|
Professori Kari S. Tikka: Yritys- ja pääomaverouudistus on virstanpylväs
HELSINGIN YLIOPISTON finanssi-oikeuden professori Kari S. Tikka nojautuu kulttuurikotinsa lepotuolissa hieman taaksepäin ja hymähtää. – Tulossa oleva suuri yritysverouudistus kertoo sen, että verotuksessa pysyvää on vain muutos. Professori Tikka on osallistunut 70-luvulta lähtien lainvalmisteluun ja veropolitiikan suunnitteluun. Yrittäjille ja talousjohtajille hän on käynyt tutuksi erityisesti Yritysverotus I-II -teoksesta, jonka toinen tekijä hän on ja jota ajantasaistetaan neljästi vuodessa. Yritys- ja pääomatuloverouudistusta koskeva hallituksen esitys pohjaa Arvelan työryhmän työlle, jonka jäsen Tikka oli. Tikan mukaan uudistuksen taustalla ovat tekijät, jotka ennen muuta liittyvät kiihtyvään kansainväliseen verokilpailuun. Toisaalta on ollut tarvetta huolehtia myös siitä, ettei verojärjestelmämme aiheuta ongelmia eurooppavero-oikeudellisen hyväksyttävyyden kannalta. Verokilpailussa Suomi on Tikan mukaan sopeutuva tarkkailija. Tämäkään uudistus ei ole aggressiivinen. Verotuksen muutoksia ja huoltotarpeita tulee olemaan jatkuvasti tulevaisuudessakin, mutta hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen säilyy veropolitiikan perustavoitteena. – Suomalainen hyvinvointimalli on myös kilpailuvalttimme. Siitä tulee pitää kiinni. Kansallisen lainsäätäjän liikkuma-ala on kuitenkin selvästi kaventunut. Entistä vähemmän jää valitettavasti tilaa oikeudenmukaisuustavoitteelle ja tehokkuusargumentit valtaavat enemmän jalansijaa. Kilpailukykyinen mutta ei provosoiva Verokantakilpailun kiristyminen näkyy ennen muuta osakeyhtiöiden veroprosentin alenemisena. Kilpailua lisää edelleen se, että Euroopan unioni on saanut kymmenen uutta jäsenmaata. Suomen kannalta erityisesti Viro on melkoinen haaste. Uudistuksen myötä osakeyhtiöiden verokanta putoaa Suomessa 29 prosentista 26 prosenttiin. Vuositasolla se tuo yrityksille noin 555 miljoonan euron veronkevennyksen. Kolmen prosentin pudotus oli Tikan mukaan tarkkaan harkittu. Verojärjestelmän kilpailukykyä vaalittaessa on tarpeen ennakoida muiden maiden toimia. – Alennuksen piti olla niin tuntuva, että se parantaa sijoitustamme verokantavertailussa, mutta ei kuitenkaan niin suuri, että se olisi provosoinut Ruotsia vastatoimiin. Verouudistuksessa yksityishenkilöiden pääomatuloveroa pudotettiin puolestaan vain prosentti 29:stä 28:aan. Näin vuodesta 1993 voimassa ollut linjakas järjestelmä rikkoutui. Miksi? – Kansainvälisen verokilpailun paine kohdistuu suurempana yhteisöjen verotukseen kuin yksityishenkilöiden pääomatuloverotukseen. En olisi hämmästynyt, vaikka tulevaisuudessa ero vielä kasvaisi. Suomen erityispiirteeksi jäi edelleen varallisuusvero, joskin myös siihen tehtiin muutoksia. Monesta maasta varallisuusvero on poistettu. – Suomessa ja Ruotsissa varallisuusverosta ei ole päästy eroon, koska sillä on melkoinen poliittinen huomioarvo. Varallisuusveron vuotavaan veneeseen on kuitenkin tehty koko ajan lisää reikiä. On vain ajan kysymys, milloin se uppoaa. Yritysveron hyvitysjärjestelmästä luovutaan Merkittävin asia uudistuksessa on yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen. Vaikka EU:n jäsenvaltiot haluavat pitää verotuksen tiukasti omissa käsissään, unioni vaikuttaa maiden verotukseen ennen muuta perustamissopimuksen kautta, jossa on määritelty pääomien, tavaroiden, palveluiden ja henkilöiden vapaa liikkuvuus. Parhaillaan EY:n tuomioistuimesta odotetaan KHO:n pyytämää ennakkoratkaisua siitä, onko Suomen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä perustamissopimuksen vastainen. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukaan Suomen järjestelmä ei ole hyväksyttävissä. Oli tuomioistuimen päätös mikä tahansa, yhtiöveron hyvitysjärjestelmälle on Tikan mukaan koittanut auringonlaskun aika. Tosin vieläkin saatetaan arvostella sitä, että menetämme kotimaisiin osakesijoituksiin liittyvän suosinnan. – Meillä yleisesti ymmärretään, että esimerkiksi tuontitavaroilla ja kotimaassa valmistetuilla tavaroilla ei voi olla erilaista arvonlisäveroprosenttia. Kuitenkin edelleen ihmetellään, miksi kotimaisten osakesijoitusten pitäisi olla neutraalisti kohdeltuja ulkomaisiin verrattuna. Yritysverotus ei yksinkertaistu Verouudistus merkitsee Tikan mukaan, että verotuksen ikuisuustavoitteessa – yksinkertaistamisessa – ei vieläkään edistytä, pikemmin päinvastoin. Syitä on monia. – Voidaan kysyä, onko mahdollista, että verotus yksinkertaistuu samalla, kun taloudellinen ilmiökenttä monimutkaistuu. Uudistuksessa on myös joukko räätälöityjä lievennyselementtejä, jotka eivät ole teoreettisen rakennusmallin osia, vaan heijastavat pyrkimystä vastata poliittisiin paineisiin ja uudistukseen kohdistuvaan kritiikkiin. Uudistus on vielä muotoiltu niin, että se täyttää hallitusohjelman ja hallituksen viime marraskuussa antaman kannanoton sanonnat. Uudistuksen toteuduttua listatun yhtiön maksamasta osingosta katsotaan 70 % saajalleen veronalaiseksi pääomatuloksi. Tämä merkitsee sitä, että osingosta menevä vero on 28 %:n verokannalla 19,6 %. Listaamattomien yhtiöiden maksamat osingot jaetaan pääomatulo-osinkoihin ja ansiotulo-osinkoihin. Osingot ovat saajalleen pääomatulo-osinkoja siihen määrään saakka, kun ne alittavat yhtiön nettovarallisuudelle lasketun 9 prosentin tuoton. Nämä osingot ovat verovapaita verovelvolliskohtaiseen 90 000 euron vuotuiseen enimmäismäärään saakka. Verovapaan rajan ylittävältä osalta 70 % osingoista on pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Osingot, jotka ylittävät 9 %:n nettovarallisuusrajan, ovat puolestaan ansiotulo-osinkoja. Niistä 70 % verotetaan ansiotulona ja 30 % on verovapaata tuloa. Listaamattomasta yhtiöstä osingonsaajalle voi siis kertyä verovapaita osinkoja kolmesta osasta: 90 000 euron verovapaasta osasta, pääomatulo-osingon verovapaasta osasta (30 %) ja ansiotulo-osingon verovapaasta osasta (30 %). Tikan pitkän kokemuksen mukaan verouudistuksissa on tyypillistä, että ne jotka hyötyvät, ovat hiljaa, kun taas ne, jotka menettävät tai olettavat menettävänsä, ovat voimakkaasti äänessä. Etenkin osinkotuloihin kohdistuneet muutokset ovat nostaneet äläkkää. Olisiko myönteistä palautetta kaivannut enemmän? – Kissa kiitoksella elää. Poliitikot ja verolainsäädännön valmisteluun osallistuvat asiantuntijat ymmärtävät realisteina, että kiitosta ei voi paljon odottaa. Myöhemmin kiitosta voi tulla, esimerkiksi silloin, kun uutta lainsäädäntöä jälleen ryhdytään muuttamaan. Perusaksiooma verokeskustelussa on nimittäin se, että vanha laki on parempi kuin uusi laki. Juristien työt lisääntyvät Tikka väitteli tohtoriksi vuonna 1972 veron minimoinnista. Tuolloin elettiin idyllisessä maailmassa ja ajatus verosuunnittelusta koettiin vieraaksi. Kun hän oli nuorena tohtorina esitelmöimässä aihepiiristään Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen kokouksessa, kuulijoiden joukossa ollut entinen oikeuskansleri ja presidenttiehdokkaanakin syvän jäljen Suomen historiaan jättänyt Olavi Honka tuohtui. – Ei veroja suunnitella, verot vain maksetaan, hän oikoi nuorta tutkijaa. Globaalissa maailmassa verosuunnittelusta on tullut entistä tärkeämpi erityisesti kansainvälisille konserneille. Kustannuksia pyritään leikkaamaan myös veroista. Jos esimerkiksi luovutusvoittojen ja luovutustappioiden kohtelu poikkeaa eri valtioissa, konsernin kannattaa kotiuttaa verovapaat voittonsa yhdessä ja realisoida vähennyskelpoiset tappiot toisessa. Verosuunnittelupalvelujen tarjonta on nykyään myös hyvin kehittynyttä. – Verot otetaan yrityksissä kustannustekijänä entistä selvemmin huomioon. Ulkomailla verosuunnittelu saattaa saada hyvinkin aggressiivisia piirteitä, mutta Suomessa on kuitenkin oltu melko maltillisia. Juristeille verouudistus tietää hyvää – uusia työtehtäviä tulee olemaan paljon. Verosuunnittelu on muutenkin juristivoittoista ja tilintarkastajien rooli on kaventunut. – Uudistus muun muassa kannustaa perhevarallisuuden hajauttamista. Osingon 90 000 euron suuruinen verovapaa määrä on verovelvollis- eikä perhekohtainen. Kaikki perheenjäsenet voivat tämän saada, kunhan heillä on ensin osakkeet. Sukupolvenvaihdosten verokohtelua lievennetään ja tämä tulee tarjoamaan lisätöitä. Kun käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot tulevat osakeyhtiöille verovapaiksi, se helpottaa yritystoiminnan uudelleen strukturointia. Osakeyhtiöiden halu luopua ydinliiketoimintaan kuulumattomista tytäryhtiöistä kasvaa. Tilaa luovuudelle Tikan mukaan Suomen verojärjestelmän akilleenkantapää on edelleen ansiotuloverotuksen korkea taso. Tämä koskee erityisesti hyvätuloisia palkansaajia. Tähän uudistuksessa ei koskettu. – Tuoreen tutkimuksen mukaan korkeasti koulutettujen palkansaajien ostovoima on Suomessa EU:n vanhoista jäsenvaltioista alhaisin. Emme siis ole verotuksenkaan näkökulmasta työntekovaltiona kovin houkutteleva. Suomessa tarvittaisiin enemmän palkansaajien ostovoimaan perustuvaa kysyntää, ja tämä loisi edellytyksiä lisätä henkilökohtaisten palvelujen tuotantoa ja sitä kautta työpaikkoja, Tikka sanoo. Hyvinvointivaltion turvaamisen kannalta on myös ongelma, jos veromarkoillamme koulutamme osaavia asiantuntijoita, jotka siirtyvät työskentelemään ja maksamaan veronsa matalamman verorasituksen maahan. Kari S. Tikka kantaa huolta Suomen tulevaisuudesta muuallakin kuin verorintamalla. Viimeksi hän tunsi isänmaallista nostetta maaliskuussa seuratessaan ensi-illassa maailman oopperakermaa ja Suomen iltapäivälehtiä kohauttanutta Karita Mattilan Salomea New Yorkin Metropolitanissa. – Roolisuoritusta leimasi loistokkuus, joka voi ilmetä ainoastaan taidemuodon mahdollisuuksien äärirajalla. Enkä nyt muistele vain Seitsemän hunnun tanssia. Tikan toinen isänmaallisen ylpeyden viimeaikainen esimerkki vie International Fiscal Associationin kongressiin ja Sydneyn yöhön, kun tieteellistä antia sulatellessa baarin hälinän läpäisi Daruden alias Ville Virtasen Sandstorm. – Emme voi tulevaisuudessa olla kilpailukykyisiä liukuhihnatyössä, joten Suomen kehitys riippuu entistä enemmän luovan luokan aikaansaannoksista. Ilmapiirin tulisi olla muutoksiin ja kokeiluihin kannustava ja Suomen pitäisi vetää puoleensa luovia ihmisiä. Tähän kieltomentaliteetti on vaikeasti yhdistettävissä. – Näkisin mielelläni, että Suomi olisi pulppuavan luovuuden ja letkeän hauskanpidon tyyssija Pohjolassa. Holhoaminen ja jäykistely voitaisiin jättää Ruotsin rooteliin, Tikka hilpeänä ehdottaa.
|
