|
Konkurssilain uudistus lisäsi pesänhoitajan tehtäviä ja asemaa
Lähtökohta on se, että uusi laki koskee 1.9.2004 ja sen jälkeen alkaneita konkursseja. Kuitenkin, laissa tarkemmin säännellyin poikkeuksin, uutta lakia sovelletaan myös ennen em. ajankohtaa alkaneissa pesissä. Pesänhoitajalla on nykyisin oikeus ja valtuus käsitellä ja päättää ainoastaan juoksevista tai kiireellisistä asioista ilman velkojainkokouksen nimenomaista valtuutusta, pesän alkamisajankohdasta riippumatta. Toisaalta, velkojainkokous voidaan pitää puhelimitse tai velkojien mielipide voidaan kuulla muutoin todisteellisesti, kuten kirjeitse tai sähköpostin välityksin. Pesänhoitajalle annettu konkurssipesän omaisuuden realisointivaltuus on voimassa enintään vuoden, uuden lain voimaantulosta lukien, minkä jälkeen valtuutus on uusittava. Tällä tavoin pyritään parantamaan aiempaan verrattuna velkojien mahdollisuuksia kontrolloida pesänhoitajien toimintaa. Konkurssiperusteet pysyvät suurin piirtein ennallaan. Velallisen maksukyvyttömyys tulee konkurssia hakevan velkojan aina pystyä osoittamaan. Ulosotossa varattomaksi todetun velallisen voi hakea konkurssiin kuka tahansa velkoja, ei siis vain se, joka on ko. ulosottoa hakenut. Ns. varattomuusmerkintään voi vedota 6 kk ulosottotilanteesta eteenpäin. Ns. 8-päivän maksukehotus muuttui ”päivän verran”, eli velallisella on nyt viikko aikaa suorittaa velkojan saatava konkurssiuhan tiedoksi saatuaan. Tällä perusteella konkurssihakemus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa maksukehotuksen tiedoksiannosta. Pesänhoitajan asemasta ja tehtävistä Pesänhoitajan on laadittava pesäluettelo lähtökohtaisesti kahden kuukauden kuluessa konkurssiin asettamisesta, ellei tuomioistuin anna lisäaikaa perustellusta syystä. Velallisen näkökulmasta oikeudet ja velvollisuudet pysyvät ennallaan. Uutta on se, että pesäluettelo vahvistetaan tuomioistuimessa oikeaksi ainoastaan, jos pesänhoitaja sitä nimenomaisesti hakee ja vaatii. Pesänhoitajan velvollisuus laatia pesäluettelon liitteeksi ns. velallisselvitys vastaa aikaisempaa käytäntöä. Tieto pesäluettelosta annetaan aina suurimmille velkojille ja pyynnöstä muillekin velkojille, pesänhoitajan toimesta. Nykyisin pesänhoitaja määrää valvontapäivän. Sen on oltava aikaisintaan kuukauden ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua määräyshetkestä. Asiasta ilmoitetaan tuomioistuimelle ja kuulutetaan Virallisessa lehdessä. Valvontakirjelmän muoto- ja sisältösäännökset säilyvät ennallaan. Kuitenkin, panttaukseen tai kuittaukseen vetoavien velkojien on nykyään valvottava saatavansa, päinvastoin kuin aikaisemmin. Myöskään pankki ei enää saa kuitata maksuliiketilillä olevia varoja saataviinsa. Ns. jälkivalvonta on mahdollinen, mutta se edellyttää ko. velkojalta konkurssipesälle suoritettavaa maksua, jonka suuruus on 1 % valvotun saatavan tai lisävaatimuksen määrästä. Valvontojen perusteella pesänhoitaja laatii jakoluetteloehdotuksen, jossa selvä ja riidaton saatava voidaan ottaa jopa ilman valvontaakin huomioon. Pesänhoitajan on asian selvittämiseksi informoitava etukäteen tällaista velkojaa siitä, minkä suuruisena saatava huomioon otetaan. Etuoikeudet huomioidaan ilman valvontaakin, jos sen peruste on pesänhoitajan tiedossa. Jakoluetteloehdotuksen määräaika on 2-4 kuukautta valvontapäivästä. Ns. riitautusmahdollisuudet toisaalta pesänhoitajalla ja toisaalta velkojilla säilyvät suurin piirtein ennallaan. Lopullisen jakoluettelon vahvistaa tuomioistuin. Tämä vastaa aikaisempaa konkurssituomiota. Kuten ennenkin, riitautusten käsittelyä voidaan jatkaa erillisprosessina tai tuomioistuin voi antaa siitä ratkaisun jakoluettelon vahvistamisen yhteydessä. Konkurssipesän lopputoimenpiteet vastaavat niin ikään aikaisempaa käytäntöä. Pienille saataville voidaan maksaa arvioitu jako-osuus jo ennen lopputilitystä. Konkurssi päättyy, kun lopputilitys hyväksytään velkojainkokouksessa. Konkurssi voi päättyä myös sovintoon, jos sitä kannattaa 80 % velkojien äänimäärästä ja jokainen velkoja, jonka äänimäärä on vähintään 5 % yhteenlasketuista saatavista, sitä kannattaa. Tuomioistuin vahvistaa sovinnon. Konkurssipesän hallintoelimet Lakiuudistuksen tavoitteena on se, että sama henkilö jatkaa alusta loppuun pesänhoitajana, mihin käytännössä pyrittiin jo aikaisemmin. Ensimmäinen velkojainkokous on pidettävä kahden kuukauden kuluessa pesäluettelon valmistumisesta ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa konkurssin alkamisesta. Velkojat voivat asettaa velkojatoimikunnan, joka avustaa ja valvoo pesänhoitajaa, lähinnä laajoissa pesissä. Aiemmin ei tällaista toimielintä konkurssimenettelyssä ole ollut. Uutta on myös se, että uudessa konkurssilaissa on nimenomainen säännös siitä, että hoidossa olevan pesän omaisuuden myynti pesänhoitajalle, tämän avustajalle ja näiden läheisille on kielletty. Tuomioistuimen rooli Kuten edeltä selviää, tuomioistuimella on nykykonkurssiprosessissa käytännössä kaksi merkittävää tehtävää: Tehdä päätös velallisen konkurssiin asettamisesta, ja vahvistaa jakoluettelo siinä mahdollisesti ilmenevine riitautusasioineen, tai sitten vaihtoehtoisesti tehdä päätös konkurssin raukeamisesta tai julkisselvitykseen määräämisestä. Muutoin tuomioistuin on lähinnä ”informaatiolähde”, jolle pesänhoitajan on toimitettava tieto edellä kerrotuin tavoin konkurssimenettelyn kannalta keskeisistä dokumenteista, kuten pesäluettelosta, ellei sitä poikkeuksellisesti vannota edelleen oikeaksi. Tuomioistuimen rooli suhteessa pesänhoitajaan on siis jäänyt hieman aiempaa enemmän taka-alalle. Konkurssin raukeaminen ja julkisselvitys Konkurssin raukeamisperiaatteet vähävaraisissa pesissä säilyvät ennallaan. Uusi raukeamisperuste on se, jos velkojille tuleva kertymä on niin vähäinen, ettei konkurssin jatkaminen ole tarkoituksenmukaista. Konkurssin raukeamista haetaan tuomioistuimelta, joka tekee asiasta päätöksen kuultuaan velallista, suurimpia velkojia ja konkurssiasiamiestä. Uusi instrumentti konkurssimenettelyssä on ns. julkisselvitys. Siitä päättää tuomioistuin konkurssiasiamiehen esityksestä. Perusteena on pesän varojen vähäisyys, velalliseen tai konkurssipesään kohdistuvat selvitystarpeet tms. erityiset syyt. Julkisselvityksessä oleva pesä on ns. julkisselvittäjän hoidossa, joka on konkurssiasiamiehen määräämä. Käytännössä hän voi olla sama henkilö kuin aiempi pesänhoitaja. Julkisselvityksen kustannukset maksetaan valtion varoista. Lopuksi Kuten huomataan, konkurssiprosessin eteneminen on entistä enemmän pesänhoitajan vastuulla, koska hänen tehtäviinsä nykyään lukeutuu aiemmin selkeästi tuomioistuimelle kuuluvista määräajoista päättäminen. Toisaalta, pesien mahdollisimman ripeä loppuunsaattaminen pyritään varmistamaan sillä, että realisointivaltuudet eivät enää jatku ns. määräämättömän ajan, vaan ne on aina vuoden määräajoin ”anottava” velkojilta uudestaan. Tuomioistuimen rooli korostuu lähinnä varsinaisen konkurssiprosessin alussa ja lopussa. Tietyllä tavalla prosessuaalisesti voidaan sanoa, että konkurssi ja yrityssaneerausmenettely muistuttavat tuomioistuimen roolin kannalta entistä enemmän toisiaan (vrt. tuomioistuimen rooli saneerauksesta päätettäessä ja ohjelmaa vahvistettaessa, muutoin menettelyn tapahtuessa selvittäjän johdolla). Ns. yleisestävät intressit on pyritty turvaamaan nyt myös laintasoisesti, joskin käytännössä aikaisempaa vahvistaen, koska tähänkin asti konkurssiasiamies on voinut ottaa tutkinnan alle erityistä selvitystä vaativia asioita konkurssipesissä. Kirjoittaja on OTT ja asianajaja.
|
