Jotenkin tuntuu siltä, että yleisten pysäköintipaikkojen muuttaminen maksullisiksi ei kaikilta osin ole loppuun saakka harkittua. Varsinkaan, jos asiaa tarkastellaan siltä pohjalta, joka oli alkujaan syynä maksun perimiselle.
Hyvin usein pysäköintitarve on lyhytaikaista. Pitää käydä kaupassa tai muilla asioilla, hakea ystävä junalta tai bussilta ja niin edelleen. Niinpä tarvitaan pysäköintipaikkoja asiointikohteen läheisyyteen. Jos paikkoja on tarjolla riittävästi kysyntään nähden, ei tarvita erityisiä pysäköintirajoituksia. Ruuhkien kasvaessa voidaan ottaa käyttöön pysäköintikiekon käyttövelvoite ja rajoittaa pysäköintiaikaa. Seuraavassa vaiheessa pysäköinti tehdään maksulliseksi. Tämä oli maksullisen pysäköinnin alkuperäinen tarkoitus: saada niukat paikat tehokkaaseen käyttöön.
Eräs maakuntalehti oli selvitellyt joidenkin keskisuurten kaupunkien pysäköinninvalvontaan liittyviä asioita, kuten maksullisten kadunvarsipaikkojen määrää sekä valvonnan brutto- ja nettotuottoa. Kulujen jälkeen kolmelle kaupungille jäi noin
700 000 euroa ”voittoa”. Eräs vastuulakimies kertoi, että valvonnan tarkoitus on ”liikenneturvallisuuden ylläpitäminen ja pysäköintipaikkojen saatavuuden turvaaminen”, ei rahan kerääminen.
Omassa kotikaupungissani on viime vuosina jatkuvasti lisätty pysäköintialueiden maksullisuutta. Linja-autoaseman lähellä on alue sadoille autoille. Rajoitus oli aiemmin 12 tuntia. Siellä oli aina tilaa. Nyt alue on maksullinen päivisin. Pysäköityjä autoja on muutama. Samoin kävi parin oppilaitoksen ja kirjaston lähellä olevalla alueella. Kadunvarsien kiekkopaikkoja ollaan koko ajan muuttamassa maksullisiksi yhä kauempana keskustasta, vaikka niillä on yleensä tilaa pitkin päivää.
Kaiken huippu on erään maaseutukaupungin rautatieaseman edustan parkkipaikka, jossa pysäköinti muutettiin maksulliseksi ympäri vuorokauden, myös viikonloppuina. Valvontaa hoitaa yksityinen yritys. Päiväaikaan maksu on jotenkin perusteltua, mutta illalla alue on tyhjillään. Edes Helsingissäkään aseman pysäköinnistä ei tarvitse maksaa aamuyön tunteina.
Näiden esimerkkien pohjalta tuntuu siltä, että taustalla on rahastukseen liittyviä ajatuksia. Eli tarkoitus onkin kerätä varoja, ei niinkään pysäköintimaksuilla, vaan ”virhemaksuilla”. Vahtia valppaasti niitä ymmärtämättömiä, jotka esimerkiksi junan myöhästymisen vuoksi maksoivat liian vähän pysäköintiaikaa tai eivät tajunneet kyseisen alueen maksullisen ajan laajuutta. Se tässä ilahduttaa, että kaupunkien saamat rahat tulevat sentään yleiseksi hyödyksi ja että yksityisten yritysten bisnes taitaa loppua tulevan lakimuutoksen myötä.
