Kuninkaallinen Turun Akatemia, nykyinen Helsingin yliopisto, perustettiin 375 vuotta sitten 26.3.1640 Turkuun. Turun hovioikeuden presidentin Jöns Kurckin ansiona on pidettävä sitä, että Akatemia ei jäänyt pelkäksi pappiskouluksi, vaan siitä muodostui nelitiedekuntainen yliopisto.
Hovioikeuden presidentin ratkaiseva panos
Yliopiston perustamista Itämaahan eli nykyisen Suomen lounaiskolkkaan edistivät ensisijaisesti kreivi Per Brahe, Turun piispa Isaacus Rothovius ja Turun hovioikeuden presidentti Jöns Kurck. Presidentti Kurck oli erityisen kiinnostunut yliopiston perustamishankkeesta, mutta edellytti juridiikan opetusta. Tällä on katsottu olleen ratkaiseva osuus aikaisemman teologis-filosofisen kymnaasin muuttamiseksi monitiedekuntaiseksi yliopistoksi.
Kurckin suunnitelmia tuki myös se, että Turun hovioikeudessa oli kolme juridiikkaan teoreettisesti syventynyttä asessoria. Heistä nimitettiin ensimmäiseksi juridiikan professoriksi Johan Dalecarlius (aateloitu 1649 nimellä Stiernhöök).
Kurck itse ei ollut suorittanut juridisia opintoja, vaan oli saanut sotilaskoulutuksen ja opiskellut yleissivistäviä aineita.
Jöns Kurck oli jo ennen Turun Akatemian perustamista ponnistellut juristikoulutuksen puolesta. Hän otti Turun hovioikeudessa käyttöön auskultanttijärjestelmän 1630-luvulla. Tähän oli saatu malli Svean hovioikeudesta, johon ensimmäiset kuuntelijat (auscultatores) oli otettu vuonna 1627. Hovioikeudessa auskultoiminen liittyi pyrkimykseen parantaa virkamiesten ammattitaitoa. Yleissivistystä kehitettiin yliopisto-opinnoilla, ulkomaanmatkoilla ja harjoittelulla virastoissa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu auskultantti Turun hovioikeudessa oli Johan Judius vuodelta 1635.
Isän ja pojan erilainen tie juristiksi
Aina 1800-luvulle saakka säilyi opintomalli, jonka mukaan yliopistot opettivat pääasiassa yleissivistäviä aineita. Varsinainen ammattiopetus saatiin käytännön palveluksessa. Juridisia opintoja tehostettiin 1750-luvulla siten, että myös yliopisto osallistui oikeusvirkamiehistön koulutukseen. Sen jälkeen kun Suomi liitettiin Venäjään, annettiin vuosina 1817 ja 1828 asetukset, joilla säädettiin ns. virkatutkinnoista. Tämä merkitsi eräänlaisen virkamieskorkeakoulun luomista yliopistoon. Virkatutkinnoista oikeustutkinto antoi pätevyyden Senaatin oikeusosaston sekä tuomioistuinlaitoksen virkoihin.
Lainopillisen tiedekunnan opiskelujärjestelmän muuttumista 1800-luvun alussa kuvastavat hyvin ne täysin erilaiset tavat, joilla kaksi juristia – isä ja poika Krogius – valmistuivat juristeiksi.
Adolf Krogius (1783–1846) tuli 16-vuotiaana helmikuussa 1800 Turun Akatemiaan ja suoritti Turun Akatemiassa tuomarintutkinnon jo 1801. Auskultantiksi hän tuli Vaasan hovioikeuteen 1802 ja Turun hovioikeuteen 1806. Varatuomarin arvon hän sai 1904. Hän toimi muun muun muassa sotatuomarina ja Rannan tuomiokunnan tuomarina.
Adolf Krogiuksen poika Karl Krogius (1827-1877) valitsi myös juristin uran, mutta tutkintouudistuksen vuoksi hänen opintonsa olivat hyvin erilaiset. Opinahjon nimi ja paikkakuntakin olivat tällä välin muuttuneet. Yliopisto oli tuolloin nimeltään Keisarillinen Turun yliopisto, jonka se sai Suomen tultua liitetyksi Venäjään. Vuonna 1928 yliopisto muutti Helsinkiin. Karl Krogius tuli ylioppilaaksi 1847. Tuomarintutkinnon hän suoritti 1854 ja tuli auskultantiksi Viipurin hovioikeuteen samana vuonna. Varatuomarin arvon hän sai 1856. Hän toimi muun muassa Salmin tuomiokunnan tuomarina.
Teksti: Ritva Juntunen
