"Muistelmista minulta on useasti kysytty. Ja olen aina todennut, että niitä on turha odottaa, ellen vanhuuttani aivan sekoa", varatuomari Erkki Ahokas totesi Lakimiesuutisille antamassaan haastattelussa elokuussa 1994. Tällöin hän toimi linnanvoutina. Edellinen viran hoitaja oli hieman aikaisemmin julkaissut lööppeihin päätyneet muistelmat.
Ahokas kuitenkin julkaisi 15 vuotta myöhemmin omat muistelmansa ”Itärajalta linnan länsisiipeen – Linnanvoudin elämäntarina”. Seonnut hän ei ole, vaan vanhetessaan ehkä viisastunut!
Eikä Lakimiesuutiset ollut ainoa taho, jolle Ahokas vastasi muistelmia tivanneille, että ei ikinä. Niinpä kirjan esipuhe oli aloitettava selityksillä. ”..tulipahan jälleen kerran todistetuksi, että ihmisen ei pidä olla ehdoton.”
Erkki Ahokkaan luonnetta ja kirjan tyyliä kuvaa hyvin seuraava kappale:
”En toki ajattele, että elämäni tai aikaansaannokseni olisivat niin merkityksellisiä, että niistä välttämättä pitäisi kertoa kirjan muodossa jälkipolville. Kirjoitan selvittääkseni itselleni elämänkulkuani, jotta muistaisin ja ymmärtäisin elämän rikkauden ja monimuotoisuuden.”
Tähän samaan henkeen sopii hyvin se, että kirja on omakustanne, joka ilmestyi tammikuussa 2010 ilman julkisuutta. Ensimmäinen painoskin oli vain sata kappaletta. Se tosin myytiin heti loppuun ja 2. painoskin oli pitkälti myyty etukäteen.
Mutta ei Ahokkaan elämä ihan tavallinen tarina ole ollut. Hän menetti isänsä sotatantereelle jo ennen syntymäänsä. Niinpä kirja on tänä talvisodan juhlavuonna myös ajankohtainen kertomus sodan jälkiseurauksista selviämisestä.
Erkki Ahokkaan tie on kulkenut itärajalla sijaitsevasta syntymäpitäjästä Kesälahdesta koulukaupungin Mikkelin kautta Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
Ahokas oli publiikissa 20.12.1968. Siihen osallistui myös Tarja Halonen, jonka linnanvoutina Ahokas sittemmin toimi.
Työpaikan saaminen ei tuohon aikaan ollut helppoa ja edellytti sinnikkyyttä. Ahokas aloitti työnhaun Helsingissä Aleksanterinkadulta, josta hän etsi sopivia firman nimiä ja marssi sisään. Sitten oli piiriä laajennettava ja tutuiksi tulivat Hakaniemessä, Esplanadilla ja Bulevardilla sijaitsevat erilaiset yritykset ja virastot. Lopulta tuli eteen vanhaa oopperaa vastapäätä oleva valtion virastotalo. Siellä Ahokas eteni kerros kerrallaan – tuloksetta. Mutta viidennessä kerroksessa vihdoin tärppäsi. Valtiontalouden tarkastusvirastossa oli vapaana ylimääräisen tarkastajan sijaisuus.
Siinä vaiheessa Ahokas tuskin osasi uneksiakaan millaiseen uraan tämä polku hänet veisi. Ahokkaan ura eteni Valtiontalouden tarkastusvirastossa. Välillä tuli hankittua varatuomarin arvo. Yliopiston kvestorin virkaan Ahokas valittiin 1979. Siellä hän sai kutsun tulla vuonna 1990 tasavallan presidentin kansliaan työhaastatteluun. joka poiki nimityksen linnanvoudiksi. Tässä tehtävässä hän palveli lähes 16 vuotta kolmea presidenttiä, Mauno Koivistoa, Martti Ahtisaarta ja Tarja Halosta.
– Olin hyvin tavallinen, mutta samalla ”harvinainen” virkamies, toteaa Ahokas kirjansa esipuheessa.
Tämä ytimekäs lause kuvaa hyvin Ahokkaan uraa ja hänen kirjaansa, joka sopisi hyvin oppaaksi hyväksi, vanhan ajan virkamieheksi haluavalle.
Kirjaa myy: Yliopistopaino,
myyntipiste Vuorikatu 3, Helsinki.
Nettitilaukset: kirjakauppa.yliopistopaino.fi
Teksti: Ritva Juntunen
