Heimo Lampi oli Sortavalan poikia perheen muutettua sinne Hollolasta hänen syntymävuonnaan 1920. Isänsä kuoltua hän joutui 13-vuotiaana keskeyttämään koulun ja aloittamaan työt. Jatkosodan hän taisteli hävittäjälentäjänä ja pääsi ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1945. Hänen vaimonsa Anna oli päätynyt töihin Kuopioon jo 1943. Kuopio lennostoineen olikin hyvä asuinpaikka nuorelle parille. Sinne oli siirtynyt myös Viipurin hovioikeus.
Etätyötä jo 1950-luvulla
Syntymäni jälkeen 50-luvun alkupuolella isäni työskenteli Itä-Suomen hovioikeudessa, jonne me lapsetkin pääsimme joskus käymään. Kerrostalossamme asui useita hovioikeuden tuomareita perheineen. Seuraelämä oli vilkasta.
Yhden kesän isä toimi Heinolan kihlakunnantuomarina, jolloin asuimme maatilalla kanojen ja kissanpentujen kanssa. Teimme retkiä järvelle, jonne isä oli 12 vuotta aikaisemmin jatkosodan ensimmäisessä ilmataistelussa pudottanut vihollisen pommikoneen. Tätä ei meille lapsille kerrottu.
Hovioikeuden istunnoista isä tuli puolelta päivin kotiin. Työhuoneita ei hovioikeudessa ollut. Lasten kanssa vietetyn hetken jälkeen työpäivä oikeusjuttujen parissa jatkui. Joskus hän tarvitsi lukutaitoisia lapsiaan avuksi ”vertaamaan”. Tuomiot kirjoitettiin kirjoituskoneella useampaan kertaan. Virheettömän tuloksen varmistamiseksi tuomarin lapsi saattoi lukea tekstin tuomarin tarkastaessa sen toisesta paperista.
Työtavoista johtuen isä oli paljon kotona. Kerran isän ollessa syventyneenä papereihinsa kiersin hänen hiuksiinsa äidin papiljotit. Naapurin rouva käväisi ja keskusteli hetken isän kanssa. Rouvan lähdettyä isä katsoi peiliin: Papiljotit, perhana! Hän olikin ihmetellyt rouva Turusen kummastunutta katsetta.
Avarakatseinen ja lämminhenkinen isä
Koulun jouluesityksessä tytöt jaettiin enkeleihin ja tonttuihin. Halusin enkeliksi, mutta jouduin tontuksi. Hellä-
sydäminen isäni soitti vastoin tapojaan opettajalle ja kysyi, olisiko Marjalla mitään mahdollisuuksia päästä enkeliksi. Jos tuotte siivet, asia järjestyy, lupasi opettaja. Isä teki minulle yön aikana siivet ja enkelitoiveeni toteutui.
1960 oli onnen vuosi. Meille syntyi kuopus, isästä tuli hovioikeudenneuvos ja hänen ensimmäinen kirjansa julkaistiin.
Vanhempien lasten murrosikä kuitenkin lähestyi. Esikoinen ilmoitti nunnan kutsumuksestaan. Minut isä haki pois Kuopion torimellakoista, jossa istuin protestiksi toripöydillä.
Sota-aikana koulun tenttinyt isä puhui vain suomea. Häntä huvitti, kun aikuistuttuamme perheen tapaamisissa puhuttiin ruotsia, venäjää, englantia ja kreikkaa. Tuomarin työssään isästä oli tullut avarakatseinen. Tärkein oppi meille lapsille oli lämmin suhtautuminen kanssaihmisiin.
Isä nimitettiin korkeimman oikeuden jäseneksi 1967. Eläkkeelle hän jäi Kouvolan hovioikeuden ensimmäisen presidentin virasta 1986.
1990-luvulla aloitimme isän kanssa Brewster-hävittäjän etsinnät Venäjällä. Sukeltajat paikallistivat koneen samana kesäkuun 1998 aamuna, jolloin isän siunaustilaisuus pidettiin Huopalahden kirkossa. Lentäjän ja konetyypin välille syntynyt side ei ollut katkennut.
**
Teksti ja kuvat: Marja Lampi
