Syksyn eläkesopu merkitsi Elinkeinoelämän keskusliitossa yhden aikakauden loppua. Työnantajien etua peräti 41 vuotta ajanut työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen, 64, sai hyvän ajoituksen jäädä eläkkeelle.
Saappaisiin astui Ilkka Oksala, 49. Hän tuli talon ulkopuolelta, Apteekkariliiton toimitusjohtajan paikalta, mutta samalta puolen pöytää.
Kokenut juristikaksikko tuntee toisensa vuosien takaa. Oksala teki ennen Apteekkariliittoa virka-miesuran muun muassa kokoomusministerien valtiosihteerinä ja erityisavustajana sekä eduskuntaryhmän pääsihteerinä.
Maan arvostetuimpiin työmarkkinavaikuttajiin kuuluvan Laatusen työnantaja puolestaan oli koko uran ajan sama, vain nimi vaihtui välillä.
Ison yhteisponnistuksen miehet tekivät joitakin vuosia sitten perusturvauudistusta pohtineessa Sata-komiteassa. Laatunen edusti siinä työnantajia ja Oksala sosiaali- ja terveysministeriötä.
Johtajan paikalta Laatunen väistyi hyvillä mielin, vaikka toinen mittava hanke eli työmarkkinaneuvottelujärjestelmän uudistus ei ehtinytkään maaliin hänen aikanaan.
− Olen tyytyväinen eläkeratkaisuun, mutta en siksi, että Akava jättäytyi sen ulkopuolelle. Toivoimme loppuun asti kaikkien osapuolten hyväksyntää. Suurin ilonaihe on, että ratkaisu tehtiin nuorten intresseistä käsin, Laatunen sanoo.
− Työeläkejärjestelmä jäi mielestäni erittäin hyviin kantimiin, hän summaa.
Malttia palkkoihin
Julkisuudessa on spekuloitu, että Oksalan nimitys kertoisi EK:n tulevasta suunnasta enemmänkin. Järjestön johtoportaaseen on nostettu myös muita kokoomustaustaisia vaikuttajia. Osa palkansaajaliitoista pelkää sen merkitsevän etäisyyden ottamista yhdessä sovittaviin työmarkkinaratkaisuihin.
Laatunen ja Oksala eivät näe asiaa näin.
− Neuvottelujärjestelmän uudistamisesta käydään parhaillaan tiiviitä keskusteluja, jotta se saataisiin vastaamaan nykypäivän vaatimuksia, he huomauttavat.
Lisäksi ensi kesänä sovitaan työllisyys- ja kasvusopimuksen kolmannesta vuodesta. Sen osalta auki on vain palkkaratkaisu.
Kaksikko korostaa, että EK ajaa ensisijaisesti suomalaisten yritysten etua. Kun niiden kilpailukyvystä ja menestyksestä huolehditaan, myös palkansaaja hyötyy. Suomen talouskurimus aiheuttaa kuitenkin miehissä syvää huolta.
Tilanne heijastuu Oksalan mukaan väistämättä kesän palkkaratkaisuun.
– Tulevaisuudenkuva oli synkkä jo työllisyys- ja kasvusopimusta solmittaessa, mutta nyt se on vielä synkempi. Suomen kohtalo riippuu siitä, saadaanko tänne investointeja ja onnistutaanko luomaan työpaikkoja. Tällaisessa tilanteessa palkkaratkaisun pitää olla hyvin maltillinen, hän linjaa.
Kohti paikallisuutta
Laatunen jatkaa politiikan ja työelämäkysymysten seuraamista, mutta taustalta.
– En aio huudella katsomosta, eikä Ilkka testamenttia tarvitsekaan. Hän luo oman linjansa, konkarijohtaja toteaa.
– Henkilönvaihdos ei minusta ole mitenkään dramaattinen. Painotukset riippuvat aina ajasta ja tilanteesta, ja eri ihmiset näkevät asioita hiukan eri tavoin. En usko, että meillä on suuria näkemyseroja, hän puntaroi.
Oksala on samoilla linjoilla. Olennaista molempien mielestä on se, että isäntä on sama kuin ennenkin, eli suomalainen elinkeinoelämä. Johtajien tehtävänä on ajaa advokaatteina isännän asiaa.
Yhden selkeän linjauksen Oksala tekee jo nyt.
– Työn muutokset vievät väistämättä siihen suuntaan, ettei kaikkea voida säädellä yleissopimuksin tai alakohtaisin työehtosopimuksin, hän korostaa.
– Esimerkiksi työajan käsite muuttuu yhä eriytyneemmäksi ja yrityskohtaisemmaksi. Mitä enemmän asioista saadaan sovittua paikallisesti, sitä paremmin yritykset pystyvät menestymään ja pitämään kiinni hyvistä työntekijöistä.
Vastakkainasettelu huolettaa
Vallitseva asenneilmapiiri kuitenkin mietityttää johtajakaksikkoa.
Laatusen mukaan suomalaisen sopimisjärjestelmän vahvuus on perinteisesti ollut se, että asioista on puhuttu suoraan ja kiertelemättä.
– Näin osapuolet ovat voineet valita, haluavatko ne sopia asioista vai jättää sopimatta, hän toteaa.
Oksala kokee, että nykyisin vastakkainasettelu tuntuu valtaavan tilaa kompromisseilta.
− Yhteiskunnallista keskustelua seuratessa saa vaikutelman, että nuoret sukupolvet arvostavat periaatteisiin takertumista ja ehdottomuutta. Aiemmin tärkeänä on pidetty luottamuksen rakentamista, yhdessä sopimista ja muidenkin kuuntelemista, hän pohtii.
– Monet seurustelevat internetissä vain samanmielisten kanssa. Tällainen aina oikeassa oleminen on vaarallinen ilmiö, joka voi käydä Suomelle kalliiksi.
Pitkän pinnan miehet
Laatunen on sitkeän neuvottelijan maineessa, ja Oksalaa on kuvailtu samankaltaiseksi. Pitääkö arvio heidän mielestään paikkansa?
– Pinna varmasti kestää tosi pitkään molemmilla. Se ei pala, ja jos palaa, vain harkitusti. Mutta minä olen hämäläinen ja Ilkka pohjalainen, joten ainakin luonne-eroja löytyy, Laatunen naurahtaa.
Oksala toteaa myös ikäeron vaikuttavan ajattelutapaan. Motivaatio työhön on uudella johtajalla kor-kealla, kuten edeltäjälläkin.
− Erikoistuin opinnoissani työjuridiikkaan, ja nyt vasta pääsen kunnolla työskentelemään sen parissa. Asiantuntijoilla on tietysti laajin tietämys, mutta myös johtajan pitää olla perillä työehtosopimusten ja lainsäädännön logiikasta, hän kiteyttää.
Teksti: Hanna Rusila
Kuva: Vesa Tyni
