Korruptio puhuttaa: Jäikö jotain huomaamatta?

Suomella on mallimaan maine, kun puhutaan korruptiosta. Mutta olemmeko me niin puhtoisia kuin väitetään?

Tilastojen ja indeksien valossa kyllä, sanovat asiantuntijat. Toinen asia on, miten hyvin koko totuus näkyy luvuissa.

− Asiat ovat Suomessa monella tapaa hyvin, kuten muissakin Pohjois­maissa. Lahjontarikostutkintoja ja -oikeudenkäyntejä on niin vähän, ettei niistä tahdo ­kertyä edes vertailukelpoisia tilastoja, kuvaa korruptioasioihin perehtynyt neuvotteleva virkamies Juha Keränen oikeusministeriöstä.

Kansalaisjärjestö Transparency Internationalin vertailussa Suomi on vuodesta toiseen kärjen tuntumassa, viimeksi kolmossijalla.

Toisaalta kansainväliset toimijat­ OECD:stä Euroopan neuvostoon ja EU:n komissioon patistelevat Suomea­ korjaamaan puutteitaan. Ne liittyvät etenkin sellaiseen ­lahjontaan ja suosintaan, joka jää huomaamatta.

– Poliittista, viranhoidollista ja ulkomaankauppaan kytkeytyvää korruptiota on esiintynyt aina. ­Suomessa on varmaan hyvät mahdollisuudet näihin touhuihin, jos joku niin haluaa, Keränen myöntää.

Sataset muuttuneet miljooniksi

Tilastojen ulkopuolisesta todel­lisuudesta kertovat jotain kyselyt, joilla selvitetään ihmisten käsi­tyksiä korruption yleisyydestä maassaan.

– Vuonna 2013 alle prosentilta suomalaisista oli pyydetty tai odotettu­ lahjusta. Yhdeksän prosenttia uskoi silti korruption ­vaikuttavan omaan elämäänsä, huomauttaa asianajaja Mika Ilveskero, joka on toiminut aiemmin muun muassa Suomen Transparency Internationalin hallituksessa.

– Lähes kolmannes, 29 prosenttia, arveli korruptiota esiintyvän Suomessa laajasti. Luku kuvaa uskomuksia, mutta on silti ­kiinnostava.

EU:n keskiarvot ovat reilusti korkeammat: 4, 26 ja 76 prosenttia. Epäilyksiä tuskin nousisi, jos niille ei olisi lainkaan aihetta.

Keräsen mukaan korruptio kiinnostaa suomalaisia, joten liki kaikki paljastuneet tapaukset uutisoidaan näkyvästi. Mediassa on ruodittu viime vuosina monenlaisia etuja ja lahjusepäilyjä kalliista bemareista ja kansanedustajakestityksistä Patriaan. Uusimpana puhuttaa poliisia ravistellut huumevyyhti.

Aina kuvioissa ei suoraan liiku raha. Silloin kun liikkuu, kyse ei enää ole pelkästään pikkusummista.

– Kun takavuosina lahjukset olivat­ satasia tai ehkä tonneja, nyt isoissa jutuissa puhutaan jopa ­miljoonista, Keränen toteaa.

Ilmoitusten määrä hieman kasvussa

Poliisille suomalainen korruptio­ ei aiheuta suurta päänsärkyä, yksittäis­tapauksia lukuun ottamatta. Muut kuin kirjanpitoa koskevat rikosilmoitukset voi vuosittain­ laskea muutaman käden sormilla. Oma selvitystyö tuottaa jonkin verran­ lisää.

Poliisiammattikorkeakoulun rehtori, dosentti Kimmo Himberg korostaa, että poliisin pöydälle korruptio tulee vasta rikosta epäiltäessä.

– Ilmoitusten määrää on lisännyt­ jonkin verran se, ettei korruptio­ enää ole asianomistajarikos. Tietysti jos tapauksia ei haluta ilmoittaa emmekä saa niitä tietoon itse, ne jäävät edelleen piiloon, hän toteaa.

Himbergin mukaan piilokorruptiota saattaa muhia valtarakenteiden suojissa paljonkin, mutta hän ei ryhdy spekuloimaan määrillä.

Merkittävä suomalainen virstanpylväs oli vuonna 2008 noussut vaalirahakohu. Ilveskeron mukaan se herätteli tajuamaan, että myös meillä päätöksentekoa yritetään ohjailla rahalla.

– Suomessa korruptionvastaisuus tulee tavallaan dna:ssa. ­Kasvamme siihen, ettei lahjontaa tarvita, joten se jää helposti ­huomaamatta. Vaalirahaskandaali ravisteli ihmisiä hereille ja puhdisti ilmaa, liikejuristina työskentelevä Ilveskero uskoo.

Himberg muistaa kourallisen tapauksia, joissa vaalirahoitus johti poliisitutkintaan ja sanktioihin.

Keräsen mukaan kohu osoitti, että politiikan epämääräisiä koukeroita pitäisi tonkia nykyistä enemmän – jos ei rikollisuuden, niin ainakin eettisyyden näkökulmasta.

– Esimerkiksi poliittisia virkanimityksiä kritisoivat sekä kansa että tutkijat, mutta niihin päästään harvoin kiinni, hän huomauttaa.

Epäasiallisesta suosimisesta pyyhkeitä

Korruptiota tai vähintään hyvä veli -verkostoja esiintyy sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Muun muassa epäasiallisesta suosimisesta on tullut Suomelle pyyhkeitä.

Suomi on allekirjoittanut EN:n, OECD:n ja YK:n korruptionvastaiset yleissopimukset, mutta osa niiden pykälistä on vapaaehtoisia.

Näihin kuuluvat esimerkiksi vaikutusvallan kauppaaminen ja väärinkäyttö, joita ei ole Suomessa kriminalisoitu, vaikka asiaa on pureskeltu yli vuosikymmen. Useat maat ovat viime vuosina­ edistäneet lainsäädäntöään tältä osin. ­Suomessa työryhmä päätyi jälleen keväällä jättämään asian pöydälle.

– Esimerkiksi Ruotsi sai vietyä pykälät­ rikoslakiinsa. Suomessa lausuntoja pyydettiin kymmeniltä viranomaisilta, ja ne olivat puolesta ja vastaan. Asia juuttui aikanaan lakiteknisiin ongelmiin, Keränen taustoittaa.

Kukin maa laatii korruptiolakinsa niin kuin haluaa – käytännössä hyvin vaihtelevasti. Suomessa valtaosa lahjonta­säännöksistä on koottu rikoslakiin. Keräsen mukaan paketti toimii kokonaisuutena hyvin.

– Lainsäädäntömme on lahjusasioissa­ kattava. Vaikutusvaltakysymykset ja ­esimerkiksi yhteisösakon suuruus ovat nyanssi, hän pohtii.

– Haastavaa on se, mihin vedetään normaalin lobbauksen ja rikollisen vaikuttamisen raja.

Tunteminen ei suoraan tarkoita suosimista

Ilveskero pohtii kielletyn ja sallitun rajaa etupäässä käytännön elämän kannalta. Useimmat ulkomaankauppaa käyvät ­yritykset törmäävät ennen pitkää hämäriin käytäntöihin, vaikka rahaa ei niissä liikkuisikaan.

− Korruption kohtaaminen ei ole helppoa suomalaisille. Toisaalta tänne tulleet monikansalliset yritykset ovat jopa meitä varovaisempia etuuksien tarjoamisessa ja vastaanottamisessa, hän sanoo. Vehkeilystä ja suosimisesta puhutaan erityisesti julkisten hankintojen yhteydessä. Ilveskero ­karsastaa silti hyvä veli -verkostoista puhumista.

− Pienessä maassa monet ovat tuttuja keskenään, kunta­tasolla kaikkein todennäköisimmin. Julkisissa hankinnoissa mahdollisuuksien pitää olla kaikille samat. Tunteminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita suosimista, hän muistuttaa.

Pehmeille keinoille käyttöä

Täyspäiväisenä virkamiehenä korruptiota torjuva Keränen ja poliisihallitusta edustava Himberg jakavat näkemyksen siitä, että Suomen viranomaisten työkalut ovat lahjonta-asioissa pääosin kohdillaan.

Himbergin mukaan rikoslaki ja tutkintavaltuudet riittävät poliisin tarpeisiin.

Keränen myöntää lainsäädännön­ tietyt puutteet, mutta pitää niitä pieninä. Enemmän kyse on resursseista.

– Viranomaisten ja elinkeinoelämän edustajien yhteistyöryhmä paikkaa toistaiseksi sitä, että Suomelta puuttuu korruptionvastainen strategia, hän mainitsee.

– Pehmeitä keinoja toivoisi lisääkin. Niitä ovat ennen kaikkea tietoisuuden lisääminen, viranomaiskoulutus ja tutkimus.

Esimerkiksi Venäjällä ja Virossa viranomaisten kehnot palkat madaltavat kynnystä lahjuksiin. Suomessa houkutus arjen korruptioon on pienempi.

– Korruptio liittyy meilläkin rahaan, mutta merkittävässä määrin­ myös aineettomiin etuihin, Keränen summaa. 

**

Patrian ja Aarnion tapaukset poikkeuksellisia

Poliisia, syyttäjälaitosta ja tuomareita on työllistänyt viime vuodet­ kaksi erikoista tapausta: Patrian panssarivaunukaupat sekä ­Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion hämäräbisnekset.

Pienessä ja rehtinä pidetyssä maassa molemmat ovat poikkeuk­sellisia, mutta eri syistä.

– Aarnio-epäilyt eivät ole itsessään mullistavia. Pikemminkin tekotapa vaikuttaa tyypilliseltä lahjusrikokselta. Poikkeuksellisen jutusta tekee epäillyn korkea asema. Vastaavia on nähty Suomessa hyvin vähän, neuvotteleva virkamies Juha Keränen pohtii.

Patrian lahjuslonkerot näyttävät ulottuneen Sloveniasta ja ­Kroatiasta Egyptiin asti. Epätavallisia elementtejä on monta.

– Valtio-omistaja, riskisektorikauppa eli puolustusteollisuus, isot lahjussummat, välimiesten käyttö, kansainvälinen yhteistyö, ­Keränen listaa. 

– Esitutkinnalla ja tuomareilla on ollut jutussa paljon haasteita.

Myös poliisiammattikoulun rehtori Kimmo Himberg pitää Patrian­ tapausta oireellisena. Eniten häntä kuitenkin surettavat ­Aarnio-vyyhdin laajemmat seuraukset:

– Tuoreessa poliisibarometrissä näkyy selvästi, että suomalaisten luottamus poliisiin on heikentynyt. Pahoin pelkään, että tapaus on muokannut mielikuvaa poliisin toimintatavoista.

**

Monen lain summa

Suomessa korruptioon liittyvät säännökset on koottu useaan lakiin. Keskeisimmät lainkohdat ovat:

• rikoslain 14 luku (vaalilahjonta), 16 luku (lahjuksen antaminen­ viranhaltijalle ja kansanedustajalle), 30 luku (lahjominen ja ­lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa, kirjanpitorikos, ­tilintarkastusrikos), 32 luku (rahanpesu), 40 luku (lahjuksen ­ottaminen virassa ja kansanedustajana)
• valtion virkamieslain 15 § (taloudellisen edun vastaan­ottaminen)
• kirjanpitolain 8 luku (kirjanpitorikkomus)
• tilintarkastuslain 3 luvun 15 § (tilintarkastuskertomus) ja 52 § (tilintarkastusrikkomus)
• kuntalain 40 ja 41 §
• kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 17 § (etujen ­antaminen ja saaminen kunnallisessa virkatoiminnassa)
• hankintalain 53 § (tietyistä rikoksista tuomittujen tahojen ­sulkeminen tarjouskilpailujen ulkopuolelle).

**

Tilastoista näkyy osa­totuus

• Ensimmäisen asteen tuomioita annettiin Tilastokeskuksen mukaan lahjuksen antamisesta (RL 16) tai lahjomisesta elinkeinotoiminnassa (RL 30) vuosina 2009–2013 yhdeksän. Saman verran syytteitä hylättiin.
• Lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa (RL 30) tuotti samalla jaksolla tuomiot vuosina 2011 ja 2012.
• Lahjuksen ottamisesta (RL 40), törkeästä lahjuksen ottamisesta (RL 40) ja törkeästä lahjuksen antamisesta (RL 16) annettiin yhteensä 13 tuomiota vuosina 2005–2013. Lahjusrikkomuksesta (RL 40) niitä annettiin kahdeksan.
• Lahjuksen antamisesta kansanedustajalle (RL 16) tai lahjuksen ottamisesta kansanedustajana (RL 40) ei annettu vuosina 2005–2013 yhtään tuomiota.
• Korruptio on vahvasti piilorikollisuutta. Talousrikoksista on eri yhteyksissä arvioitu paljastuvan noin 5–10 %. EU:n komissio arvioi noin 1–2 %:n talousrikoksista olevan lahjusrikoksia.
• Komissio uskoo EU-maiden menettävän korruption vuoksi 120 mrd euroa vuodessa. Lähde: OM

Haluatko kuulla lisää? ­Korruptio on yksi 2.10. ­järjestettävän Lakimies­päivän pääteemoista. www.lakimiespaiva.fi

Teksti: Hanna Rusila, kuvat: Jussi Jääskeläinen