Käytännössä halakha on yhdistelmä viidestä Mooseksen kirjasta koostuvasta kirjallisesta laista sekä Tooran kirjoitusten selitysteoksesta, Talmudista. Käytössä olevasta kahdesta Talmudista juutalaiset viittaavat yleisimmin niin sanottuun Babylonian Talmudiin.
– Juutalaisen dogmatiikan mukaan Toora ja Talmud annettiin Moosekselle Siinain vuorella. Käytännössä halakha on kuitenkin syntynyt vähitellen. Sen nykyiset, systemaattiset lakikoodeksit rakentuivat vasta keskiajalla, kertoo Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja kulttuurien lehtori Hannu Juusola.
Halakha on monella tapaa laajempi kuin perinteinen laki. Niin yksilön kuin yhteisön elämää ohjaavana se ottaa kantaa myös moniin rituaalisiin kysymyksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi rukoilemiseen sekä hedelmäntaimien oikeaoppiseen istuttamiseen liittyvät asiat.
Ajatustasolla halakha on ennen kaikkea positiivinen laki, jonka noudattaminen perustuu ensisijaisesti yksilön vapaaehtoisuuteen.
Ajatustasolla halakha on ennen kaikkea positiivinen laki, jonka noudattaminen perustuu ensisijaisesti yksilön vapaaehtoisuuteen.
Monista muista uskonnoista poiketen juutalaisen lain opetusta ja tulkintaa suorittavat rabbit muistuttavat enemmän lakimiehiä kuin pappien kaltaisia sakraalihenkilöitä. He toimivat usein uskonnollisina johtajina, mutta heillä ei ole keskeistä roolia juutalaisessa liturgiassa ja rituaaleissa.
Halakha yhteisöllisyyden perustana
Halakhasta tekee poikkeuksellisen myös se, että sillä ei ole yhtä virallista auktoriteettia. Siinä mielessä on mahdotonta puhua lopullisesta halakhasta, sillä rabbien tulkinnat eroavat toisistaan.
On mahdotonta puhua lopullisesta halakhasta, sillä rabbien tulkinnat eroavat toisistaan.
Tästä huolimatta halakha on pitkään nauttinut suurta arvostusta Euroopan suurimpana vähemmistönä tunnettujen juutalaisten keskuudessa. Valtaväestön ulkopuolella eläneet juutalaisyhteisöt tukeutuivat vahvasti omiin perinteisiinsä aina 1700-luvulle saakka. Tuolloin juutalaisväestön asema kohentui siinä määrin, että halakhan kaltaiset instituutiot alkoivat vähitellen menettää asemaansa.
Yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta juutalainen laki on kuitenkin säilynyt elinvoimaisena meidän päiviimme saakka.
– Tätä nykyä halakhan tulkinnoissa on suuria suuntauksellisia eroja. Esimerkiksi vanhoillinen ortodoksijuutalaisuus tulkitsee lakia huomattavasti tiukemmin kuin Yhdysvalloissa valloilla oleva reformijuutalaisuus, muistuttaa Juusola.
Halakhan tulkinnoissa on suuria suuntauksellisia eroja.
Eri suuntausten välisten erojen ohella halakhan teologista lainvoimaisuutta heikentää se, että Toorassa mainittu, Messiaan ilmestymisestä alkava lopun aika ei ole vielä käsillä. Koko halakhan ajatellaan tulevan voimaan vasta messiaanisena aikana.
Muusta juutalaisesta maailmasta poikkeuksen muodostaa kuitenkin Israelin valtio, jossa halakha on määrätyiltä osin osa valtiollista lakia.
– Israelissa ei ole eroa valtion ja uskonnon välillä. Omassa lainsäädännössään maa ilmoittaa olevansa juutalainen valtio. Malli on osittain yhteneväinen islamilaista shariaa noudattavien arabimaiden kanssa. Maallista valtaa on annettu uskonnollisille tuomioistuimille, Juusola kiteyttää.
Israelissa ei ole eroa valtion ja uskonnon välillä.
Halakha näkyy selkeästi Israelin valtiollisissa elimissä. Lisäksi kahden rabbin johtama päärabbinaatti antaa juutalaisuuteen liittyviä suosituksia, jotka esimerkiksi Vatikaanin katolilaisille papeille antamista julkilausumista poiketen eivät velvoita muita rabbeja yhteneväiseen tulkintaan.
Hierarkkisen järjestelmän puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rabbit pelkästään kilpailisivat toistensa kanssa. Monista asioista ollaan samaa mieltä ja valtaosa todellisista konflikteista kehkeytyykin Israelin uskonnollisten ja ei-uskonnollisten kansanosien välille. Kiistoja on synnyttänyt muun muassa halakhan soveltaminen perhelainsäädäntöön.
Kiistoja on synnyttänyt muun muassa halakhan soveltaminen perhelainsäädäntöön.
– Toistaiseksi Israelin laki ei tunnusta siviilivihkimistä. Sen lisäksi israelilainen yhteiskunta on säilynyt varsin patriarkaalisena vuonna 1951 voimaan tulleesta tasa-arvolaista huolimatta. Perhelainsäädännössä kyseistä säädöstä ei edelleenkään noudateta. Näin ollen naisen mahdollisuudet avioeron saamiseen ovat oleellisesti heikommat, kertoo Juusola.
Perhekysymyksiin liittyvän problematiikan ohella keskustelua on herättänyt lain kohta, joka takaa maan kansalaisuuden kaikille juutalaisille. Ongelmaksi on muodostunut juutalaisuuden määrittäminen. Riittääkö siihen pelkkä juutalaisuuteen kääntyminen? Entä miten pitäisi suhtautua juutalaisen uskonnon hylänneisiin israelilaisiin? Filosofisesta olemuksestaan huolimatta tämäntyyppisiä kysymyksiä on käsitelty jopa Israelin korkeimmassa oikeudessa.
Keskustelua on herättänyt lain kohta, joka takaa maan kansalaisuuden kaikille juutalaisille.
Yhteiskunnallista kritiikkiä on esitetty myös halakhan avioliittoa koskevien kohtien tulkinnoista. Esimerkiksi osa virallisen parisuhteen ulkopuolella syntyneistä lapsista ei saa mennä naimisiin kuin vastaavissa olosuhteissa alkunsa saaneen kumppanin kanssa.
– Halakhan silmissä epäsopivat pariskunnat kiertävät lakia menemällä naimisiin ulkomailla. Israelin laki hyväksyy maan rajojen ulkopuolella solmitut avioliitot, Juusola paljastaa.
Uskonto politiikan välineenä
Nykyajan nopeatempoisessa elämässä halakhan noudattaminen ei ole aina helppoa. Muun muassa sapattia koskevien ohjeiden kohdalla juutalaista lakia noudattavien kekseliäisyyttä on testattu useampaan otteeseen. Tosiuskovainen löytää avun mistäpä muusta kuin maallisesta teknologiasta.
– Sapattina kaikki työnteko on kielletty. Siksi hotelleihin on asennettu itsestään liikkuvia hissejä, jolloin matkustajat välttyvät napin painamiselta. Samaa ajatusta mukaillen eräs New Yorkissa asuva juutalainen kehitti radioonsa automaattikäynnistyksen, kertoo Juusola.
Helppoa ei ole aina rabbeillakaan. Israelin saadessa ensimmäisen astronauttinsa he joutuvat tekemään teologisia pohdintoja juutalaisuuden suhtautumisesta avaruuslentoihin ja niiden yhteydessä tapahtuvaan rukoiluun ja sapattiin.
– Halakha ja sen tulkinta näkyvät politiikassa asti. Jos Israel vetäytyy tai on vetäytymättä miehittämältään alueelta, ottavat uskonnolliset johtajat kantaa kyseiseen manööveriin. Eräissä tulkinnoissa vetäytyminen alun perin israelilaiselta maaperältä ei ole sallittua.
Israelin ulkopuolella halakha ei islamilaisen sharian tapaan ole ajautunut konflikteihin maallisten oikeusjärjestelmien kanssa.
Israelin ulkopuolella halakha ei islamilaisen sharian tapaan ole ajautunut konflikteihin maallisten oikeusjärjestelmien kanssa. Selitys tähän löytyy osittain Napoleonin ajoilta, jolloin Ranskan keisari vaati maansa juutalaisilta ehdotonta sitoutumista valtiolliseen lakiin.
Juuri joustavuutensa ja ei-fundamentalististen piirteidensä ansiosta halakha on onnistunut säilyttämään asemansa juutalaisen identiteetin ylläpitäjänä.
Israel – uskonnon ja politiikan sulatusuuni
Vuonna 1948 antamassaan itsenäistymisjulistuksessa Israel ilmoittaa olevansa juutalaisvaltio Israelin maassa. YK:n peruskirjan demokraattisia ihanteita kunnioittava julistus on kuitenkin joutunut törmäyskurssille uskonnon kanssa.
Ikuisuuskonfliktiksi muodostuneen palestiinalaiskysymyksen ohella Israelin suuri poliittinen ongelma liittyy maan perustuslain puuttumiseen. Tilanne sai alkunsa helmikuussa 1949, jolloin perustuslakia säätämään kokoontunut parlamentti Knesset törmäsi juutalaisen valtion määritelmään. Yksimielisyyttä ei ole saavutettu tähän päivään mennessä.
Maallinen ja maltillinen enemmistö pitää juutalaisuutta etnisenä käsitteenä ja haluaa maalliseen lakiin perustuvaa valtiota.
Maallinen ja maltillinen enemmistö pitää juutalaisuutta etnisenä käsitteenä ja haluaa maalliseen lakiin perustuvaa valtiota. Toiset taas haluavat halakhaan perustuvan teokratian, jossa uskonnollisilla johtajilla on suuri päätösvalta.
Tällä hetkellä tilannetta monimutkaistaa suurimman uskonnollisen puolueen julkilausuma, jonka mukaan Jumalan antama Toora on ainoa oikea perustuslaki.
Israelin juridisessa järjestelmässä on kuitenkin käytössä niin sanotut peruslait, joiden on tulevaisuudessa tarkoitus muodostaa valtion virallinen perustuslaki. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, sillä sekulaarisen perustuslain läpivienti enemmistön ehdoilla olisi riski niin Israelin yhtenäisyydelle kuin sen turvallisuudelle.
Tilanteen herkkyyttä kuvaa se, että vuoden 1992 peruslakiin sisällytetty käsite ”juutalainen ja demokraattinen” synnytti kiivasta väittelyä valtion perusluonteesta.
Yhteiskuntasopimus rauhoittaa nykytilannetta
Koska Israelissa ei ole lain tasolla päästy yksimielisyyteen valtion ja juutalaisuuden suhteesta, on tilannetta rauhoitettu puolivirallisella yhteiskuntasopimuksella. Sen yksityiskohdat aiheuttavat kuitenkin jatkuvia riitoja uskonnollisten ja ei-uskonnollisten välillä.
Käytännössä myös status quo -nimellä tunnettu sopimus velvoittaa uskonnolliset tunnustamaan Israelin valtion olemassaolon ja sen ”väliaikaisen” lainsäädännön. Tähän liittyy perinteinen juutalainen käsitys Israelin synnystä vasta Messiaan ilmestymisen yhteydessä. Vastavuoroisesti valtio takaa uskonnollisen sektorin itsenäisyyden.
Status quo -nimellä tunnettu sopimus velvoittaa uskonnolliset tunnustamaan Israelin valtion olemassaolon ja sen ”väliaikaisen” lainsäädännön.
Samalla uskonnollinen lainsäädäntö ja sen tuomioistuimet sisällytetään viralliseksi osaksi valtion juridista järjestelmää. Tätä helpottaa se, että Israelissa oikeus on itsenäinen muista valtionelimistä.
Kolmiportaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu alioikeus, piirinoikeus ja korkein oikeus. Liikenne-, työvoima-, sota-, kunnallis- ja nuorisoasioille on nimetty omat oikeusistuimensa. Perheasioissa on käytössä uskonnollinen lainsäädäntö. Juutalaisten asioita hoitaa rabbiinioikeus, muslimien asioita shariaoikeus, druusien asioita heidän omat oikeusistuimensa sekä kymmenen kristillisen kirkkokunnan kirkolliset oikeudet.
Lähteet:
Uskonto ja politiikka Israelissa, yliopistonlehtori, FT Hannu Juusola
