Viime vuosi oli Leena Kartiolle parissakin suhteessa merkkivuosi. Hän täytti 70 vuotta, minkä kunniaksi Suomalainen Lakimiesyhdistys koosti juhlajulkaisun. Samoihin aikoihin tuli kuluneeksi 30 vuotta professorin virkaan astujaisista.
Mutta Leena Kartion katse on kiinnittynyt tiukasti nykypäivään ja tulevaisuuteen. Hänellä on edelleen työhuone Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa on työn alla useampia kirjallisia projekteja. Tähänkin haastatteluun suostuessaan hän toivoi, ettei siitä tehtäisi perinteistä menneisyyden muistelua. Esille tulisi nostaa ajankohtaisia kysymyksiä. Niiksi valikoitui Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ja kanslerilaitoksen tulevaisuus.
Henkinen koti
Leena Kartiolla on ollut mahdollisuus seurata Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kehitystä lähes sen perustamisesta lähtien. Myöhemmin hän on itse ollut monin tavoin mukana kehittämässä tiedekuntaa.
Tiedekunta aloitti toimintansa vuonna 1961. Samana vuonna Leena Kartio valmistui lainopin kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Mutta jo vuonna 1963 Leena Kartio tuli jatko-opiskelijaksi Turkuun, jonne perhe muutti.
Lisensiaatintyö, jonka aiheena oli määräalan saanto, valmistui vuonna 1966. Leena Kartio väitteli tohtoriksi vuonna 1974 rakennuksen omistajan oikeusasemasta. Hänet nimitettiin Turun yliopiston siviilioikeuden professoriksi vuonna 1978. Sitä ennen hän oli toiminut muun muassa assistenttina ja apulaisprofessorina.
Tutkimuksen ja opettajantyön ohessa Leena Kartio on toiminut erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä muun muassa yksityisoikeuden laitoksen johtajana ja tiedekunnan dekaanina. Vuosina 2000–2003 hän toimi Turun yliopiston kanslerina. Eläkkeelle siirryttyäänkään Leena Kartio ei siis ole jättänyt Turun yliopistoa.
– Turun oikeustieteellisestä tiedekunnasta oli tullut henkinen kotini ja siltä se yhä tuntuu, Leena Kartio kertoo.
Ja tämä on helppo uskoa, kun kuuntelee, kuinka innostuneesti Leena Kartio kuvailee nykymuotoista Turun oikeustieteellistä tiedekuntaa.
Tiedekunta on valittu koulutuksen huippuyksiköksi vuosiksi 1997–1998 ja laatuyksiköksi vuosiksi 1999–2000 sekä 2004–2006. Vuosiksi 2007–2009 tiedekunta on nimitetty korkealaatuisen koulutuksen yksiköksi.
– Eräs Turun oikeustieteellisen vahvuuksista on sen koko. Keskisuurena tiedekuntana sillä on monia etuja ja mahdollisuuksia. Tärkeä etu on kevyt ja joustava hallinnollinen rakenne. Kun kaikki tiedekuntarakennuksemme Calonian katon alla tuntevat toisensa, yhteishenki on hyvä, Leena Kartio kuvailee tiedekunnan vahvuuksia.
– Hienoa on myös, että Turun oikeustieteellinen tiedekunta on panostanut erityisesti pienryhmäopetukseen, jossa on aktivoitu juristiopiskelijoita omakohtaiseen pohdintaan ja argumentointiin.
– Periodiopetus ja opettajatutorointi aloitettiin tiedekunnassa jo kauan sitten. Täydennyskoulutuskurssit tuomareille ja asianajajille ovat olleet menestys. Tiedekunnassa julkaistaan lisäksi juristeille suunnattua Oikeustieto-lehteä, jossa muun muassa seurataan oikeuskäytäntöä maassamme ainutlaatuisen hovioikeuksien ratkaisukokoelman pohjalta.
Kanslerilaitosta ei saa rapauttaa
Mutta tulevaisuuden suhteen Leena Kartio on selvästi hieman huolissaan. Yliopistojen uudet kehityssunnitelmat ja ehdotus uudeksi yliopistolaiksi ovat sinänsä hyviä, mutta niihin liityy monia epävarmuustekijöitä, joita ei ilmeisesti ainakaan vielä ole mietitty ja valmisteltu riittävästi.
Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu valmistelevat tiiviissä yhteistyössä yhteistä yliopistoa. Yliopistokonsortio aloitti toimintansa 1.8.2008. Konsortiovaiheen jälkeen vuonna 2010 Turussa aloittaa uusi yliopisto. Tässä yhteydessä on mietitty myös Turun oikeustieteellisen tiedekunnan hallinnollista asemaa.
Aluksi tuli esille muun muassa ajatus oikeustieteellisen tiedekunnan liittämisestä osaksi joitain muuta tiedekuntaa. Leena Kartio on tyytyväinen ratkaisusta, jonka mukaan oikeustieteellinen tiedekunta säilyttää asemansa itsenäisenä tiedekuntayksikkönä. Yhteistyötä muiden yksikköjen kanssa voidaan kehittää ja vahvistaa muilla keinoin kuin yhdistämällä yksikköjä.
Leena Kartio kantaa entisenä kanslerina huolta myös kanslerilaitoksen tulevaisuudesta. Suomen yliopistoista nykyisin viidellä on kansleri. Yliopistolakiehdotuksen mukaan kanslerilaitos on säilytetty Helsingin yliopistossa ja Åbo Akademissa. Muullakin yliopistolla voi olla kansleri sen mukaan, kuin siitä johtosäännöllä määrätään.
Turun yliopistolla on perustamisestaan lähtien ollut kansleri. Mutta Turun yliopiston organisaatiotyöryhmän esityksessä ei ole kanslerilaitoksen asemaa käsitelty lainkaan. Kaikki Turun yliopiston kuusi tiedekuntaa ovatkin lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota tähän seikkaan.
Julkisessa keskustelussa on jopa esitetty, että kanslerilaitoksen tapaista reliikkiä ei esimerkiksi Turussa tarvittaisi lainkaan. Tässä asiassa Leena Kartio on täysin eri mieltä. Kantaansa hän on puolustanut muun muassa Acatiimi-lehden keskustelupalstalla.
– Myös uuden lain puitteissa kansleri voidaan nähdä yhtenä autonomian peruspilareista. Jos Turun yliopisto luopuisi kanslerilaitoksesta, ratkaisu antaisi oudon kuvan sen akateemisen ajattelun tilasta, Leena Kartio korostaa.
Kanslerin tehtävänä on yliopistoyhteisössä nykyisen yliopistolain mukaan “edistää tieteitä ja valvoa yliopiston yleistä etua ja toimintaa”. Kanslerilla on ollut muun muassa yliopistojen professorien nimittämisoikeus. Yliopistoissa, joissa ei ole kansleria, professorit nimittää hallitus.
Lakiehdotuksen mukaan nimitysvalta siirtyisi pääsääntöisesti rehtorille. Ehdotuksen mukaan rehtori ottaa professorit niissäkin yliopistoissa, joissa jo lain mukaan on kansleri, mikäli rehtori ei delegoi ottamisvaltaansa kanslerille. Tätä ehdotusta Leena Kartio ei näe mielekkääksi.
– Sana ottaa viittaa paljon vastustusta aiheuttaneeseen pyrkimykseen muuttaa professorit työsuhteisiksi. Olen lisäksi täysin samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan kanslerin tehtäviin pitäisi automaattisesti ja ilman delegointiakin kuulua professorien nimittäminen, Leena Kartio tähdentää.
Leena Kartio allekirjoittaa täysin ajatuksen, jonka mukaan yliopistouudistuksessa ei saisi viedä puolueettoman mielipiteen muodostajan, tiedeyhteisön, valtaa.
Leena Kartiosta sanottua
Tutkijanlaadultaan Leena Kartio on analyytikko. Monet analyytikkojen tutkimuksista ovat samalla palvelleet erinomaisella tavalla myös oikeuskäytäntöä. Muistan henkilökohtaisestikin, kuinka suuri apu Kartion väitöskirjasta oli, kun korkeimmassa hallinto-oikeudessa jouduttiin 1980-luvun alussa leimaverotuksessa ottamaan kantaa uuteen ilmiöön, niin sanottuun hajautettuun kiinteistönluovutukseen, jossa maapohja ja sillä oleva rakennus luovutetaan saajalle joko suoraan tai mutkien kautta erikseen.
Juhani Wirilander, Lakimies 5/1998
Leena Kartion toimintaa luonnehtii syvällinen, analyyttinen ja ennakkoluuloton paneutuminen kulloisiinkin työtehtäviin, ja hänellä on voimakas, kanssaihmiset valloittava henkilökohtainen karisma.
Lakimiesyhdistys, Allan Serlachius-Särkilahti -palkinnon perustelut, 2001
Kuulun niihin, joita Leena Kartion esitys analyyttisestä omistusoikeusteoriasta aineksineen ja kehittelymahdollisuuksineen houkutti esineoikeuden pariin eikä suinkaan karkottanut ”vektorianalyyttisenä”.
Päivi Paasto, kirjassa ”Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita”, 2003
Paitsi arvostettuna tutkijana ja miellyttävänä työtoverina Leena on opittu vuosien varrella tuntemaan myös pätevänä, vaativana ja innostavana opettajana sekä perusteellisena ja kannustavana työnohjaajana. Hän on kuulunut niihin tutkijoihin, jotka ovat panostaneet perusopetukseen, jolla tieteellisen tutkimuksen tuloksia voidaan siirtää eteenpäin.
Eva Tammi-Salminen kirjassa ”Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita”, 2003
Kartion tieteelliselle tuotannolle on ominaista teorian ja käytännön yhdistäminen. Hän osaa esittää asiansa terävästi ja – mikä tärkeintä – lyhyesti. Lakimiehelle lyhyesti kirjoittamisen taito on harvinainen. Lyhyesti kirjoittaminenhan on yleensä huomattavasti vaikeampaa kuin pitkästi kirjoittaminen.
Risto Nuolimaa, K.J. Ståhlberg -mitalin luovutuspuheessa, Lakimiespäivä 2007
