Tuottavuutta ja oikeusturvaa
– Lakivaliokunta kuuli oikeuslaitosta
Eduskunnan lakivaliokunta järjesti 15.11. julkisen kuulemisen valtion tuottavuusohjelman toteuttamisesta ja vaikutuksista oikeusministeriön hallinnonalalla. Tilaisuudessa kuultiin laajasti eri tahoja oikeusjärjestelmän piiristä ja myös laajemmin yhteiskunnasta. Tilaisuus avattiin oikeusministeri Tuija Braxin, valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Juhani Turusen, professori Juha Siltalan, Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöystin sekä Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja Asko Nurmen puheenvuoroilla.
Puheenjohtaja Nurmi nosti puheenvuorossaan esiin useita lainsäädännöllisiä keinoja, joilla oikeuslaitoksen tuottavuutta voidaan lisätä. Lakimiesliitto julkisti kuulemisen yhteydessä laajan kannanoton, jossa esitettiin useita tuottavuustoimiehdotuksia oikeusministeriön hallinnonalalle sekä arvioitiin tuottavuusohjelman tähänastista toteuttamista.
Nurmen mukaan valtionhallinnon tuottavuusohjelman kaavamaisuus ei ota huomioon oikeusministeriön hallinnonalan erityisluonnetta. Pääosa hallinnonalan toiminnoista on tiukasti lailla säädeltyä ja merkittävät muutokset ovat mahdollisia vain lainmuutoksilla Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten puitteissa. Nurmi muistutti myös, että oikeusministeriön hallinnonalan toiminnot ovat valtion ydintoimintoja eikä niitä voi ulkoistaa joitain vähäisempiä tukitoimintoja lukuun ottamatta.
Nurmi painotti puheenvuorossaan, että keskeisin oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluva työ on lainkäyttöä, joka on luonteeltaan henkilötyötä, jota ei voi automatisoida ja jota voidaan helpottaa teknisin apuvälinein vain hyvin rajallisesti. Hän arvosteli myös sitä, että tuottavuusohjelman tuottavuuden lisäämistä tavoittelevilla toimenpiteillä ja virkojen vähennyksillä ei ole yhteyttä keskenään. Yhteyden puuttuminen uhkaa johtaa asioiden ruuhkautumiseen tai oikeusturvan heikkenemiseen sekä henkilöstön uupumiseen. Aito tuottavuuden lisääminen vaatii lainsäädännöllisiä uudistuksia ja tiivistä yhteyttä henkilöstönvähennyssuunnitelmien ja tuottavuustoimenpiteiden välillä.
Tuomas Pöysti Valtiontalouden tarkastusvirastosta kiinnitti huomiota perustuslain vaatimaan oikeuslaitoksen toiminnan ja viivytyksettömän oikeudenkäynnin turvaamiseen. Pöystin mukaan valtionhallinnon tuottavuustyössä olisi kiinnitettävä laajasti huomiota lainsäädännön laatuun. Hän myös näki oikeusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelman toteuttamistavassa riskejä ja piti lainsäädännön ohella johtamisen kehittämistä yhtenä tärkeimmistä avaimista tuottavuuden lisäämiseen.
Laajemman yleiskatsauksen jälkeen siirryttiin oikeuslaitoksen henkilöstöryhmien sekä korkeimpien oikeuksien ja valtakunnansyyttäjänviraston kuulemiseen.
Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo piti tuottavuusohjelmaa naamioituna juustohöylänä, joka ei osoita ratkaisuja tuottavuuden parantamiselle, vaan ilmoittaa ainoastaan henkilöstön vähentämistavoitteet. Hän arvosteli keskushallinnon toimintaa, jossa panostetaan kovasti erilaisiin suunnitteluasiakirjojen ja strategioiden laadintaan, mutta vähemmän niiden kunnolliseen toimeenpanoon. Tuomarien työn tarpeisiin hyvin räätälöityä täydennyskoulutusta hän piti yhtenä tärkeimmistä tuottavuustoimista, joka ei saisi jäädä kaiken muun jalkoihin.
Tuomariliiton puheenjohtaja Tapani Vasama kiinnitti huomiota useisiin tuottavuusohjelmassa esitettyihin hankkeisiin epäillen vahvasti niiden tuottavuuden lisäämispotentiaalia. Todellisten tuottavuustoimien ydinsisältönä tulee olla se, että pyritään eroon kansainvälisesti vertaillen selvästi liiallisesta panostamisesta yksinkertaisiin asioihin sekä selvien asioiden käsittelystä tarpeettomasti useaan kertaan. Samalla tulee panostaa enemmän resursseja laajojen ja vaikeiden asioiden käsittelyyn. Näitä toimia on erityisesti ehdotettu Lakimiesliiton 15.11. julkaisemassa kannanotossa ja sen perusteluissa.
Suomen Asianajajaliiton edustaja Markku Fredman lausui, että tuomarit, syyttäjät ja lainvalmistelijat toimivat hyvin työvoimavaltaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa ei ole saavutettavissa tuottavuutta työvoimaa vähentämällä työn tuloksen eli oikeusturvan siitä kärsimättä. Asianajajaliiton mielestä henkilöstön vähentämistavoite näissä ja niitä välittömästi tukevissa viroissa ei ole kannatettavaa politiikkaa. Fredman nosti esille myös oikeuspoliittisen tutkimuksen lisäresurssien tarpeen, joka korostuu, kun kehittämistyön pohjaksi tarvitaan luotettavaa tutkimustietoa.
Julkiset oikeusavustajat ry:n puheenjohtaja Arsi Rantanen piti suunnitelmia henkilöstömäärien vähentämiseksi julkisen oikeusavun tulevaisuuden näkymien valossa vähintäänkin ristiriitaisina. Hallitsemattomana ja ilman tarkempaa kohdentamista ne saattavat heikentää alueellisesti kansalaisten oikeusturvaa ja oikeutta saada valtion tukemaa oikeusapua.
Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki peräänkuulutti muun muassa tuomareiden erikoistumiskoulutusta ja sitä, että Suomi lakkaisi olemasta ainoa maa, jossa on välttämätöntä käsitellä pieni varkaus ja murha muutoksenhakua myöten samanlaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä.
Suomen Syyttäjäyhdistyksen puheenjohtaja, Lakimiesliiton hallituksen jäsen Harri Lindberg toi esille useita Lakimiesliiton kannanotossaan esille tuomia uudistusehdotuksia, jotka toteuttamalla pystyttäisiin lisäämään tuottavuutta oikeusministeriön hallinnonalalla. Lindberg ehdotti muun muassa, että esitutkinnassa tapahtumiltaan myönnetyt, vakiintuneesti sakkorangaistukseen johtavat rikosasiat voisi siirtää tuomioistuimista syyttäjän ratkaistaviksi. Syyttäjät voisi myös Ruotsin mallin mukaan vapauttaa perustelemasta yksityiskohtaisesti syyttämättäjättämispäätöksiä, ellei asianosainen erikseen perusteluja pyydä. Hän myös ehdotti tehtäväksi selvitystä tiukasti lainsäädännöllä rajatun syytesovintomenettelyn hyödyistä.
Kuulemisessa vallitsi laaja yksimielisyys, erityisesti juristeja edustavien tahojen osalta, siitä, että oikeusministeriön tuottavuusohjelma ei tällä hetkellä riittävän selkeästi esitä tuottavuutta parantavia toimia, vaan lähtee siitä, että pelkästään henkilöstöä vähentämällä tuottavuutta toivotaan tulevaisuudessa saavutettavan. Keskustelun rikastamiseksi Lakimiesliitto on kannanotossaan 15.11. tuonut esiin lukuisia toimia, joilla oikeusministeriön hallinnonalan tuottavuutta pystytään ilman henkilöstövähennyksiä lainsäädäntötoimin parantamaan.
Oikeutta ilman aiheetonta viivytystä
– Lakimiesliiton muutoksenhakuseminaari keräsi yli 100 kuulijaa
Lakimiesliitto järjesti 1.10. seminaarin aiheesta Muutoksenhaku ja sen rajoittaminen. Tilaisuudessa kuultiin tutkimuksen ja käytännön näkökulmia muutoksenhakuun ja siihen liittyviin kysymyksiin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Diana-auditoriossa Helsingissä järjestetty tilaisuus oli todellinen yleisömenestys, paikalla oli 112 kiinnostunutta kuulemassa eri näkökulmia muutoksenhakujärjestelmän tilanteeseen ja tulevaisuudennäkymiin.
Seminaarin avasi tilaisuuden isäntänä toiminut Lakimiesliiton oikeuspoliittisen valiokunnan varapuheenjohtaja Pekka Louhelainen, joka pureutuikin suoraan olemassa olevien ongelmien ytimiin esittäen myös omia ajatuksiaan mahdollisista kehittämistoimenpiteistä. Merkittävimmät ongelmat tai niiden heijastumat liittyvät Louhelaisen mielestä kustannustason nousuun, suullisessa valmistelussa ja pääkäsittelyssä päättyneiden riitajuttujen lukumäärän laskuun ja samanaikaiseen sovintojen määrän nousuun sekä pidentyneisiin käsittelyaikoihin. Mahdollisina ratkaisumalleina Louhelainen nosti esiin pääsääntöisen muutoksenhakukiellon näyttöratkaisuihin, valituslupajärjestelmän, digitaalitekniikan tuomat mahdollisuudet sekä kahden ensiasteen järjestelmän.
Professorit Matti Tolvanen ja Veli-Pekka Viljanen alustivat näyttömuutoksenhausta sekä ihmis- ja perusoikeusnäkökulmista muutoksenhakuun. Tolvanen toi esiin muun muassa muutoksenhaun vaihtoehtona lautamiesten poistamisen tai heidän painoarvonsa vähentämisen, jolloin käräjäoikeuksien ammattituomarikokoonpanoja pystyttäisiin saavutetuilla säästöillä vahvistamaan.
Muutoksenhakutuomioistuinten edustajina seminaarissa alustivat oikeusneuvos Gustaf Möller ja Helsingin hovioikeuden presidentti Lauri Melander. Melander toi esityksessään tilastoina esiin viimeaikaisia kehityskulkuja hovioikeuksien osalta, muun muassa sen, että pääkäsittelyjen osuus on kolmessa vuodessa kasvanut hovioikeuksissa runsaasta 20:stä yli 30 prosenttiin samalla, kun seulontaprosentti on laskenut runsaasta 20:stä runsaaseen 10:een. Melanderin mukaan hyvän muutoksenhakujärjestelmän tulee olla selkeä ja yksinkertainen, sen tulee minimoida ns. turhat pääkäsittelyt ja sen tuloksena tuomioistuinten pitää pystyä kohdentamaan voimavaransa oikeusturvan kannalta merkityksellisimpiin juttuihin.
Lainsäädäntöneuvos Eija Siitari-Vanne valotti muutoksenhaun tilannetta hallintolainkäytön puolella. Esityksestä kävi erityisesti ilmi muutoksenhakukentän moninaisuus hallintoprosessissa. Hallintolainkäytön kehittämistä varten on asetettu 1.10. toimikunta, joka pohtii myös muutoksenhakuun liittyviä kysymyksiä.
Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki toi esiin useita muutoksenhakujärjestelmässä havaittuja ongelmakohtia. Kuten useat muutkin alustajat, hänkin otti kantaa hovioikeuksien pääkäsittelyissä esiintyviin ongelmiin näytön arvioinnissa sekä pohti lautamiesten roolia prosessissa.
Asianajaja Markku Fredmanin mielestä käräjäoikeuksiin pitäisi saada pätevimmät tuomarit, jotta tuomioiden taso nousisi ja muutoksenhaun tarve vähentyisi. Fredman muistutti, ettei Suomessa ole tähän asti yleisesti koettu, että asianajajan tulisi toimia ratkaisijan roolissa päämiehensä asiassa siten, että hän pyrkisi asiakasta painostaen seulomaan ns. turhat valitukset.
Seminaarissa katsottiin laajasti, että tarkasteltaessa muutoksenhakua tulee huomio kiinnittää tehtyjen ratkaisujen tosiasiallisiin vaikutuksiin. Muutoksenhaun suhteen tehdyillä lainsäädännöllisillä valinnoilla on hyvin merkittävä vaikutus oikeuslaitoksen resurssitarpeelle ja resurssien tulisi vastata säädetyn prosessin vaatimuksia. Laajan muutoksenhakuoikeuden yhdistettynä riittämättömiin resursseihin nähtiin vaarantavan oikeusturvan tosiasiallisen toteutumisen käsittelyaikojen venyessä kohtuuttoman pitkiksi.
Kunnon koulutus kaikille
– Nuorten lakimiesten ja oikeusministeriön seminaarissa
painotettiin auskultoinnin koulutuksellisuutta ja yhdenmukaisuutta
Nuoret Lakimiehet ry ja oikeusministeriö järjestivät 16.11. Tuomioistuinharjoittelun tulevaisuus ja nykytila -seminaarin Helsingin käräjäoikeuden auditoriossa. Perjantaiseen iltapäiväseminaariin kokoontui lähes 100 osallistujaa kuulemaan vilkasta keskustelua auskultoinnin tilanteesta ja oikeusministeriössä vireillä olevista kehityshankkeista.
Nuoret Lakimiehet ry:n hallituksen puheenjohtaja Mikko Salo nosti avauspuheenvuorossaan esille neljä auskultointiin liittyvää kysymystä: notaarien palvelussuhteen ehdot, tuomioistuinharjoittelun koulutuksellisuuden ja yhdenmukaisuuden sekä notaarien lukumäärän. Näiden aiheiden ympärillä käytiinkin iltapäivän mittaan vilkasta ajatustenvaihtoa alustuksissa ja niitä seuranneessa paneelikeskustelussa.
Suunnitelmallisuudella ja monipuolisuudella houkuttelevuutta
Oikeusministeri Tuija Brax linjasi, että tuomioistuinharjoittelua tulisi kehittää antamaan nykyistä paremmat valmiudet toimia tuomarin tehtävissä. Tavoitteena on, että auskultantit saisivat koko valtakunnassa yhtenäisen, suunnitelmallisen koulutuksen sekä kokemusta riittävän monipuolisista työtehtävistä. Hän uskoo, että tämä lisäisi tuomioistuinharjoittelun houkuttelevuutta nuorten juristien keskuudessa. Ministeri Brax nosti myös pohdittavaksi mahdollisuudet suorittaa auskultointi osaksi myös hallinto-oikeuksissa, hovioikeuksissa, erityistuomioistuimissa ja maanmittauslaitoksessa. Hän nosti myös tuomioistuinharjoittelun keston sekä auskultointiin liittyvän arvioinnin kysymyksiksi, jotka nostetaan ennen vuoden loppua nimitettävän laajapohjaisen työryhmän käsiteltäviksi.
Helsingin käräjäoikeudesta käytännön näkökulmaa auskultointiin toi alustuksessaan osastonjohtaja Antero Nuotto, Hän kertoi Helsingin käräjäoikeuden toimintatavoista, muun muassa siitä, kuinka notaarit kiertävät osastolta toiselle ja mitä tehtäviä he suorittavat. Helsingissä on käytössä tutortuomarijärjestelmä, josta on saatu hyviä kokemuksia.
Kyselyssä ilmeni useita kehittämiskohteita
Nuorten Lakimiesten Elli Murole ja Annukka Nurmi vetivät seminaariväelle yhteen yhdistyksen suuren auskultointikyselyn tulokset. Keväällä 2007 kaikkiin 56 käräjäoikeuteen lähetettyyn kyselyyn vastasivat 28 käräjäoikeuden notaarit. Yhden tuomioistuinten notaarien laatiessa aina yhteisen vastauksen osallistui vastausten antamiseen yhteensä 89 notaaria. Vastauksista ilmeni paljolti samoja asioita kuin vuonna 2004 toteutetussa liiton ja nuorten tutkimuksessa (ks. laatikko). Edellisen tutkimuksen tulokset olivat Tuija Braxinkin puheessaan useaan otteeseen siteeraaman Lakimiesliiton tuomioistuinharjoittelun kehittämistyöryhmän mietinnön pohjana.
Notaarien lukumäärän vähentäminen puhutti paneelissa
Alustuksia seuranneessa paneelikeskustelussa olivat mukana Antero Nuotto, erityisasiantuntija Pekka Pärnänen oikeusministeriöstä, oikeuspoliittisen valiokunnan jäsen Minna Hällström Lakimiesliitosta sekä Nuoret Lakimiehet ry:n hallituksen puheenjohtajaksi vuodeksi 2008 valittu Olli Kärkkäinen. Puhetta johti Mikko Salo.
Paneelissa keskusteltiin muun muassa notaarien lukumäärästä, jota on vähennetty viime vuosina rajusti. Vuosina 2005–2007 notaarien lukumäärää on laskettu yli viidenneksellä 210:stä 165 notaariin. Oikeusministeriön käräjäoikeusverkoston kehittämistä koskevassa mietinnössä vuoden 2010 notaaritarpeeksi on arvioitu vain 125 henkilötyövuotta. Tämä herätti panelisteissa runsaasti kysymyksiä tuomioistuinharjoittelun tulevaisuudesta nuorten juristien ammatillisen täydennyskoulutuksen muotona.
Panelisteja puhutti myös kysymys tuomioistuinharjoittelun luonteesta yleisluonteisena ammatillisena täydennyskoulutuksena ja esitetyt ajatukset auskultoinnin kehittämisestä jonkinasteisen tuomarikoulutuksen suuntaan. Minna Hällström toi selkeästi esiin Lakimiesliiton kannan, joka painottaa tuomioistuinharjoittelun yleisluonteisuutta kaikille nuorille juristeille tarkoitettuna ammatillisena täydennyskoulutuksena riippumatta siitä, millä alalla he työskentelevät ja mitkä heidän uratavoitteensa ovat. Koko paneelin henki oli myös hyvin vahvasti yleisluonteisen tuomioistuinharjoittelun kannalla eikä suuria muutoksia tuomarikoulutuksen suuntaan menemisestä esitetty.
Käsiteltävää Tuija Braxin lupaamalle laajapohjaiselle, tuomioistuinharjoittelun kehittämistä pohtivalle työryhmälle kuitenkin riittää. Auskultoinnilla on ollut keskeinen asema nuorten juristien alku-uralla sekä laaja vaikutus koko suomalaiseen juristikuntaan. Syvälle juurtunutta instituutiota tulee kehittää vahvasti menettämättä sen toimivaa ja vakiintunutta ydintä.
