|
Napoleonin siviililakikirja elinvoimainen 200-vuotias
Teksti Tore Modeen VUODEN 1789 Ranskan vallankumouksen ohjelmaan kuului siviilioikeuden kodifiointi. Eihän kansalaisten yhdenvertaisuutta voitu toteuttaa vanhan järjestelmän vallitessa, jossa heidän oikeutensa ja velvollisuutensa olivat hyvin erilaiset säädystä ja asuinpaikasta riippuen. Vallankumouksellisen edustajiston päätöksellä kodifiointityö aloitettiin 1790. Useita luonnoksia saatiin aikaan. Koska ei päästy yksimielisyyteen, Napoleon Bonaparte ryhtyi viemään työtä eteenpäin tultuaan valituksi ensimmäisen konsulin virkaan. Asetettiin kuusijäseninen toimikunta laatimaan uutta tekstiä. Toimikunnan vetäjänä toimi etevä Provencen maakunnasta kotoisin oleva lakimies Jean Portalis. Oli tärkeää, että Portalis oli eteläranskalainen, jolle kirjoitettuun lakiin pohjautuva järjestelmä siten oli tuttu. Siviililain valmistelun muistoksi vuonna 1973 julkaistussa Ranskan postimerkissä on sekä Napoleonin että Portaliksen kuvat. Viime vuoden juhlapostimerkissä on sen sijaan lakikirjaa kantavan ja oikeuden vaakaa pitävän Mariannen kuva. Toimikunnan jäsenet, joista mainittakoon erityisesti Malleville, Tronchet ja Bigot de Préameneu, olivat lakkautettujen hovioikeuksien entisiä asianajajia ja kuuluivat Ranskan tunnettuihin juristiperheisiin. Ranskalla on ollut ja on edelleen huomattava määrä eteviä juristeja. Jo ennen vallankumousta Ranskan vaikeatajuista oikeutta oli kehitetty kiitos juristien, tuomareitten, asianajajien ja professorien taitojen ja ahkeruuden. Kun ryhdyttiin laatimaan siviililakikirjaa, oli siis jo olemassa hyvä pohja. Tarvittiin vain lakipykälien toimittamista ja yhdistämistä kokonaisuuteen. Vapaus ja yhdenvertaisuus kärjessä Neljässä kuukaudessa työ saatiin valmiiksi, minkä jälkeen seurasi lausuntokierros ja valtioneuvoston (Conseil d’Etat) käsittely. Valtioneuvoston keskusteluihin Bonaparte osallistui aktiivisesti. Hän oli tosin kenraali eikä juristi. Mutta Ranskassa kuten muissa Välimeren maissa lainoppi on osa yleissivistystä: oikeusjärjestelmä ja juridiset käsitteet ovat kaikille tuttuja. Conseil d’État’ssa käsittely kesti kolme vuotta. Siviililakiluonnos oli keskustelun aiheena ainakin sadassa istunnossa. Puolet istunnoista johti Bonaparte. Hänen panoksensa ei tietenkään ollut kovin merkittävä. Mutta läsnäolevat totesivat kuitenkin, kuinka hyvin hän hallitsi alaa ja kuinka selvästi hän ymmärsi oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Tekstistä ilmenee selvästi 1789 vuoden vallankumouksen tärkein periaate – kansalaisten vapaus ja yhdenvertaisuus, ja siihen liittyen porvariston vaatimana taloudellinen vapaus ja vapaa kilpailu. Perheen sosiaalista roolia tähdennettiin. Aviomiehen ja perheenpään asema vahvistettiin. Avioero sallittiin, mutta kiellettiin myöhemmin kirkon vaatimuksesta. Omaisuusoikeudelle annettiin vahva tuki. Kyse oli lähinnä porvariston omaisuudesta. Aateliston feodaalisesta maanomistuksesta tehtiin loppu. Napoleonin siviililain lähteitä ovat paitsi roomalainen oikeus myös siihen asti voimassa olevat kuninkaalliset asetukset ja vallankumoukselliset lait. Kun lakiesitys vietiin parlamentille, reaktio oli kuitenkin jonkin verran pettynyt. "Eikö tulos ole sen merkittävämpi?" Laki saatiin kuitenkin hyväksytyksi 21.3.1804 eli 30.ventôse XII: neljä osaa sisältäen 2 281 artiklaa. Valtion kirjapainosta tullut virallinen ensimmäinen painos sisältää 436 A5-sivua. Kultavaa’alla punnitut lauseet Laissa ei ole ainoatakaan ylimääräistä sanaa. Joka lause on punnittu kultavaa’alla. Se ei siten tarjoa helppoa lukemista. Päinvastoin kuin Ruotsin lakikirja vuodelta 1734, se ei ole tarkoitettu rahvaan, vaan sivistyneistön ymmärrettäväksi. Lakikirjan merkitys ei rajoitu oikeudellisen elämään. Se on aatehistoriallinen, sosiaalinen, sivistyksellinen ja jopa kirjallinen aarre. Samana vuonna 1804 Bonaparte kruunattiin keisariksi nimellä Napoléon Ier. Vallankumouksen toinen merkittävä saavutus, valtioneuvosto (Conseil d’État), joka toimii myös korkeimpana hallinto-oikeutena, oli perustettu jo 1799, siis ennen Bonapartea. Ensimmäinen konsuli Bonaparte sen sijaan perusti 1802 Kunnialegioonan (Légion d’Honneur), jonka ansiomerkin saaneet jäsenet muodostavat Ranskan eliitin. Siviililain tärkein tehtävä oli yhdistää Ranskan eri maakunnissa oleva oikeus: pohjoisessa vallitseva oikeuskäytäntöön ja etelässä kirjoitettuun lakiin perustuvat järjestelmät. Mittava vaikutus ulkomailla Napoleonin laki on Euroopan ensimmäinen ajanmukainen yksityisoikeuden kodifiointi. Sen vaikutus on siksi mittava. Mainittakoon vain laissa julistetut periaatteet: kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä, erioikeuksien poistaminen, uskontovapaus, lasten yhdenvertaisuus, sopimusvapaus. Code civil vuodelta 1804 on tänä päivänä voimassa Ranskassa, vaikka monin paikoin, erityisesti perheoikeuden alalla, muutettuna. Siten velvoiteoikeus ja esineoikeus ovat edelleen Napoleonin lakikirjan sääntelemiä. Noin puolet artikloista on 2005 voimassa sellaisina kun ne säädettiin 200 vuotta sitten. Tämä osoittaa lain korkeata tasoa. Joku on lausunut, että Code civil’iä voidaan pitää Ranskan yhteiskuntasääntönä. Valtiosääntöjä on uudistettu aina muutaman vuosikymmenen välin. Jatkuvat poliittiset kriisit ovat olleet Ranskalle tunnusomaisia. Mutta Code civil on pysynyt ja siten tarjonnut maalle turvallisen pohjan kansalaisten toiminnalle ja yhteiskunnan kehitykselle. Code civilin vaikutukset eivät rajoitu Ranskaan. Sellaisenaan lakikirja levitettiin aikoinaan Napoleonin valloitusten kautta suureen osaan Eurooppaa. Huomattava osa eri valtioiden yksityisoikeudesta pohjautuu edelleen siihen. Nimitys Code Napoléon on syntynyt Ranskan ulkopuolella. Näissä valtioissa ollaan ylpeitä heille aikoinaan tulleen Napoleonin siviililain perinnöstä. Suomen yksityisoikeus ei ole kodifioitu yhteen lakiin kuten Keski- ja Etelä-Euroopassa Ranskan esikuvan mukaisesti on tapahtunut. Mutta Code Napoléonin periaatteet ovat löytäneet tiensä tännekin. Ilman Ranskan vuoden 1804 lain vaikutteita yksityisoikeutemme olisi kovin köyhä.
|
