Jorma Kalske on läpikotaisin syyttäjälaitoksen mies. Hän ehti jättää yli 40-vuotisella urallaan ainutlaatuisen kädenjäljen syyttäjälaitokseen.
Kalske on ollut mukana sekä käytännön kenttätyössä että syyttäjälaitoksen suurissa uudistuksissa. Apulaisvaltakunnansyyttäjänä hän on putsannut julkisen vallankäytön kammareita ja kellareita: on valtakunnan poliitikkojen vaalirahatutkinta ja oikeudenkäynnit, on historiallisen laaja poliisin toimiin kohdistuva Aarnio-oikeudenkäynti ja toisessa ääripäässä pienen tunturikunta Kittilän päätöksenteon tutkintavyyhti.
– Jos on ollut aihetta selvittää julkiseen vallankäyttöön liittyviä toimia, niitä on selvitetty. Ei tämä sen kummallisempaa ole.
Kalsketta on kiitetty pelottomaksi syyttäjäksi, kannustavaksi ja oikeudenmukaiseksi työtoveriksi sekä esimieheksi, jolla on suuri sydän, hulvaton huumorintaju ja tarinoiden kertomisen taito.
Omaa persoonaansa Kalske ei kommentoi, mutta syyttäjän perusasennetta kylläkin.
– Eihän syyttäjän pidä pelätä tehdä työtään, koski tapaus ketä tahansa. Laki on kaikille sama.
Kalske on vuosien saatossa nostanut keskusteluun kiusallisia aiheita julkisesta vallankäytöstä, kuten hyvä veli -verkostot tai eltaantuneelle haiskahtavat poliittiset virkanimitykset. Esiin on myös noussut rakenteissa piilevä korruptio, joka syö julkisen päätöksenteon uskottavuutta kunnallisessa päätöksenteossa – erityisesti maankäytön ja kaavoituksen kysymyksissä.
Kalske vieroksuu avoimesti kaikenlaisia sulle–mulle-järjestelmiä.
– Itse en pidä hyvänä edes sitä, että valtioneuvoston nimityskäytännöissä esittelevälle ministerille on annettu erittäin vahva sija. Esimerkiksi Vanhasen hallituksen aikana oli täysin avointa, että esittelevän ministerin esitystä ei kyseenalaistettu lainkaan, vaikka päätöksen olisi pitänyt olla koko valtioneuvoston yhteinen.
Kalske ei kritisoi nimitettyjä virkamiehiä pätevyyden puutteesta, vaan nimityskäytäntöä, joka ei ainakaan lisää poliittisen päätöksenteon luotettavuutta.
Syyttäjän asema korostuu
Jorma Kalskeen mielestä kansalaisten on voitava luottaa julkisiin viranomaisiin ja oikeusvaltion toimintakykyyn, jos on syytä epäillä, ettei valtaa ole käytetty lain tarkoittamalla tavalla.
Tässä syyttäjälaitos on keskeisessä asemassa.
– Syyttäjälaitoksen ja yksittäisen syyttäjän asema on kaiken aikaa vain korostunut, koska syyttäjä joutuu ottamaan kantaa moniin yhteiskunnallisesti vaativiin asioihin.
Monimutkaistuva yhteiskunta tuokin yhä vaikeampia tapauksia syyttäjän työpöydälle: on ympäristöön, sosiaali- ja terveydenhuoltoon tai vaikkapa maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, joissa syyttäjä joutuu laittamaan kaiken osaamisensa kehiin.
– Jos padot murtuvat ja sakka-allas vuotaa, ei enää tutkita ainoastaan sitä, miksi tilanteeseen on jouduttu, vaan kuka on vastuussa, onko lupaehtoja noudatettu, ovatko ehdot olleet riittäviä ja onko niiden noudattamista myös valvottu, Kalske luettelee.
– Sosiaalitoimessa lapsen huonon kohtelun tutkinnan aiheena ei ole vain se, mitä perheessä on sattunut, vaan onko myös viranomaisten menettelyissä tapahtunut laiminlyöntejä.
Kalske muistuttaa, että julkisessa vallankäytössä huono hallinnointi ei ole rikos.
– Kaikesta moitteen arvoisesta on vielä pitkä matka rikostutkintaan. Meitä syyttäjäviranomaisia kiinnostaa se, onko lakia rikottu ja rikos tapahtunut. Poliisi lähtee liikkeelle, kun on syytä epäillä. Syyttäjä nostaa syytteet todennäköisin syin, Kalske summaa.
Mitä suuremmasta yhteiskunnallisesta asiasta on kyse, sitä varmemmin Kalskeen mukaan syytekynnys on matalalla. Julkisen vallankäytön täytyy kestää poliisin ja syyttäjän kovakin tarkastelu.
– Syyttäjälaitoksella täytyy olla erittäin suuri intressi selvittää, ovatko viranomaiset toimineet oikein.
Huoli viranomaisten resursseista
Viranomaisten toimet ovat joutuneet viime vuosina suurennuslasin alle. Muistamme Helsingin sosiaalitoimen menettelyihin kohdentuneen oikeudenkäynnin 8-vuotiaan tytön surman yhteydessä.
Kalske sanoo luottavansa julkista valtaa käyttäviin viranomaisiin ja heidän ammattitaitoonsa.
– Sen sijaan resursseista olen huolissani. On huolestuttavaa, jos ympäristöpuolen, sosiaalitoimen tai terveydenhuollon resursseja leikataan ja resurssipulan vuoksi joudutaan tarkastelemaan viranhaltijoiden vastuuta rikosoikeudellisesti esimerkiksi siksi, että henkilöstömitoitus on ollut riittämätön.
Kalske muistuttaa, että rikostutkinta on raskas ja kallis tie korjata julkisia palveluja.
– Parempi olisi, jos esimerkiksi sosiaalipuolella ja terveydenhuollossa olisi riittävät resurssit ja omavalvonta toimisi organisaatioiden sisällä. Voisimme välttyä monessa tapauksessa rikosoikeuden jälkikäteiseltä kontrollilta, joka on aina murheellinen prosessi.
Resurssipula koettelee myös syyttäjälaitosta.
– Nykyään syyttäjä on tiiviisti mukana ohjaamassa esitutkintaa, mihin sitoutuu paljon syyttäjän työaikaa. Tämä on kuitenkin tärkeää, jotta voidaan saada paras tulos esitutkinnassa, Kalske sanoo.
Mitä sitten tarkoittaa syyttäjälaitoksen tulosvastuullisuus? Pitääkö syyttäjän tehdä ratkaisunsa kiireaikataulussa?
Kalske korostaa, ettei niin saa olla. Syyttäjän on oltava tehokas, mutta olisi vaarallista vaatia läpi juostua syyteharkintaa. Kansalaisten oikeusturvaa ei voida uhrata kiireen alttarille.
– Asiat on pakko perata juurta jaksaen silloin, kun kyse on vaikkapa virkavallan toimivallan käytön oikeellisuudesta. Mikään muu ei ole sallittua.
Syyttäjälaitoksessakin yksinkertaisinta ja taloudellisinta olisi toimia kuin poikamiehen huushollissa – ja lakaista roskat maton alle.
– Mutta sitähän syyttäjä ei voi koskaan tehdä, olivatpa resurssit miten tiukalla hyvänsä.
Jorma Kalske jakaa avoimesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen siirtyneen Pauline Koskelon huolen oikeuslaitoksen resursseista.
– Yleisesti puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista välttämättömimpinä peruspalveluina, mutta myös hyvä oikeudenhoito on yhteiskunnallinen peruspalvelu, jonka pitää olla kunnossa.
Kalske korostaa, että oikeusvaltio toteutuu hyvän oikeudenhoidon kautta.
– Luottamus oikeusvaltioon rapautuu, jos tästä tingitään ja kansalaiset eivät koe saavansa oikeutta. Ääritilanteessa se johtaa oman käden oikeuteen sekä ylilyönteihin. Siksi on syytä puhua hyvästä lain- ja oikeudenkäytöstä perushyödykkeinä.
Hän muistuttaa, että tämä ei ole mielipidekysymys.
– Vaatimus hyvästä oikeudenkäytöstä on kirjoitettu perustuslakiin, ja myös kansainväliset sopimukset velvoittavat meitä. Jos siitä tingitään, voimme ajautua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa laittomuuden tielle.
Näköalapaikka maailmaan
Jorma Kalske on yksi niistä uurastajista, jotka väänsivät aikoinaan kättä suuresta kihlakuntauudistuksesta. Hän toimi tuolloin Turun ensimmäisenä kaupunginviskaalina ja kaupunginviskaaliyhdistyksen puheenjohtajana.
– Uudistus toteutui vuonna 1996 pitkän väännön jälkeen, ja ehdin nähdä valmistelun aikana monenlaista myös poliittisesta päätöksenteosta. Oikeudenkäyttö alistettiin välillä kovallekin aluepolitiikalle.
Uudistus toi tullessaan päätoimiset syyttäjät, jotka ryhtyivät työskentelemään oikeusministeriön alaisuudessa.
Muutamat Kalskeen työtovereista ovat arvelleet, että hän teki itsensä tiettäväksi taistellessaan kihlakuntauudistuksen puolesta. Vuonna 1997 perustettu Valtakunnansyyttäjänvirasto kutsuikin Kalskeen kenttätehtävistä valtionsyyttäjäksi. Apulaisvaltakunnansyyttäjäksi hänet nimitettiin vuonna 2002.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on ollut Kalskeen mukaan näköalapaikka maailmaan monella tavalla: virasto esimerkiksi vastaa syyteharkinnasta terrorismirikoksissa.
Myös sananvapauskysymykset – kaikenlainen vihapuhe ja kiihottaminen kansanryhmiä vastaan – ovat työllistäneet virastoa viime vuosikymmenen ajan. Näitä tapauksia peratessa avautuu maailma, joka ei ole miellyttävä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on operatiivisena päällikkönä johtanut valtionsyyttäjien toimintaa lukuisissa julkisuuteen nousseissa tutkinnoissa ja syyteharkinnoissa. Keskusrikospoliisin rikostutkijat ryhtyivät Aarnio-tutkinnan aikana kutsumaan Kalsketta amiraaliksi.
– Laivaston reservin upseerina ja merioikeuden syyttäjänä toimineena se tietysti hivelee mieltä.
Musiikin vuoro
Nyt syyttäjälaitos valmistautuu organisaatiouudistukseen: uuteen syyttäjälaitokseen tulee nykyisen Valtakunnansyyttäjänviraston tilalle keskushallintoyksikkö sekä neljä alueellista yksikköä. Uudistus astuu voimaan vuoden 2018 alusta.
Kalske sanoo olleensa mukana niin monessa hallinnollisessa uudistuksessa 43-vuotisen uransa aikana, että seuraava saa jäädä väliin. Hän kertoo pestautuneensa puolisonsa omistamaan musiikkialan yhtiöön logistiikkajohtajaksi.
– Olen siis autonkuljettaja, Kalske hymyilee hyväntuulisesti.
On kenties jo musiikin vuoro.
**
Jorma Kalske
- Synt. 30.6.1948 Kotkassa.
- Oikeustieteen kandidaatti 1978, varatuomari 1979.
- Laamannin arvonimi 2013.
- Apulaisvaltakunnansyyttäjä Valtakunnansyyttäjänvirastossa 2002–2016.
- Virastopäällikkö Helsingin kihlakunnansyyttäjävirastossa 2001–2002.
- Valtionsyyttäjä ja hallintoyksikköpäällikkö Valtakunnansyyttäjänvirastossa 1997–2000.
- Virastopäällikkö Turun kaupunginviskaalinvirastossa 1987–97.
- Oikeuskanslerinvirastossa 1980–87.
- Aloitti uransa Pyhtään nimismiehen kansliasta nimismiehen sijaisena 1973, nimismiehenä myös Pernajalla, Vihdissä ja Vantaalla vuoteen 1979 asti.
- Toiminut lukuisissa ministeriön asettamissa työryhmissä.
- Puoliso, varatuomari Hannele Kalske ja aikuiset lapset Kai, Katariina ja Krista.
**
Teksti: Eeva-Liisa Hynynen
Kuva: Vesa Tyni
