Miten minusta tuli lakimies? Vuorossa Mika Leppinen

Lapsuudessani isäni joutui työtapaturmaan, jonka seurauksena hän kävi yleisen oikeusavustajan avustuksella oikeutta vakuutusyhtiötä vastaan. Juttu hävittiin, ja tunsin voimakasta epäoikeudenmukaisuutta tapauksesta. Silloin taisin päättää uravalinnastani. Myöhemmin lukiossa opo-tunneilla perehdyin ammattiin tarkemmin ja huomasin laajat sijoittumisvaihtoehdot sekä varsin hyvän ansiotason.

Opiskeluaikana akateeminen vapaus ja mahdollisuus itseohjautuvuuteen aiheutti sen, että aikaa meni paljon opintojen ohessa työskentelyyn, Lex:n hyväksi ja kaikkeen mahdolliseen ”verkostoitumiseen” sillä lopputuloksella, että opinnot venähtivät.

Alavalinta on ollut onnistunut. Työllisyystilanne on ollut hyvä, ja olen voinut siirtyä urallani eteenpäin omien mieltymysteni mukaan. Työtehtävissäni hommia on riittänyt välillä hyvinkin monipuolisten haasteiden ääressä ja lisäksi olen voinut hyödyntää erityisiä osaamisalueitani. Työssäni olen voinut käyttää kieltä monipuolisesti ja työhön on sisältynyt myös paljon verkostoitumista ja vaikuttamistyötä.

Aiemmin joskus mietiskelin, että entäs jos olisin kuitenkin. Sittemmin on tajunnut, että kaikkia kortteja ei vain voi kääntää. Nykyään olen jonkinmoisessa positiivisessa ammattifatalismin tilassa ja odottelen, että mitä kivaa seuraavaksi.

Olen työurani aikana vetänyt kahta akateemisesti koulutettujen ammattiliittoa ja voinut todeta, kuinka tärkeää on, että voimat keskitetään kuulumalla yhteiseen ammattiliittoon. Lakimiesliiton jäsenyys on minulle itsestäänselvyys, koska haluan, että joku pitää huolta lakimiesten asemasta. 

Moni työ tulee häviämään tulevaisuuden ammattien sukupuutossa siten, että joidenkin mukaan lopuksi jäljellä on vain järjestelmän ylläpitäjiä ja järjestelmän sisällöntuottajia. Vaikka lakimiehet eivät ihan ensimmäisenä ole rivissä parantamassa syöpää tai keksimässä fuusioreaktoria, niin jokainen järjestelmä tarvitsee ylläpitäjänsä, ja siinä lakimieskunta on paikallaan. Niin kauan kuin on ihmisiä on ongelmia, ja ihmisten välisten ongelmien ratkaisu vaatii edelleen pelisääntöjä sekä niiden soveltajia.

**

Kuva: Vesa Tyni