Jussi Vanhanen: Hyvä draama tarvitsee aina pahiksen

Kansainvälisten pörssi­yhtiöiden johtotehtävissä uransa luonut Jussi Vanhanen on outo lintu suomalaisten romaanikirjailijoiden joukossa.

Helmikuussa ilmestynyt Vanhasen romaani Vapaus, veljeys, ahneus kuvaa kolmen kiteeläiskaveruksen elämää 1990-luvun laman jälkimainingeissa. Tapahtumien areenoina ovat opiskelija­ympyrät, asianajoringit ja Keski-Euroopan rahamaailma.

Helsingin Sanomien kirjallisuus­kriitikko Antti Majander sanoo, että Vanhanen on luonut suomalaiseen kaunokirjallisuuteen uuden laji­tyypin, business fictionin.

– Jos joku on kuvitellut, että kansainvälinen business on kovaa ja likaista, hän erehtyy. Se on saatanallisen julmaa ja kuvottavan saastaista, Majander parahtaa arvostelussaan.

Jussi Vanhasta kriitikon järkytys naurattaa.

– Hyvä tarina tarvitsee aina myös pahiksen. En omasta mielestäni kuitenkaan häpäise lakimiesten tai edes asianajajien ammattikuntaa kokonaisuudessaan.  

Pykälöikäämme.

 

1 luku. Juristiksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden uraunelma. Vietin lapsuudestani kaikkiaan yhdeksän vuotta vanhempieni mukana Tansaniassa. Erityisiä urahaaveita minulla ei tuolloin ollut. Ehkä kuitenkin kiinnostukseni erilaisiin kulttuureihin heräsi siellä.

2 §. Valaistuminen. Lukio­vuosina tajusin, että kansainväliset tehtävät ovat minun juttuni. Diplomaatin ura käväisi mielessäni, mutta se homma tuntui turhan staattiselta. Päätin varmuuden vuoksi lukea itseni juristiksi ja katsoa korttini sen jälkeen. Ensimmäinen juristityöpaikkani oli Finnpapilla – ja sillä tiellä tässä nyt ollaan.

 

2 luku. Lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Suomalaisista säädöksistä ehdoton ykkönen on osakeyhtiölaki. Se on selkeä ja jämpti.

Muualla päin maailmaa eteeni tulleista oikeudenaloista kiinnostavin on ilman muuta arvopaperimarkkinalainsäädäntö. Sain siitä hyviä juonen­käänteitä kirjaani.

2 §. Kamala laki. Arvonlisäverolain edeltäjä, muinainen liikevaihtoverolaki. Opiskelin siirtymäaikana, ja kovin sekavalta se vaikutti.

Ulkosuomalaista säädöksistä suurimpia painajaisia minulle ovat aiheut­taneet yrityskauppavalvonnan normit. Periaatteessa selkeää, käytännössä liikkuvaan maaliin ampumista. Tulkinnat varsinkin EU-komissiossa elävät
jatkuvasti.

 

3 luku. Lakimiehistä eliölajina

1 §. Taitava juristi. Taannoinen esimieheni, Fortumin nykyinen lakiasiainjohtaja Sirpa-Helena Sormunen kiteytti etevän yritysjuristin elämänohjeen hienosti: ”Kun joku soittaa, on tärkeämpää että vastaat melkein oikein heti kuin se että vastaat täysin oikein kolmen päivän kuluttua.” Yritysjuristin on uskallettava antaa suunta silmän­räpäyksessä, kun sitä kysytään.

2 §. Tomppeli juristi. Negaatioiden, kieltämisen kautta etenevä juristi. Hän pelkää riskejä kuin ruttoa. Hän jahkailee ottaa aikalisän toisensa jälkeen.

 

4 luku. Kansainvälisen pörssiyrityksen johtamisesta

1 §. Ihaninta. Kansainvälisyys. Erilaisten ihmisten johtaminen erilaisissa yhteisöissä. Parhaillaan vastuualueellani on 65 tehdasta ja 8 000 ihmistä – Ruotsi, Ranska, Italia, Kreikka, Ukraina, Lähi-itä, Marokko, Norsunluurannikko, Malesia, Oman, Yhdysvallat…

2 §. Inhottavinta. Johtaja työskentelee yleensä vain ongelmien kanssa. Jokaisen tulipalon perässä en voi juosta itse. Jos kaikki menee hyvin, johtajalle ei aina muisteta kertoa siitä. 

 

5 luku. Yritysmaailman etiikasta

1 §. Oma toimintaprinsiippi. Kaikki lähtee ihmisen kohtaamisesta. Kohtele toista kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. On oltava avoin, vaikka se ei aina ole helppoa. 

2 §. Omat omantunnon kysymykset. Lyhyen aikavälin pika­voitot eivät onneksi ole olleet strategisina päämäärinä niissä yrityksissä, joissa itse olen ollut töissä. Olen onnekas, koska minun ei ole tarvinnut jaksottaa elämääni yksittäisten kvartaalien mukaan.

 

6 luku. Suomen henkisestä ilma­piiristä

1 §. Valoisat signaalit. Nuoret. Heidän koulutustasonsa on kansainvälisessä tarkastelussa erinomainen. He katsovat asioita globaalisti.

2 §. Synkät signaalit. Kyllä Suomen tilanne on raskas, erittäin raskas. Tässä jamassa on jotakin epäsuomalaista, jahkailua – soutamista ja huopaamista ilman päämäärää.

 

7 luku. Romaanin kirjoittamisesta

1§. Antoisinta. Romaanin kirjoittamisessa on jotakin samaa kuin juridiikassa. Tarvitaan se suuri juoni ja sivujuonia sekä systematiikka. Kyse on monimutkaisen ja kutkuttavan palapelin rakentamisesta. Haudoin romaanini teemoja liki kymmenen vuotta – ja sitten se oli vain kirjoitettava itsestä ulos.

2 §. Uuvuttavinta. Faktojen tarkistaminen. Siinä olen ollut pedantti. Opiskelin suksen valmistamisen tekniikat, 1990-luvun alun konkurssi­prosessin nyanssit sekä vaikkapa sen, millaisilta geneveläisen puiston puut ihan oikeasti näyttävät.

 

8 luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Kaneli.

2 §. Herkkuruoka. Arkena yksin asuessani pakastelasagne.

3 §. Paras juoma. Kivennäisvesi rankan suunnistuslenkin jälkeen.

4 §. Kaunein kukka. Kirsikkapuun kukat. 

5 §. Väri ylitse muiden. Oranssi.

6 §. Rakkain romaani. Kjell ­Westön Leijat Helsingin yllä.

7 §. Mukavin musiikki. Räppi.

8 §. Elämän tarkoitus. On ­elettävä sellainen elämä, että voi olla sinut muistokirjoituksensa kanssa.

9 §. Lempilausahdus. Only the Paranoid Survive.

 

**

Jussi Vanhanen

  • Peikko Group Oyj, hallituksen pj., 2014–
  • Mondi CEO, Fibre Packaging, Wien 2014–Boston Consulting Group, Senior Advisor 2013–2014
  • UPM-Kymmenen ja sen tytäryhtiöiden johtotehtävissä mm. Brasiliassa, Espanjassa ja Kiinassa 1997–2013
  • AA-tsto Butzow Co, avustava lakimies 1996–1997
  • Finnpap-markkinointiyhdistyksen lakimies 1995–1996
  • MBA (hon) IMD, Lausanne, 2002
  • OTK 1995, Helsinki, tutkielma yrityskauppavalvonnasta
  • s. 1971, Heinolan mlk
  • Perhe: avioliitossa, kaksi lasta
  • Harrastukset: suunnistus, kestävyysjuoksu, shakki, lukeminen, raviurheilu, turnauspokeri

**

Teksti ja kuva: Ari Mölsä