Yliopistotutkintojen rakenteissa ja nimikkeissä on jatkuvaa aaltoliikettä. Sotien jälkeen otetiin käyttöön välitutkinnot kuten humanististen tieteiden ja luonnontieteiden kandidaatin tutkinnot. Lääketieteessä oli vanhastaan välitutkinto, lääketieteen kandidaatin tutkinto. 1970-luvun tutkinnonuudistusprosessissa välitutkinnot poistettiin, mutta viime vuosikymmenillä ne taas palautettiin Bolognan mallin myötä – ei kuitenkaan kokonaan: lääkärit valmistuvat suoraan lisensiaateiksi.
Bolognan mallin käyttöönotto lakimieskoulutuksessa on tuonut mukanaan välitutkinnon, oikeusnotaarin tutkinnon. Siitä annetaan oma tutkintotodistus kuten maisterin tutkinnosta. Notaarin tutkinnolla on vain vähän itsenäistä merkitystä. Notaarina ei mennä töihin. Tutkinnon jakamisesta kahteen osaan ei näyttänyt olevan etua jos ei haittaakaan.
Notaarin tutkinnon todistus koostuu lähinnä pakollisten aineopintojen arvosanoista. Maisterin tutkintotodistuksessa ovat vain maisterivaiheen suoritukset, erityisesti syventävät opinnot. Aikaisemmin kaikki opintosuoritukset näkyivät yhdestä dokumentista. Nyttemmin joutuu katsomaan sekä notaari- että maisterivaiheen todistukset saadakseen selville, millaisia opintosuorituksia opiskelijalla kaikkiaan on. Työnantajan on syytä katsoa, onko notaarivaihe suoritettu esimerkiksi Virossa tai muussa suomalaisessa tiedekunnassa kuin maisterivaihe. Tämä ei välttämättä ole samantekevää asianomaisen osaamisen arvioinnissa.
Helsingin ja Turun tiedekunnassa on mahdollista suorittaa englanninkielinen kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto. Se ei kuitenkaan tuota kelpoisuutta suomalaisiin lakimiesvirkoihin.
Bolognan mallin mukaista on se, että opiskelija voi siirtyä maisterivaiheessa toiselle koulutusalalle. Oikeustieteessä maisterivaiheen lainopillinen koulutus on hyvin vaikea toteuttaa, jos kaikilla ei ole samantasoista opillista pohjaa. Mahdottomaan tilanteeseen jouduttaisiin, jos esimerkiksi teologiassa alemman tutkinnon suorittanut voisi jatkaa oikeustieteen maisteriksi. Tämä ei toki tuottaisi kelpoisuutta lakimiesvirkoihin, eikä tällainen onneksi olekaan agendalla. Jos tie avautuisi, tulisi maisterivaiheen tutkintotodistukseen merkitä, ettei tutkinto tuota lakimiehen pätevyyttä. Sekakoulutuksen vaara olisi voitu torjua kokonaan sillä, että lakimieskoulutuksessa ei olisi välitutkintoa niin kuin ei ole lääkärikoulutuksessakaan.
Turussa voidaan suorittaa valtiotieteiden maisterin tutkinto oikeussosiologian ja kriminologian maisteriohjelmassa. Tämä on vain kehitelmä siitä, että valtiotieteilijät ovat voineet suorittaa jo kauan eräitä arvosanoja oikeustieteellisissä tiedekunnissa, eikä tämä maisteriohjelma sisällä lainoppia.
Olen kiinnittänyt Ville Pöngän kanssa Lakimies-lehdessä kuluvana syksynä huomiota siihen, että oikeustieteen tohtorin tutkinnon voi suorittaa vailla lakimieskoulutusta oleva henkilö. Asianomainen ei kuitenkaan tämän kautta tule lakimieheksi. Olemme ehdottaneet, että tutkinto olisi tässä tapauksessa filosofian tohtori sekaannuksen välttämiseksi. Sellaista syntyykin, kun oikeustieteellisessä tiedekunnassa väitellyt hallintotieteen maisteri käyttää puheessaan ilmaisua ”me juristit”. Tämä tuo mieleen vanhaa kaskun: lukkarit olivat koolla iloisissa merkeissä, ja lopuksi me papit nauroimme niin.
