Hovioikeuksien äiti Turun hovioikeus

 

Lauri Aarne Pekka Tarasti, 66, tuntee suomalaisen yhteiskunnan munaskuita myöten.

Virkauransa aikana hän on paiskinut töitä opetusministeriössä, oikeusministeriössä ja ympäristöministeriössä. Kaiken tuon lisäksi hän on tehnyt jämerää jälkeä hallintotuomarina. Mies jäi eläkkeelle korkeimman hallinto-oikeuden tuomarin, hallintoneuvoksen, virasta toukokuussa.

Siviilissä Tarasti on ollut – ja on edelleen – aktiivinen vaikuttaja niin urheilu- kuin kulttuurielämässäkin.

Meriittejä urheilussa: Urheiluoikeudellisen seuran perustajajäsen, Squashliiton puheenjohtajuus, kansainvälisen urheilun välimiesoikeuden puheenjohtajuus, kansainvälisen olympiakomitean Law and Sport -komitean jäsenyys.

Meriittejä kulttuurissa: Pro filharmonian puheenjohtajuus, valtion taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajuus, Helsingin Taidehallisäätiön puheenjohtajuus.

Ym., ym. Mitä tämä energinen juristikunnan hai ajattelee elämänmenosta tänään?

Pykälöikäämme.

1 luku. Omasta urasta

1 §. Juridiikan lumo. Kun aikoinaan mietin opiskelualaani, juridiikassa ei ollut mitään erityistä lumoa. Laudaturin ylioppilaat pääsivät oikeustieteelliseen ilman pääsykoetta.

Alan vaihtoa en silti ole harkinnut kertaakaan. Kun ratkaisu on tehty, se on tehty. Kivaa, antoisaa ja kiintoisaa tämä on ollut. Mikään ei kaduta.

2 §. Opetusministeriö. Opetusministeriövuosinani, 1970-luvulla, Suomi eli erittäin poliittista aikaa. Se meni välillä naurettavuuksiin saakka. Esimerkiksi arvohuonekalut jaettiin tasaisesti kaikille virkamiesryhmille. Itse pysyttelin politikoinnista sivussa.

Keskeisimpänä hommanani olivat työmarkkinaneuvottelut. Tiedän, mitä tapahtuu näyttämön takana – se oli aika erikoinen työkokemus. Jo ihan uskottavuussyistä ratkaisut jäivät aina viimeiseen yöhön. Sama perinne jatkuu yhä.

3 §. Oikeusministeriö. Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto puolestaan oli kuin tutkimusyksikkö.

Lainsäädäntöprojekteissa edetään tutkijoiden tavoin: haetaan materiaalia kotimaasta ja katsotaan, mitä ulkomailla on asiassa jo tehty. Lopuksi sitten neuvotellaan kulloistenkin osapuolten kanssa, kuinka uusi laki tulisi kirjoittaa.

4 §. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön kansliapäällikkyys tuli minulle salamana taivaalta.

Silloinen sisäministeri Matti Ahde soitti minulle. Hän kertoi, että perustettavaan uuteen ympäristöministeriöön on haarukoitu mahdollisia päällikkövirkamiehiä. En sitä puhelua ennen ollut miettinyt sen sektorin asioita hetkenkään vertaa.

Kaikki alkoi puhtaalta pöydältä. Aluksi oli tärkeintä saada kone käyntiin. Substansseista ryhdyttiin puhumaan vasta sen jälkeen.

5 §. Korkein hallinto-oikeus. Johtovastuussa olevan virkamiehen on hyvä vaihtaa hommia viimeistään kymmenen vuoden välein.

Hyppy hallinnosta oikeuslaitokseen oli suuri. Siirryin eturivistä takariviin. Ministeriön on aina oltava eturintamassa, pyrittävä eteenpäin ja jopa hyökättävä. Oikeusistuimen puolestaan on oltava takarivissä, esikunnassa. Kaikki asiat, jotka tulevat eteen ovat annettuja, jo tapahtunutta.

2 luku. Urheilusta ja urheilujuridiikasta

1 §. Urheilun hurma. Olin itse kilpaurheilija kymmenen vuotta, koko 1960-luvun. Sata metriä juoksin aikaan 10,8. Kahden sadan metrin matka taittui aikaan 22,4. Urheilijataustani takia aloin sittemmin kiinnostua järjestötyöstä ja urheilujuridiikasta.

Kansainvälisen urheilun välimiesoikeuden istunnot ovat olleet ehdottomasti urani värikkäimpiä tuomarin tehtäviä. Niissä törmäsi suuriin maailmantähtiin ja dramatiikkaan. Vähintäänkin joka toisessa jutussa urheilija poistui itkien istuntosalista.

Penkkiurheilija minä en ole. Luen lehdestäkin ensimmäisenä kulttuurisivut. Urheilusivut jätän usein väliin kokonaan. Tuloksia tulee ja menee.

2 §. Lempilaji. Tennis, joskin olen siinä aika avuton. Pelaan myös squashia.

Olen koko ikäni ollut liikuntaihminen. Liikun neljä kertaa viikossa. Tenniksen ja squashin lisäksi käyn lenkillä ja kuntokoulussa. Talvella hiihtelen.

3 §. Urheilujuridiikka. Yhteiskunnan muutoksen myötä myös urheiluelämässä eteen on tullut uusia ongelmia, jotka on pakko ratkaista. Tarvitaan erityisosaamista, urheilujuridiikkaa.

Esimerkiksi doping on nykyisin kokonainen oikeudenala, samoin urheilijan työsuhdeturva-asiat.

4 §. Huippu-urheilun mätämunat. Urheilussa leviävät aivan samat kulkutaudit kuin muussakin yhteiskunnassa.

Ratkaiseva käänne oli se, kun urheilussa luovuttiin amatörismin periaatteesta parikymmentä vuotta sitten. Huippu-urheilustakin on tullut puhdasta liiketoimintaa, viihdeteollisuutta. Ideologia ja aatteellisuus ovat hiipuneet vähiin.

Markkinatalous tuottaa myös mätämunia. Jokainen urheilija ajattelee, että jos minä edes yhden kerran voitan tuon pääpalkinnon, asuntovelkani on maksettu ja elämä hymyilee.

Kiusaus kiellettyjen keinojen käyttämiseen on varmasti joskus suorastaan hirmuinen.

5 §. Huippu-urheilun jalot esikuvat. Onneksi niitäkin on. Sankareita syntyy edelleen, mutta he ovat luonteeltaan erilaisia kuin ennen. Putipuhtaat sankarit ovat tätä nykyä harvassa. Kaikki viat ja heikkoudet kaivetaan julkisuuteen.

3 luku. Kulttuurista ja taiteesta

1 §. Taiteen tenho. Olen harrastanut kulttuuririentoja ja taidetta koko aikuisikäni. Käyn konserteissa ja taidenäyttelyissä varsin usein.

Taide ja luominen herättävät ihmisessä nautinnollisia tunnetiloja, joita pelkkä mekaanisessa yhteiskunnassa juokseminen ei synnytä.

2 §. Keräily ja mesenointi. Olen jonkin verran myös kerännyt taidetta.

Erityisesti olen kerännyt äitini tädin Anna Sahlstenin teoksia ja järjestänyt niistä pari näyttelyäkin. Sahlsten oli vuosisadan vaihteen niin sanotun kultakauden mestareita.

Ympäristöministeriöstä lähtiessäni perustin omaa nimeäni kantavan ympäristöjulistepalkinnon. Palkinnon suuruus on 3 000 euroa, ja se jaetaan joka toinen vuosi Lahden julistetaidebiennaalin yhteydessä.

4 luku. Juridiikasta – ja juristeista

1 §. Kiva laki. Olen jäävi sanomaan, mutta sanon silti: vuoden 1989 yhdistyslaki. Olin sitä valmistelleen komitean sihteeri. Teimme perusteellista ja huolellista työtä.

Yhdistyslakia ei ole tarvinnut muuttaa montaakaan kertaa. Hyvän lain tuntomerkkeihin kuuluu se, että se kestää vuosikymmeniä.

Yhdistyslaissa ei myöskään ole liikaa pykäliä – niitä on 70.

2 §. Kamala laki. Vuoden 2004 ulkomaalaislaki. Se on ollut voimassa vasta kolme vuotta, ja sitä on muutettu alvariinsa, jo kymmenkunta kertaa.

Ulkomaalaislakia valmisteltaessa ei ole osattu ollenkaan kuvitella elämää eteenpäin. Kieltämättä se on vaikea tehtävä.

Ulkomaalaislaissa on 215 pykälää. Mitä enemmän pykäliä, sitä enemmän tulkintoja. Ja sitten tarvitaan taas lisää pykäliä.

3 §. Etevä juristi. Taitava juristi osaa pitää erillään isot asiat ja pienet asiat. Hän ei myöskään ylijuridisoi asioita.

Hän tajuaa, että aivan kaikkea ei voi hallita pelkällä juridiikalla ja uusia pykäliä säätämällä.

4 §. Tomppeli juristi. En tiedä, onko meillä aidosti tomppeleita juristeja. Itsehän sitä ei huomaa…

Esimerkiksi asianajajat joutuvat hoitamaan juttuja, joissa ei ole päätä eikä häntää, ja niiden lopputulos on jo ennakoitavissa tappioksi. Silti he ajavat niitä päämiestensä vaatimuksesta.

Kaikenlaisia valituksia tehdään yhä liian paljon olemattomista asioista ja heppoisin perustein. Asioiden suhteet ja mittakaavat tahtovat joskus joiltakuilta hämärtyä.

5 luku. Ihmisestä

1 §. Elämisen tarkoitus. Albert Schweitzerin sanoin: elämä itse.

2 §. Inhottava ihminen. Ihminen on suhteutettava taustaansa ja ympäristöönsä. Riippuu tilanteesta.

Rahanahneus on aina ihmetyttänyt minua. Monet rikkaat kahmivat vain lisää rahaa pysähtymättä lainkaan miettimään elämän isoja kysymyksiä. Materia on vain materiaa.

3 §. Ihanneihminen. Tavoiteltavaa olisi, että jokainen meistä muistaisi edes muutaman perushyveen, kuten rehellisyyden, rehtiyden ja toisen kunnioittamisen.

6 luku. Elämäntyöstä

1 §. Suurin voitto. Kun hyppäsin juridiikan maailmaan, halusin nähdä yhteiskuntaa niin laajalti kuin se on mahdollista. Siinä olen onnistunut 101-prosenttisesti.

Ainoa punainen lanka virkaurallani on vaali- ja puoluelainsäädäntö. Sen kanssa olen ahertanut yli 40 vuotta. Ja aivan äskettäin minut nimitettiin jälleen uusimman vaalikomitean puheenjohtajaksi.

2 §. Katkerin takaisku. Kaikki on suhteellista. Joskus tulee tunne, että nyt on epäonnistuttu pahasti, mutta sitten kahden vuoden kuluttua tajuaakin, että kyseessä oli voitto.

Hävisin Suomen Urheiluliiton puheenjohtajan vaalin Ilkka Kanervalle äänin 27–16. Se kirpaisi, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen tappioni oli minulle hyväksi.

Olin muinoin myös ehdokkaana oikeuskansleriksi. Nikulan Paavo valittiin. Pettymykseni häviöstä unohtui pian. Hyvä näin.

Tappioiden ansiosta elämäni on pysynyt monipuolisena. Tappiot ovat pitäneet minut vapaina liikaa sitovista tehtävistä.