Opintojen ja opiskelun monimuotoisuus on viime vuosina kasvanut. Enää ei ole tavatonta, että yliopiston ruotsin tunti on yhtä kuin verkkovälitteinen Skype-keskustelu tai että patenttioikeuden luentovideo välitetään luentosalista reaaliaikaisesti ympäri maata.
Monella saralla eletään muutoksen aikaa, ja yliopisto-opetuksessakin pyritään huomioimaan tulevaisuuden työelämän vaatimukset paremmin. On ollut virkistävää huomata, että myös oikeustieteen opinnoissa käsitteet monimuotoisuus ja monipuolisuus ovat hiljalleen vallanneet alaa. Perinteisiä, mutta nykyaikana auttamatta vanhoillisia, opetustapoja vaalinut oikeustieteellinen opetus on ottamassa askeleita juuri oikeaan suuntaan. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa kurssien sisältöjä ja toteutustapoja on muokattu monipuolisemmiksi ja työelämälähtöisemmiksi. Osassa kursseista opiskelijalle annetaan mahdollisuus valita itselleen sopivin suoritustapa: kirjatentti, luentojen seuraaminen ja raportin teko, oppimistehtävät tai jonkinlainen yhdistelmä näistä.
Toisaalta jo opintojakso itsessään voi koostua useasta osasta, joilla kaikilla on vaikutusta niin oppimiseen kuin arvosanaankin. Tästä esimerkkinä mainittakoon rikosoikeuden kurssi, jossa juristin työtehtäviä simuloivan kirjallisen työn lisäksi painoarvoa annettiin puheviestinnällisille taidoille. Kurssilla yhdistyivät myös muut monimuotoisen ja monipuolisen työskentelyn piirteet: itsenäisen ja parityöskentelyn vuorottelu sekä pakollisen läsnäolon ja oman opiskeluvastuun tasapainoinen suhde.
Joustavuus on nykyaikaa
Työelämän valmiuksia kehittävät kurssit kannustavat ja rohkaisevat opiskelijoita. On yhtä lailla hyödyllistä saada tehdystä työstä palautetta muutenkin kuin numeroarvioinnin muodossa. Toisistaan irralliset opintojaksot kartuttavat tahoillaan opiskelijan osaamista, mutta tärkeää on myös eri taitojen yhdistäminen. Eihän tosielämässäkään yksi lakimies keskity vain työtehtävän sisällölliseen ulottuvuuteen toisen juristin hoitaessa viestinnällistä puolta. Näin ollen yliopiston tarjoamilla opiskelumahdollisuuksilla on suuri merkitys tulevaisuuden juristikuntaa luodessa. Johtuipa etäopiskelu sitten perhesyistä, työnteosta tai mistä tahansa, on monimuoto-opintojen järjestäminen osoitus yliopistojen joustavuudesta ja tahdosta elää tätä päivää.
Vaikka edelleen suuri osa oikeustieteellisessä suoritettavista opinnoista toteutuu perinteisesti päntäten ja kirjatentteinä tenttien, vaikuttavat uudistetut kurssit keräävän opiskelijoilta kiitosta. Turhan hurjiin muutoksiin ei kuitenkaan tiedekunnissa kannattane ryhtyä – maltilliset uudistukset miellyttävät. Kurssi, jolla läsnäolo on järjestetty intensiiviseksi jaksoksi kurssin alkuun ja loppuun, toimii yleensä paremmin kuin kurssi, jossa läsnäoloa edellytetään useasti kuussa mutta vain pari tuntia kerrallaan. Etenkin työssäkäyville tai etäopiskelijoille koulumainen opiskelu tiettyyn paikkaan sidottuna voi olla mahdottomuus. On myös selvää, etteivät mitkään resurssit riitä siihen, että jokainen kurssi on eri osaamisalueita yhdistelevä ja tehokkaasti työelämän taitoja ruokkiva kokonaisuus. Opetuksen monipuolistaminen ja monimuotoisuuden lisääminen ovat kuitenkin olennaisia ja tärkeitä asioita, jotka tulee muistaa oikeustieteellisestä koulutuksesta keskusteltaessa.
Kirjoittaja oikeustieteen yo. Annastiina Purhonen on Lakimiesliiton yksityissektorin valiokunnan opiskelijajäsen.
