Kuninkaallisen Turun Akatemian ensimmäinen lainopin professori Johan Olofsson Dalecarlus, sittemmin aateloituna Stiernhöök (1596–1675) on saanut lempinimen “Ruotsin oikeustieteen isä”.
Opintoja eri puolilla Eurooppaa
Dalecarluksen vanhemmat olivat kirkkoherra Olaus Petri Hedemorensis (k. 1616) ja Margareta Johansdotter. Vanhempien kuoltua hän pystyi jatkamaan opintojaan sukulaisten ja piispa Rudbeckiuksen rahallisilla avustuksilla sekä tekemällä opettajan töitä.
Dalecarlus pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1619. Samana vuonna hän matkusti avustusten turvin Saksaan, jossa hän opiskeli Leipzigissä, Jenassa, Wittenbergissä ja Rostockissa. Palattuaan Ruotsiin sai hän kutsun kuningas Kustaa II Adolfin luokse tehdäkseen selkoa poliittisesta tilanteesta Saksassa ja Tanskassa.
Kuningas oli ilmeisesti selostukseen tyytyväinen, koska nimitti Dalecarluksen Västeråsin uuden lukion oikeus- ja valtiotieteen lehtoriksi (politices et juris lector) ja sittemmin saman aineyhdistelmän professoriksi, joissa tehtävissä hän toimi vuosina 1624–1630.
Dalecarlus promovoitiin filosofian maisteriksi Uppsalan yliopistosta 1625. Kohta sen jälkeen hän lähti uudelle opintomatkalle vuosiksi 1626–1628. Tällä kertaa matkan kohteena olivat Leiden, Oxford ja Cambridge.
Suomeen tuomariksi ja professoriksi
Matkan jälkeen Dalecarlus nimitettiin 1630 Turun hovioikeuden asessoriksi. Samaan aikaan hän toimi Pohjois-Suomen laamannikunnan alilaamannina.
Kun Turun Akatemia perustettiin 1640, Dalecarlus valittiin sen ensimmäiseksi lainopin professoriksi, missä virassa hän oli vuosina 1640–1947. Samaan aikaan hän oli myös Ahvenanmaan tuomari 1641–1646. Lisäksi hän oli lakikomission jäsen vuodesta 1642.
Dalecarlus on historian kirjojen mukaan hoitanut kaikki tehtävänsä moitteettomasti ja huolella, mutta Turussa valiteltiin professorin jatkuvista poissaoloista. Dalecarlus erosi professorin tehtävästä ja siirtyi kokonaan Tukholmaan vuonna 1947. Siellä hän toimi revisiosihteerinä, joka esitteli hallitukselle oikeudellisia asioita. Hän osallistui myös useaan lainuudistushankkeeseen.
Puolen vuosisadan työura
Johan Dalecarlus aateloitiin 1649 nimellä Stiernhöök ja hän sai hovineuvoksen arvon 1666. Uudella nimellään Johan Stiernhöök hän julkaisi vuonna 1672 svealaisten ja götalaisten vanhasta oikeudesta teoksen De jure Sueonum et Gothorum vetusto. Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä on muun muassa lakien historiaa ja prosessioikeutta, jälkimmäisessä osassa käsitellään rikosoikeutta, siviilioikeutta sekä kirkko-oikeutta.
Johan Dalecarluksen tuorein teos on julkaistu niinkin myöhään kuin 1946. Samaan aikaan ilmestyi myös John E. Roosin toimittama teos Johan Stiernhööks åländska domböcker 1641–1643. Molemmat teokset ovat saatavilla Helsingin yliopiston kirjastossa.
Dalecarlus toimi erilaisissa työtehtävissään noin 50 vuoden ajan palvellen neljää kuningasta ja kahta sijaishallitsijaa. Kesken työvuosien hän sokeutui kokonaan, mutta jatkoi työntekoa poikansa avustamana.
Teksti: Ritva Juntunen
