Tiesin haluavani juristiksi jo ala-asteella. Opintojen puolivälissä kävin tosin läpi pienen epäilyksen, ja hain ja pääsin valtiotieteelliseen sekä piipahdin myös kauppakorkeassa. Molemmat opinnot jäivät lopulta juridiikan imuvoiman uhreiksi. Hakeuduin myös jatko-opiskelijaksi yliopistoon, mutta projekti hautautui lopulta perhe-elämän, talonrakennuksen ja hektisen työuran alle. En oikeastaan kadu sitä enää. Varsinkin kun ymmärtää, mitä vanhemman läsnäolo merkitsee omille lapsille.
Opiskeluajoilta jäi mieleen ”juridisia ilmiöitä” kuten Klami ja Tikka sekä Pekka Koskinen. Palavan intohimon omaan työhönsä tunnistaa kaukaa! Kiire on intohimon suurin lannistaja, mutta toisaalta ilman intohimoa kiireinen juristi on ihan oikeasti kuiva.
Lakimiehen ammatti on se toiseksi paras ammatti poliitikon jälkeen vaikuttaa yhteisiin pelisääntöihin. Ay-juristina pystyn yhdistämään ajankohtaisen työelämätiedon lainvalmisteluhankkeisiin ja muihin kehittämistyöryhmiin. Suurimpia onnistumisen hetkiä on vuosikausien lakihankkeiden saaminen voimaan tai se, kun voi vaikuttaa ihan uuden normiston tai oikeudenalan valmisteluun. Normaali asianajaja näkee asiakkaan riemun tai karvaan pettymyksen välittömästi jutun hävittyään tai voitettuaan, ay-juristin on usein tarkasteltava todellisia tuloksia vuosien sijaan sukupolvissa.
Olen varma, että lakimiesten asema vahvistuu. Kansainvälistyminen, poukkoilu yksityiskohtaisen ja puitelainsäädännön välillä, ihmisoikeuksien ja kv-sopimusten merkityksen lisääntyminen sekä ylipäänsä kansalaisten tietoisuus globaalista oikeudenmukaisuudesta eivät ainakaan vähennä käyttöarvoamme. Ainoa huoli siintää siinä, etteivät suuryritykset kaappaa oikeudenkäyttövaltaa juristiarmeijoineen ohi kansallisten ja nupulla olevien kv-oikeuselinten ohi. Kummassakin tapauksessa tosin juristeille käy hyvin. Edunvalvontamme haaste onkin pitää kansalaisten usko juristien ja oikeuslaitoksen osaamiseen, resursseihin ja oikeudenmukaisuuteen yllä tässä myllerryksessä.
Palkansaajapuolen työmarkkinalakimiehet ovat perustaneet erään tuoreimmista lakimiesliiton alayhdistyksistä, Tyly ry:n. Suutarin lapsellakin on siis kengät ja tästä uutisoitiin näkyvästi myös Lakimiesuutisissa pari vuotta sitten. Jäsenlehti on meille tärkeä paitsi jäsensidonnaisuuden kannalta, myös palautekanavana. Sähköisenä se antaa hurjasti lisää vuorovaikutusmahdollisuuksia.
Miten minusta tuli lakimies? -juttusarja juhlistaa Lakimiesuutisten 70-vuotista taivalta. Suositussa juttusarjassa lakimiehet kertovat, mikä johti heidät lakimiehen ammattiin ja identiteettiin. Henkilöt toimivat monenlaisissa tehtävissä ja urapolut eroavat toisistaan, mutta kaikkia yhdistää koulutustausta ja ymmärrys lakimiesten tekemän työn arvosta.
Teksti: Minna Rinne
Kuva: Vesa Tyni
