Lakimiesliiton järjestämä ”Lupalakimiesjärjestelmä – Kysymyksiä ja vastauksia” -seminaari keräsi kesäkuun alussa noin 200 juristia ja oikeustieteen opiskelijaa kuulemaan alustuksia ja keskustelemaan uudesta lupalakimiesjärjestelmästä Helsingin yliopiston Porthaniaan. Seminaarin alustuksista vastasivat korkeimman oikeuden oikeusneuvos Hannu Rajalahti, joka toimi aikoinaan puheenjohtajana lakiuudistusta valmistelleessa työryhmässä, Riikka Meroma, joka toimii oikeudenkäyntiavustajalautakunnan sihteerinä sekä Asianajajaliiton apulaispääsihteeri Pirkko Kivikari, joka kertoi asianajajatutkinnon suorittamisesta.
Rajalahti käsitteli puheenvuorossaan järjestelmän syntyä sekä syitä siihen, miksi nykyisen kaltaiseen järjestelmään päädyttiin. Järjestelmän tarkoituksena on luoda valvontajärjestelmä valvomaan oikeudessa esiintyvien asiamiesten ja oikeudenkäyntiavustajien toimintaa. Asianajajista tehdään vuosittain noin 400–500 kantelua, joten katsottiin, että myös lakimiesavustajien toiminnasta tulisi olla mahdollisuus kannella. Lupalakimiesjärjestelmä mahdollistaa tämän. Vaikka järjestelmän valvonta on hyvin samantyyppistä kuin asianajajien valvonta, on valvonta luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista kuitenkin selvästi erillään Asianajajaliiton valvonnasta.
Meroma kertoi, että monet järjestelmään liittyvät kysymykset ovat vielä avoinna, koska ratkaisukäytäntöä ei vielä ole kovin paljon ja oikeuskäytäntö puuttuu. Meroman puheenvuorossa kerrottiin luvan hakemisesta ja sen saamisen edellytyksistä. Hakemuslomakkeeseen kannattaa tutustua huolellisesti täydennystarpeen välttämiseksi.
Vastavalmistuneelle juristille asianajajatutkinnon suorittaminen on selkeästi nopein tapa saavuttaa lupa. Asianajajatutkintoon voi nykyään ilmoittautua jo oikeusnotaarin tutkinnon suorittanut henkilö, ja täten lupaa voi hakea heti oikeustieteen maisteriksi valmistuttuaan. Asianajajatutkinnon suorittaminen kursseineen maksaa tällä hetkellä yhteensä 1 500 euroa. Tämän lisäksi saadakseen luvan toimia oikeudenkäyntiavustajana tulee maksaa luvan hakemusmaksu, joka on 350 euroa,
ja sen päälle vielä vuosittainen 350 euron valvontamaksu.
Kysymys- ja vastausosuudessa heräsi paljon keskustelua. Osallistujat suhtautuivat erittäin kriittisesti järjestelmään ja monessa kysymyksessä kyseenalaistettiin sen tarpeellisuus. Erityisesti opiskelijat ja vastavalmistuneet juristit olivat huolissaan, miten uusi järjestelmä vaikuttaa heidän työllistymiseensä. Moniin kysymyksiin ei myöskään löytynyt vielä vastausta. Näitä olivat muun muassa se, minkälaisen työkokemuksen lopulta lasketaan perehdyttävän oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan toimeen; miten raja vedetään sen suhteen, onko kyse avustamisesta työ- tai virkasuhteessa; ja joutuuko perhevapaalle jäävä maksamaan valvontamaksun luvan säilyttääkseen.
Tilaisuuden palautteessa toivottiin, että Lakimiesliitto seuraa, miten uusi järjestelmä vaikuttaa nuorten työllistymiseen erityisesti pienissä ja keskisuurissa asianajotoimistoissa. Asianajotutkintoa ja lupalakimiesjärjestelmään liittyviä maksuja pidettiin monissa palautteissa liian kalliina ja opiskelijoille toivottiin edullisempia reittejä järjestelmän piiriin pääsemiseksi. Kritiikkiä sai myös epäselvyys luvan tarpeesta eri tilanteissa, ja osassa palautteista lupalakimiesjärjestelmä nähtiin huonona askeleena kohti asianajomonopolia.
Lakimiesliitto tulee aktiivisesti seuraamaan järjestelmän kehittymistä ja sen vaikutuksia. Lakimiesliiton nettisivuilta löytyvät sekä seminaarissa esitetty materiaali että ajantasaisin tieto lupalakimiesjärjestelmän käytännöistä.
Teksti: Eero Blåfield
Kirjoittaja toimii Lakimiesliiton oikeuspoliittisena asiamiehenä.
