Helsingin Eteläesplanadilla sijaitsevan oikeusministeriön kuudennen kerroksen työhuoneessa, huolellisesti kasattujen paperipinojen keskellä istuva Asko Välimaa on kiireinen mies. Nykyisellä hallituksella on kevään eduskuntavaalien johdosta tavoitteena saada valmiiksi useita päätöksiä, jotka edellyttävät lainsäädäntöuudistuksia. Tämä näkyy lainvalmisteluosaston työmäärässä.
– Maailma loppuu säännöllisesti neljän vuoden välein. Siksi työn alla on kasa esityksiä, jotka on käsiteltävä maaliskuun alkuun mennessä. Joukossa on myös paljon puhuttuun sote-uudistukseen liittyviä lakiuudistuksia, sanoo Välimaa.
Orimattilasta kotoisin oleva prosessioikeuden asiantuntija ei kuitenkaan valita runsasta työtaakkaansa. Kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on kantanut Välimaata läpi koko uran. Juridiikka valikoitui siihen sopivaksi työvälineeksi enemmän tai vähemmän sattumalta. Tämä siitäkin huolimatta, että Välimaan isä on koulutukseltaan lakimies ja Orimattilan verotoimiston entinen verojohtaja.
– Lukion jälkeen harkitsin valtiotieteellistä sekä historian opiskelua. Päädyin oikeustieteelliseen lähinnä siitä syystä, että sen avulla pystyin lykkäämään lopullista uravalintaani. Historiaa harrastan edelleen vapaa-ajallani, Välimaa kertoo.
Säästötavoitteet haasteena
Välimaa valmistui vuonna 1987 Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, minkä jälkeen hän suuntasi Lappeenrantaan auskultoimaan. Etelä-Karjalassa vietettyä vuotta seurasi muutaman kuukauden viransijaisuus, joka olisi saattanut pitkittyä elämänpituiseksi uraksi, jollei Välimaa olisi päättänyt palata Helsinkiin. Siellä työpaikka löytyi Annan-kadulla sijainneessa viiden työntekijän asianajotoimistossa.
– Asianajotoimisto Jukka Luukkainen oli hyvä koulutuspaikka. Pääsin tutustumaan yritystoimintaan sekä pohtimaan asiakkaiden esittämiä oikeudellisia kysymyksiä ja niihin liittyviä tulkintoja, kiittelee Välimaa.
Työn ohella hän suoritti prosessi-oikeuden jatko-opintoja, jotka johtivat lisensiaatin tutkintoon vuonna 1994. Sitä ennen Välimaa ehti siirtyä yksityiseltä sektorilta assistentiksi entiseen tiedekuntaansa. Vuosina 1991–1997 työpäivät kuluivat Helsingin yliopistolla opettamisen parissa. Korkeimman oikeuden esittelijän puolipäiväinen toimi johti oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen ja vuonna 2007 lainsäädäntöjohtajan virkaan.
Lainvalmisteluosaston osastopäälliköksi Välimaa nimitettiin reilu vuosi sitten. Päivittäisessä työssään hän johtaa oikeusministeriön lainvalmisteluosastoa, joka koostuu rikos- ja prosessioikeuden, julkisoikeuden ja yksityisoikeuden lainvalmisteluyksiköistä sekä yleisten kansainvälisten ja EU-asioiden yksiköstä ja laintarkastusyksiköstä. Tällä hetkellä osastolla työskentelee vajaat 80 henkeä, joihin liittyvän henkilöstöhallinnon pyörittäminen on yksi Välimaan tehtävistä. Osaston suurimmat haasteet liittyvät säästötavoitteisiin, jotka pakottavat leikkaamaan resursseja vuosittain. Sen seurauksena töitä on tehtävä joko huonommin tai vähemmän.
– Olemme lähteneet siitä, että teemme mieluummin vähemmän. Se ei ole helppoa, sillä yhteiskunnan lainsäädäntötarpeelle ei näy loppua. Suomi ei voi yksin vaikuttaa EU:n lainvalmistelun määrään, huokaisee Välimaa.
Käytäntö pelaa
Henkilökohtaisesti nimetyistä projekteista huolimatta lainvalmistelua ei tehdä osastolla yksin, vaan isomman joukon voimin. Apua annetaan mahdollisuuksien mukaan myös muiden ministeriöiden lainvalmisteluhankkeisiin. Käytännössä lainvalmistelu alkaa aina laaditun tavoitteen tai poliittisen idean pohjalta laadittavalla arviomuistiolla, joka siirtyy lausuntokierroksen jälkeen työryhmän valmisteluun. Ryhmässä on pääsääntöisesti mukana keskeisten tahojen edustajat. Välimaa pitää nykyisiä käytäntöjä toimivina, sillä niiden ansiosta valmisteltavaa lakia pystytään tarkastelemaan usealta eri kantilta. Hän ei täysin allekirjoita lainvalmisteluun julkisuudessa kohdistunutta kritiikkiä, joka on koskenut muun muassa vaikutusarviointien kattavuutta.
– Arvioinneilla pyritään torjumaan etukäteen mahdollisia ongelmia. Siitä huolimatta lainvalmistelijat joutuvat tekemään töitä tietynlaisessa epävarmuustilassa. Jos jokaiselta lailta edellytettäisiin 100-prosenttista vaikutusarviointia, ei tässä maassa saataisi aikaan yhtään lakia, Välimaa korostaa.
Epävarmuuden hallinnointi on muuttunut entistä haastavammaksi yhteiskunnan nopeutumisen myötä. Uusilla lakihankkeilla tavoitellaan näkyvyyttä ja nopeita vaikutuksia, mikä tarkoittaa aikaisempaa enemmän lyhyellä tähtäimellä tehtäviä päätöksiä. Siitä huolimatta Välimaa on tyytyväinen oikeusministeriössä saavutettuun lainvalmistelun tasoon, jonka ylläpitäminen vaatii sekä mielikuvitusta että virkamiesmäistä tarkkuutta. Perspektiiviä tarjoaa hänen oman uransa huippuhetkeksi noussut osallistuminen Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustamisneuvotteluihin, missä oli mukana asiantuntijoita noin 180 eri maasta.
– Prosessin aikana selvisi, että samoja juridisia kysymyksiä voi ajatella monella eri tavalla. Tärkeintä on kuitenkin hyvä lopputulos, summaa Välimaa.
