Järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismiin kytkeytyviin rahanpesurikoksiin on pyritty puuttumaan kansainvälisillä normeilla ja sopimuksilla. Paine rahanpesun estämiseksi on vain kasvanut New Yorkin terrori-iskujen jälkimainingeissa.
– Rahanpesun kansainvälinen torjunta on ollut pitkään Yhdysvaltojen ulkopoliittinen tavoite. Kahden vuosikymmenen aikana sen toteutumiseksi on rakennettu laaja ja tehokas järjestelmä, pohjustaa valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta Valtakunnansyyttäjänvirastosta.
Vastatoimet ovat laajentuneet ja edenneet vaiheittain. Ensin solmittiin kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia säädöksiä huumerikollisuuden torjuntaa varten. Myöhemmin määritelmänä on ollut kaikenlaisesta rikollisuudesta saatujen varojen muuntaminen. Tänä päivänä rahanpesun lainsäädännöllinen sääntely ulottuu lähes jokaisen valtion oikeusjärjestelmään.
Valtaosa rahanpesutuomioista annetaan silti edelleen common law -järjestelmien maissa Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen arvion mukaan Suomessa rahanpesun kohteena olevan omaisuuden määrä on vuosittain satoja miljoonia euroja. Täällä rahanpesulla pyritään yleensä peittämään huumausainerikollisuudella tai talousrikoksilla saatujen varojen jälkiä.
Juristien rahanpesu-tuomiot harvinaisia
Rahanpesulaki tuli voimaan 1.8.2008, ja sillä pantiin Suomessa täytäntöön EU:n kolmas rahanpesudirektiivi sekä sitä täydentävä EU:n komission antama direktiivi. Lain mukaan tietyillä tahoilla on erityinen ilmoitusvelvollisuus epäilyttävistä liiketoimista. Ne ovat myös erityisen huolellisuusvelvollisuuden alaisia omassa toiminnassaan.
Pääsääntöisesti ilmoitusvelvollisia ovat kaikki sellaiset toimialat, joita voidaan käyttää hyväksi rahanpesutarkoituksissa. Lakimiesten ja asianajajien lisäksi tällaisia ovat muun muassa kirjanpitäjät, pankin tai muun rahoituslaitoksen henkilökunta sekä vastaavat ammatin- ja elinkeinonharjoittajat. Ilmoitusvelvollisten- ammattikuntien edustajat voivat syyllistyä tuottamukselliseen rahanpesuun jättämällä selvittämättä asiakkaansa epäilyttävän liiketoimen perusteita tai avustamalla asiakasta esimerkiksi yhtiön perustamisessa tai varojen- siirrossa.
Julkisuudessa näyttävästi uutisoiduista tapauksista huolimatta Suomessa juristien saamat rahanpesutuomiot ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
– Juristien asemaa pohdittiin pitkään EU:n toisen rahanpesu-direktiivin valmistelun ja sen kansallisen implementoinnin yhteydessä. EU päätyi toteamaan, että yhtä ammattikuntaa ei voida jättää yhdenvertaisuuden takia direktiivin ulkopuolelle, sanoo Sahavirta.
Tilannetta helpotettiin sulkemalla rikosasioiden ajamista koskevat tapaukset pois ilmoitusvelvollisuuden piiristä. Päätöksellä turvattiin oikeudellisen neuvonantajan ja hänen asiakkaansa välisen luottamuksellisen keskusteluyhteyden säilyminen.
Euroopassa haetaan ennakkotapauksia
Vaikka EU-linjaus täsmensi juristin ja asiakkaan väliseen suhteeseen liittyviä kysymyksiä, on direktiivistä ilmaistu myös negatiivisia mielipiteitä. Tilanne huipentui vuonna 2007 EY-tuomioistuin päätökseen, jonka mukaan EU:n rahanpesudirektiivin sisältö ei ole lainsäädännön vastainen. Keskustelu rahan-pesun ympärillä ei ole kuitenkaan laantunut.
Rikosasianajaja Matti Nurmela osallistui marraskuun alussa Berliinissä järjestetyille asianajajapäiville, missä keskusteltiin monien muiden asioiden lisäksi rahanpesusta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Osallistujien parissa huolta herättivät EU-maissa lisääntyneet tapaukset, joissa oikeudellisia avustajia on asetettu syytteeseen rahanpesulain perusteella. Nurmelan tietojen mukaan näillä ennakkotapauksilla pyritään tekemään periaatteellista rajanvetoa juridisen ammattikunnan parissa vallitsevien käytäntöjen laillisuudesta. Hänen itsensä edustamissa rikostapauksissa linjaus on varsin selkeä.
– Ilmoitusvelvollisuus ei koske jo tapahtuneen rikoksen ja siihen syyllistyneen asiakkaan laillisen aseman selvittämistä, puolustuksen valmistelua tai niiden yhteydessä esille tulleita taloudellisia tietoja. Rahanpesusäännökset kohdistuvat vain niihin tilanteisiin, missä rikoksen tekijä ei ole selvillä, hän vahvistaa.
Hankalimmassa asemassa ovat esimerkiksi talousneuvontaan sekä yritysten perustamiseen ja kiinteistökauppoihin osallistuvat lakimiehet ja perhejuristit, jotka joutuvat käymään asiakkaan kanssa keskusteluja varallisuudesta ja sen siirtämisestä. Rahanpesulain perusteella heidän tulee tehdä ilmoitus jo epäillessään rahanpesua. Tämän johdosta esimerkiksi englantilaiset asianajajat ovat ehdottaneet lakitoimistojen ulkopuolelle kylttejä, joissa asiakkaita varoitetaan puhumasta rahasta ja rahansiirroista henkilökunnan kanssa.
– Euroopassa lisääntyneet syytetapaukset ovat saattaneet aikaisemmin hyväksytyt käytännöt epäilyksen alaisiksi. Vaikka kyse on rajojen määrittämisestä, aiheuttavat monimutkaiset tulkintatilanteet epävarmuutta oikeudellisten avustajien parissa, arvioi Nurmela.
Eettisiä pähkinöitä
Ilmoitusvelvollisuudessa mainittu epäily on yksi tulkinnallinen näkökohta, joka tuottaa juristeille eettisiä ongelmia. Sen mukaan oikeudellisella avustajalla on velvollisuus ilmoittaa epäilystä kertomatta siitä asiakkaalle. Tämä ei luonnollisesti ole asiakkaan edun mukaista. Olisiko siis parempi keskeyttää keskustelu hyvissä ajoin vai tulisiko oikeudellisen avustajan hankkia lisätietoa täydentävillä kysymyksillä, jotka murentavat asiakkaan luottamusta? Entä miten voidaan juridisesti määrittää riittävän epäilyn raja, joka velvoittaa avustajaa ilmoituksen tekemiseen? Näiden pohdintojen rinnalle on noussut kysymys asianajajien ja lakimiesten vastaanottamista palkkioista ja niiden alkuperästä.
Jos esimerkiksi sisko myy autonsa maksaakseen veljeään edustaneen oikeudellisen avustajan palkkion, onko juristilla velvollisuus varmistua vastaanotetun rahan laillisesta alkuperästä? Tällaisten käteismaksujen ohella oikeudellisia avustajia on päätynyt Euroopassa syytettyjen penkille ylisuurissa varainsiirroissa, missä asiakas on suorittanut esimerkiksi miljoonan euron ennakkomaksun asianajajan tilille. Palkkion ollessa vain 200 000 euroa loput rahat on palautettu myöhemmin takaisin asiakkaalle.
– Tulkintojen tiukennukset ovat seurausta kansainvälisestä terrorismista ja sen rahoitukseen kytkeytyvästä rahanpesusta. Sen seurauksena oikeudellisten avustajien juridinen asema on heikentynyt. Samalla lakitoimistojen kustannukset ovat nousseet henkilökunnan lisääntyneen koulutuksen, vastuukysymyksiin liittyvien järjestelyjen sekä rahanpesulaissa määriteltyjen asiakkaan tuntemista koskevien tietojen säilyttämisen johdosta, sanoo Nurmela.
Likapyykki peräisin Yhdysvalloista
Rahanpesussa on kyse liitännäisestä rikoksesta, jolla pyritään häivyttämään esirikoksella saatujen varojen alkuperä konfiskaation, rikoksesta seuraavan rangaistuksen tai vahingonkorvauksen välttämiseksi.
Toimenpiteen tarkoituksena on siirtää rikollisesta toiminnasta kertyneitä varoja osittain tai kokonaan lailliseen liiketoimintaan joko pysyvästi tai tilapäisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa pestyä rahaa käytetään usein uusien rikosten rahoittamiseen.
Ongelma on korostunut erityisesti Yhdysvalloissa, missä taistelu rikollisliigojen rahanpesua vastaan ulottuu 1980-luvulle asti.
Teksti: Ari Rytsy
