Tv-viihde teki Laura Sairasesta juristin.
– Tiesin jo yläasteella, että minusta tulee juristi. Tulin kai katsoneeksi liikaa L.A. LAW:ta, hän toteaa ja naurahtaa päälle.
– Toisaalta olin pyhästi päättänyt, että en koskaan menisi töihin valtiolle tai muuta Helsingistä. Tässä sitä nyt ollaan ja elellään Espoossa.
Laura Sairanen aloitti työskentelyn poliisirikosasioiden käsittely-yksikön toisena tutkinnanjohtajana maaliskuun alussa. Tässä valtakunnansyyttäjänviraston alaisuudessa toimivassa yksikössä työskentelee kaksi syyttäjää, kaksi poliisia ja yksi sihteeri. Nykyisessä muodossaan yksikkö on toiminut vuodesta 2010.
Sairasen virka on kolmevuotinen. Ensimmäiset puolitoista vuotta Sairasen kollega on yksikön johtaja, toisen puoliskon Sairanen hoitaa tehtävää itse.
Sairasen syyttäjänura sai alkunsa käräjien lounastauolla Kirkkonummen McDonald’silla vuonna 2003. Yli kymmenenvuotisen työuran jälkeen on helppo todeta, että päätös oli oikea. Nykyisiin tehtäviinsä Sairanen haki uusien haasteiden ja erilaisten työtehtävien houkuttamana.
– Työ on hyvin erilaista kuin syyttäjänä Helsingin syyttäjänvirastossa. Alku on ollut itse asiassa rauhallisempi kuin etukäteen arvelin.
Raskaita mutta mielenkiintoisia tapauksia
Laura Sairanen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Uppsalan yliopistosta. Kaksikieliselle lähtö Ruotsiin oli helppoa varsinkin, kun paikka Helsingin yliopistosta jäi ensi yrittämällä saamatta.
– Valmistuin joulukuussa 1998, ja jo tammikuussa aloitin oikeustieteen opinnot Helsingissä. Kuuluin siihen onnekkaaseen ryhmään, jonka jäsenet saivat opiskelupaikan ilman pääsykoetta Ruotsissa suoritetun tutkinnon ansiosta, Sairanen kertoo.
Sairanen jatkoi opintojaan vielä lisensiaatin työn verran, minkä jälkeen hänen akateeminen uransa oli ohi.
– Sen sijaan yliopistosta en ole päässyt vieläkään eroon, vaan pidän nyt kolmatta vuotta kollegani kanssa syyttäjän työn käytännön kurssia. Innokkaita nuoria riittää, ja moni heistä onkin tullut harjoittelijaksi syyttäjälaitokseen, Sairanen iloitsee.
Sairasen oma ura alkoi asianajotoimistossa, mutta neljän kuukauden käräjätuomarin sijaisuuden jälkeen töitä ei enää riittänyt.
– Uusi ura oli löydettävä jostain. Kontaktieni avulla sain vihiä, että Espoossa oli syyttäjän määräaikainen virka avoinna. Sille tielle sitten jäin,
Sairanen muistelee ja jatkaa:
– Nyt asialle voi jo nauraa, mutta kesti kuusi ja puoli vuotta, ennen kuin sain itselleni viran.
Vuonna 2009 Sairanen siirtyi Helsingin syyttäjävirastoon. Viimeiset vuodet hän työskenteli naisiin ja lapsiin kohdistuvien rikosten parissa. Juridiikan näkökulmasta nämä rikosjutut ovat mielenkiintoisia, sillä niitä ympäröivä laki on jatkuvasti muutoksessa. Samalla juttujen aihepiiri on hyvinkin haastava.
– Syyttäjän uran alussa jutut ovat helpompia. Kun kokemusta karttuu, voi valintoja tehdä omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Suorittamani oikeuspsykologian erikoisosaamisen kurssi auttoi minua työssäni rankkojen juttujen parissa.
Mallia Ruotsista
Kun poliisia epäillään rikoksesta, poliisi ei jääviyssyistä voi tutkia tapausta itse. Sairasen yksikössä tehdään vuosittain noin 800 ratkaisua. Selvimmät tapaukset ratkeavat yleensä kuukaudessa, toisin kuin käräjäoikeudessa, missä jutun käsittely saattoi venyä vuosien mittaiseksi.
– Tutkinnanjohtajana ratkaisen yhdessä kollegani kanssa ne jutut, joissa on selvää, ettei esitutkintaa aloiteta tehdyn rikosilmoituksen perusteella. Tutkintaa vaativat jutut siirretään kentällä oleville syyttäjätutkinnanjohtajille, Sairanen selventää.
Sairasen mukaan poliiseista tehdään paljon ilmoituksia, joista osa on aiheettomia.
– Yksi tehtävistämme on kiertää poliisilaitoksilla kertomassa, kuinka homma toimii. Viestimme on, etteivät maailma ja ura lopu rikosilmoitukseen. Meidän tehtävämme ei ole kuitenkaan siivota poliisien tekemisiä, vaan jokainen tapaus tutkitaan objektiivisesti, Sairanen painottaa.
Sairanen kertoo, että Ruotsissa on viranomaisrikoksia varten oma tutkintayksikkönsä.
– Toivomukseni olisi, että Suomessa otettaisiin mallia Ruotsista. Se olisi kaikkien osapuolien etu.
Työtä talouspaineen keskellä
Laura Sairanen on ollut vuodenvaihteesta lähtien Lakimiesliiton järjestövaliokunnan jäsen. Lisäksi hän on toiminut Syyttäjäyhdistyksen hallituksessa vuodesta 2014. Luottamustoimien ansiosta hän sanoo ymmärtävänsä paremmin, mitä kulisseissa tapahtuu.
– Syyttäjän ammattikunta on pieni, mutta järjestäytymisprosenttimme on suuri. Tällä hetkellä meillä on isoja edunvalvontaprojekteja kesken, mutta vasta maalissa nähdään, olemmeko onnistuneet, Sairanen pohtii.
Erityisen huolissaan hän on syyttäjävirastoon kohdistuvista talouspaineista.
– Työtilanne on kriittinen, ja jatkuvat muutokset aiheuttavat stressiä. Täällä on säästetty kaikesta mahdollisesta ja ihmiset alkavat uupua. Tyydyimme aikoinaan pitkiin lomiin palkankorotuksen sijaan, mutta nyt lomatkin ovat vaarassa. Toinen näkyvä merkki työntekijöiden jatkuvasta kuormittumisesta on hyvien ihmisten hakeutuminen muihin tehtäviin, Sairanen toteaa vakavana.
Omaa jaksamista on kuitenkin lisännyt perheeseen talvella muuttanut novascotiannoutajan pentu.
– Uskalsimme ottaa koiran osittain siksi, että työaikani on uudessa työssä säännöllisempi. Ehtona kuitenkin oli, että mieheni sai valita rodun, sukupuolen ja nimen. Omat tavoitteeni koiran koulutuksesta saavat vielä odottaa pentuvaiheen yli.
**
Laura Sairanen, 42
- Poliisirikosten tutkinnanjohtaja, Valtakunnansyyttäjänvirasto 1.3.2016–28.2.2019
- Syyttäjäyhdistyksen hallituksen jäsen
- Lakimiesliiton järjestövaliokunnan jäsen
- Jur. kand., 1998 (Uppsala Universitet); OTK, 2001; OTL, 2014 (Helsingin yliopisto); VT, 2002
- Naimisissa, kaksi lasta
- Harrastukset: koiranpentu ja satunnainen lenkkeily
**
Teksti: Hanna Ojanpää
Kuva: Vesa Tyni
