Silminnäkijän todistus
Lahden raastuvanoikeudessa oli 1960-luvulla kolme miestä syytettynä rikoksesta. He seisoivat oikeuden keskilattialla rivissä. Oikeuden puheenjohtaja kehotti todistajaa ilmoittamaan, onko syytettyjen joukossa se henkilö, jonka todistaja oli kertomuksensa mukaan nähnyt poistuneen rikospaikalta. Tällöin todistaja hetken harkittuaan osoitti – ei ketään syytetyistä – vaan oikeussalissa paikalla ollutta Etelä-Suomen Sanomien toimittajaa. Häntä ei kuitenkaan asetettu tämän todistuksen nojalla syytteeseen.
”Kautta kiven ja kannon”
Todistajan piti puheenjohtajan sanelun jälkeen lausua ”vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta…”. Mutta todistaja sanoikin ”vannon kautta kiven ja kannon”. Tällöin puheenjohtaja keskeytti valan vannomisen ja totesi, että todistajahan on täysin juovuksissa eikä häntä siten voitu kuulla todistajana, vaan poistettiin oikeussalista.
Tanssi kovaa
Valkealan käräjillä käsiteltiin 1950-luvulla rattijuopumussyytettä. Siihen aikaan oli käytössä vain silminnäkijöiden todistukset rattijuopumuksen selvittämiseksi. Todistajina oli useita 15-vuotiaita koulutyttöjä, jotka olivat nähneet syytetyn eräällä tanssipaikalla ennen kuin hän lähti siihen ajoon, josta syyte seurasi. Puheenjohtaja tiedusteli eräältä tytöltä, mistä tämä arveli syytetyn olleen juovuksissa. Tyttö ilmoitti: ”Näin kun hän tanssi ja meni niin kovaa”. Muukin esille tullut näyttö syytteen tueksi oli heikonlaista. Lopputuloksena oli syytteen hylkääminen.
Lähde: Varatuomari Ensio Viljamaan (1916–1971) julkaisematon, yksityinen kokoelma
**
Teksti: Ritva Juntunen
