kun katsoo tietosuojalakimiesten kasvavaa määrää ja koulutuksen tarjontaa. Digitalisaatio näyttää siis synnyttävän myös uusia työpaikkoja samalla, kun joitain työpaikkoja menetetään.
Meidän tulee pysytellä ajanhermolla ja olla samalla muuntautumiskykyisiä. Lakimiehen työt eivät varmasti ole tulossa kokonaan katoamaan, mutta muuttavat muotoaan ja painottuvat jatkossa enemmän projektinjohtamiseen koneiden hoitaessa bulkkityöt. Digitalisaatiossa, kuten muussakin, edelläkävijöitä ovat kärjistetysti usein ne laiskimmat yksilöt, joihin itse koen myös jossain määrin kuuluvani. Jos jokin osa työtä on mahdollista hoitaa helpommin ja nopeammin täten vapauttaen aikaa muuhun työhön ja vapaa-aikaan, miksi en tekisi näin.
Jokainen meistä voi olla omassa työssään mukana keksimässä pyörää ja kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla, vaan pienissä palasissa. Jo pienikin omaa työtä helpottavan työvaiheen automatisointi on askel oikeaan suuntaan. Ymmärrettävistä syistä tämä kaikki herättää paljon uuden pelkoa ja juuri tämä pelko toimii samalla luovuuden estäjänä. Pelkäämällä tulevaa digimuutosta emme anna itsellemme mahdollisuutta olla luovia ja kehittää työtämme ja itseämme tulemaan paremmiksi lakimiehiksi. Lyhykäisyydessään ei riitä, että sinä innostut vaan innostutaan yhdessä. Eihän esimerkiksi oman aikansa edistysaskel, tiedon välittämistä ja kommunikaatiota edesauttanut telefaksikaan toiminut, jos vastaanottajalla ei ollut faksilaitetta. Kerrotaan siis tuttaville ja kollegoille mahdollisuuksista, joita itse olemme löytäneet työtämme helpottamaan ja rohkaistaan kaikkia kokeilemaan uutta.
Lopuksi jokainen artikkelin loppuun asti lukenut voi miettiä paikkaa, jossa mieluiten viettäisi aikaansa ja samalla kuvitella, että ehkä tulevaisuudessa työ on mahdollista hoitaa juuri siellä missä sielu lepää ja ihmisen on hyvä olla. Allekirjoittaneella tämä paikka voisi olla vaikkapa Suomussalmella sijaitseva pappani maatila, jossa voisin vanhan navetan ylisillä riippumatossa läppäri sylissäni makoillen (kenties myös virtuaalilasit päässä) katsella kattohirsien välissä olevia pääskysten pesiä ja viettää ylijäävää arvokasta vapaa-aikaani pappani kanssa vielä kun se on mahdollista.
Kirjoittaja Heikki Lindroos on päätoiminen Legal Counsel ja sivutoiminen päiväuneksija ja digitaalisesta kehityksestä innostunut oman elämänsä helpottaja.
