Heikki Kannisesta kolmas suomalainen EY-tuomari EU:n virkamiestuomioistuin päässyt vauhtiin

Vuosi sitten Luxemburgiin kokoontui eri puolilta Eurooppaa seitsemän arvostettua juristia, joilla oli yhteinen tehtävä. Heidät oli juuri nimitetty tuomareiksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen ja he alkoivat rakentaa uutta eurooppalaista tuomioistuinta.

Yksi seitsemästä tuomarista on suomalainen Heikki Kanninen. Hänen mielestään uuden tuomioistuimen toiminta pääsi hyvin vauhtiin, vaikka käytännön järjestelyihin jäi aikaa vain pari kuukautta. Ensimmäiseksi oli rekrytoitava henkilökunta.

– Hieman yllättäen Suomesta ei tullut yhtään hakemusta lakimiesavustajaksi tai sihteeriksi. Voi olla, että suomalaiset eivät oikein tunne, miten EY-tuomioistuinten kabinetteihin rekrytoidaan, Kanninen sanoo.

– Suomalaisten kannattaisi olla aktiivisempia. Esimerkiksi lakimiesavustajan paikoista ei julkaista ilmoituksia lehdissä tai internetissä. Aktiiviset juristit seuraavat tilannetta, kun uusia tuomareita nimitetään, ja lähettävät hakemuksiaan, hän jatkaa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jokaisella tuomarilla on kolme lakimiesavustajaa, kun taas Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa kullakin tuomarilla on yksi avustaja. He ovat EY-oikeuteen erikoistuneiden nuorten juristien ihannetyöpaikoissa.

Lakimiesavustajana työoikeuden professori

Joillakin tuomareilla on sopivat lakimiesavustajat jo valmiiksi katsottuina, mutta Kannisella ei ollut. Hakemuksia tulikin useita kymmeniä. Noin viidentoista haastattelun jälkeen hän valitsi lakimiesavustajakseen ranskalaisen Fabrice Bocquil- lonin ja sihteerikseen Magali Freire Lópezin. Lakimiesavustaja on taustaltaan työoikeuden professori Strasbourgin yliopistosta.

Kabinetteihin avautuu paikkoja tietenkin varsin harvoin, mutta samalla tavalla aktiivisimmat hakevat myös harjoittelijoiksi EY-tuomioistuimiin. Harjoittelujaksojen pituudet ovat kolmesta kuuteen kuukautta.

– Toki suomalaiset saattavat kokea kynnyksen korkeaksi ranskankielen takia. Se on hallittava hyvin, Kanninen toteaa.

Kaikissa kolmessa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa on työkielenä ranska. Virkamiestuomioistuimessa ranskankielen asema on vieläkin korostuneempi, koska se on myös oikeudenkäyntikielenä noin 80 prosentissa asioista. Kanninen hakee siihen syyn historiasta.

– Vaikka nykyään ranskankielen asema on olennaisesti heikentynyt Euroopan unionissa, niin alkuvuosina eli 1950- ja 1960-luvulla virkamiehistö oli enimmäkseen ranskankielistä. Lisäksi hallintomalli lainattiin pitkälti Ranskasta. Ja koska EY-tuomioistuimissa on asianajajapakko, aikoinaan muodostui muutaman brysseliläisen toimiston ryhmä, joiden puoleen suurin osa EU-virkamiehistä kääntyy, jos he tarvitsevat asianajajaa virkamiesoikeudellisissa asioissa.

Virkamiestuomioistuimeen on kuitenkin hiljattain tullut vireille ensimmäinen oikeudenkäynti, jossa suomalainen asianajaja on laatinut kannekirjelmän suomenkielellä.

Monia tapoja järjestää työntekijöiden oikeusturva

– Jokainen ylikansallinen tai kansainvälinen organisaatio joutuu miettimään, miten sen työntekijöiden oikeusturva järjestetään, kun ei haluta turvautua kansallisiin tuomioistuimiin, Kanninen huomauttaa.

Kanninen kertoo, että useilla kansainvälisillä järjestöillä on omat lainkäyttöelimensä, kuten esimerkiksi Natolla. Toisaalta moni järjestö on antanut toimivallan Yhdistyneiden kansakuntien alaisen kansainvälisen työjärjestön ILO:n tuomio-istuimelle (The Administrative Tribunal of the International Labour Organisation).

Euroopan unionin virkamiesasiat on alusta lähtien hoidettu sen omassa tuomioistuimessa. Ne olivat keskeinen asiaryhmä, kun yhteisöjen tuomioistuin perustettiin vuonna 1952 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksella. Työtaakkaa keventämään perustettiin vuonna 1989 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, jolle virkamiesasiat siirrettiin. Ja kun ensimmäisen oikeusasteen toimivalta laajeni ja asiamäärät kasvoivat, perustettiin erillinen virkamiestuomioistuin, joka ratkaisee erimielisydet Euroopan unionin toimielinten ja niissä työskentelevien noin 35 000 virkamiehen välillä.

Kilpailuista ja arvioinneista valitetaan

EU-virkamiehen uralle hakeudutaan useimmiten kilpailujen kautta suhteellisen nuorena. Esimiehet tekevät myös säännöllisesti virkamiesten työsuorituksista arviointeja, jotka vaikuttavat työuralla etenemiseen. Muutoksenhaut kilpailuja ja arviointeja koskeviin hallintopäätöksiin ovat tyypillisiä asioita virkamiestuomioistuimessa.

Kanninen työskentelee virkamiestuomioistuimessa nimenomaan toisella jaostolla, joka käsittelee palvelukseen ottamista, henkilöarviointia, ylennyksiä, kurinpitoa ja palvelussuhteen päättymistä koskevat riidat. Ensimmäinen jaosto käsittelee muut asiat eli etenkin riidat, jotka koskevat palvelussuhteessa syntyviä erilaisia etuuksia, kuten palkkausta.

Virkamiestuomioistuimen asiat käsitellään suomalaisessa järjestelmässä tyypillisesti yleisissä hallintotuomioistuimissa ja valtiovarainministeriön yhteydessä toimivassa virkamieslautakunnassa. Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen erityispiirteenä on kuitenkin sovintomenettelyn käyttö. Lisäksi virkamiestuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat myös palvelussuhteisiin liittyvät vahingonkorvausasiat ja muut riita-asiat, jotka Suomessa käsitellään yleisissä tuomioistuimissa ja osittain työtuomioistuimessa.

– EU-virkamiehen ja työnantajan välinen suhde on monessa mielessä varsin prosessuaalinen. Siinä syntyy paljon muutoksenhakukelpoisia päätöksiä, selvästi enemmän kuin voitaisiin kuvitellakaan suomalaisessa systeemissä. Suomessahan ei esimerkiksi valtion virkojen osalta voida hakea muutosta nimityspäätöksiin, muistuttaa Kanninen.

Noin 150 asiaa vuodessa

Toisaalta unionissa on oikaisuvaatimusjärjestelmä, joka vähentää valitusten määrää. Kilpailuihin liittyvissä muutoksenhauissa ei yleensä tarvita oikaisuvaihetta, mutta käytännössä kaikissa muissa virkamiesasioissa on ensin haettava oikaisua hallinnon sisällä. Päätöksiä oikaisuvaatimuksiin annetaan vuosittain noin 3 000.

Koska virkamiestuomioistuin ei ole toiminut vielä yhtään täyttä vuotta, kattavia tilastotietoja sinne saapuvien asioiden määristä ei ole. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen saapui vuonna 2005 yhteensä 469 uutta asiaa, joista 151 koski henkilöstösääntöjen tulkintaa. Myös virkamiestuomioistuimeen vuosittain saapuvien uusien lainkäyttöasioiden määräksi muodostunee noin 150. Viime vuodenvaihteessa virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi siirtyi 117 henkilöstöasiaa, jotka olivat tulleet vireille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Virkamiestuomioistuimen päätöksiin voi hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta, mutta vain oikeuskysymysten osalta. Näyttökysymyksiä ei silloin voida enää riitauttaa. Suomeen ei tällainen kassatorinen järjestelmä ole kotiutunut. Kanninen myöntääkin, että tosiseikkojen ja juridisten kysymysten erottelu on usein hankalaa.

– Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa virkamiestuomioistuimen päätöksestä tehtyyn valitukseen, asia voi vielä tulla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta vain hyvin poikkeuksellisella perusteella. Yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa asian käsiteltäväkseen julkisasiamiehen ehdotuksesta, jos EY-oikeuden yhtenäisyys olisi muutoin vaarassa. Se ei ole enää varsinaista muutoksenhakua eikä se ole asianosaisten käytettävissä.

Euroopan yhteisöjen kolme tuomioistuinta ovat Kannisen mukaan lainkäyttökysymyksissä toisistaan yhtä riippumattomia kuin Suomessa hovioikeudet ovat riippumattomia korkeimmasta oikeudesta ja alueelliset hallinto-oikeudet korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Suunnitteilla lisää erityistuomioistuimia

– Mutta onhan tämä tietynlainen organisaatiohirviö ainakin nimikkeiltään. Tässähän on instituutio nimeltään Euroopan yhteisöjen tuomioistuin. Instituution sisällä on sitten kolme toisistaan riippumatonta tuomioistuinta, joista yhden nimi on sama kuin instituution. Lisäksi virkamiestuomioistuimen kohdalla puhutaan Euroopan unionista, kun kahden muun tuomioistuimen nimessä käytetään termiä Euroopan yhteisöt.

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomio-istuin perustettiin alkuperäisen EY-tuomioistuimen yhteyteen ja sen toimivalta oli aluksi ikään kuin toissijaista. Nizzan sopimus kuitenkin erotti ensimmäistä oikeusastetta selvemmin irti yhteisöjen tuomioistuimesta. Nyt sen tehtävät ja toimivalta on määritelty perustamissopimuksessa. Ja tämä virkamiestuomioistuin taas on perustettu ensimmäisen oikeusasteen yhteyteen, Kanninen kuvailee.

Sopimuksessa Euroopan perustuslaiksi yhteisöjen tuomioistuimen nimeksi olisi vahvistettu Euroopan unionin tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimesta olisi tullut unionin yleinen tuomioistuin.

Nizzan sopimuksen tultua voimaan vuonna 2003 perustamissopimus mahdollistaa lainkäyttölautakuntien perustamisen neuvoston päätöksillä. Sopimuksessa perustuslaiksi niistä olisi käytetty erityistuomioistuin-sanaa. Virkamiestuomioistuin on tällaisista erityistuomioistuimista ensimmäinen.

– Komissiohan teki samalla ehdotuksen myös patenttituomioistuimen perustamiseksi, mutta se riippuu lähinnä yhteisöpatentin etenemisestä. Kolmas erityistuomioistuin saattaa tulla aikanaan tavaramerkkiasioihin. Lisäksi on ollut keskustelua kilpailuasioihin keskittyvästä erityistuomioistuimesta, sanoo Kanninen.

Tuomioistuimilla yhteiset tukipalvelut

Jos EY-tason tuomioistuimia tulee vielä lisää, voidaan joutua harkitsemaan, onko Euroopan yhteisöjen tuomioistuin -instituution hallinto-organisaatio enää ajanmukainen. Nykyisin kaikki kolme tuomioistuinta käyttävät samoja tukipalveluja, kuten käännös- ja tulkkipalveluja. Kiinteistöjen hallinta on yhteistä, joskin tuomioistuimet sijaitsevat osittain eri rakennuksissa. Tutkimusosasto ja kirjasto ovat yhteisiä. Vuosikertomus on samojen kansien välissä. Lyijykynätkin on tilattava yhteisestä hallinnosta, jossa sitten päätetään, paljonko kuhunkin tuomioistuimeen lähetetään kyniä.

– On tässä hyvätkin puolensa. Kun tuomioistuimia on toistaiseksi vain kolme, niiden edustajat pystyvät sopimaan hallinnolliset asiat keskenään. Unionissahan ei ole oikeushallintoa varten erillistä hallintoviranomaista, kuten tuomioistuinkeskusvirastoa tai oikeusministeriötä, Kanninen vertailee.

Sopeutumista EU-byrokratiaan on helpottanut se tosiasia, että kaikilla virkamiestuomioistuimen tuomareilla on takanaan kansainvälinen työura. Kanninenkin on aikaisemmin työskennellyt neljä vuotta lakimiesavustajana yhteisöjen tuomioistuimessa ja oppinut ranskalaistyyppisen hallinnon salat.

Kanninen asui jo nuoruudessaan vanhempiensa mukana kaksi vuotta Pariisissa. Siitä kehittyi kiinnostus ranskankieleen ja samalla väistämättä ranskalaiseen elämäntapaan. Kun Kanninen vuosi sitten muutti Luxemburgin suurherttuakuntaan, hän käytännössä kuin palasi kotiin.

– On myönnettävä, että viihdyn erittäin hyvin Luxemburgissa. Tämä on paitsi työpaikkana myös asuinpaikkana mainio. Ymmärrän toki, että Luxemburg ei välttämättä ole kaikille tarpeeksi iso ja vilkas paikka. Onhan tämä vähän semmoinen nukkekoti, jos asian haluaa yhteen sanaan tiivistää.

Idyllinen ja vauras Luxemburg todellakin muistuttaa nukkekotia. Samalla se kuitenkin on Euroopan unionin oikeuselämän keskus, jonka ehdottomassa ytimessä työskentelee nyt tuomarina kolmaskin suomalainen.