Hallituksen esitys paperittomien terveydenhuollosta raukesi eduskunnassa kalkkiviivoilla tämän vuoden alussa. Yksittäinen kansanedustaja esti esityksen käsittelyn poikkeuksellisella ja hyvän tavan vastaisella toiminnalla.
Hallitusohjelmaan ei ole kirjattu toimenpiteitä paperittomien terveyspalvelujen järjestämisestä. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että asia ei ainakaan hallituksen esityksen (HE 343/2014) muodossa etene tällä hallituskaudella.
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulan erityisavustaja Hanna-Maija Kause sosiaali- ja terveysministeriöstä vahvistaa tämän Lakimiesuutisille.
Keskustelu kiihtyi Suomessa, kun Ruotsissa säädettiin laki paperittomien terveyspalveluista vuonna 2013. Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL) selvittämään paperittomien terveydenhuoltoa Suomessa ja tekemään ehdotuksia ratkaisuiksi.
Paperittomien terveyspalvelut Suomessa -raportti valmistui viime vuonna ja se oli myös pohjana keväällä 2015 rauenneelle lakiesitykselle.
– Ruotsissa julkaistiin viime keväänä seurantaraportti, missä arvioitiin lain toimivuutta. Kustannukset eivät olleet räjähtäneet, vaan olivat pikemminkin odotusten mukaisia. Eikä ole merkkejä, että niin olisi tapahtunut myöskään täällä, sanoo THL:n raporttia laatimassa ollut OTT Eeva Nykänen.
Ruotsalaiset kansalaisjärjestöt ovat sitä mieltä, että kaikki paperittomat eivät ehkä ole löytäneet terveyspalveluita. Virkamiesten mukaan kaikki on sujunut mutkattomasti.
Ruotsista mallia
Suomen karille mennyt lakiesitys olisi vastannut suurin piirtein Ruotsin mallia.
– Paperittomilla olisi ollut samat terveyspalvelut kuin turvapaikanhakijoilla, sanoo Nykänen.
Tällä hetkellä paperittomilla on oikeus ainoastaan kiireellisiin terveyspalveluihin. Esityksessä krooniset sairaudet olisi lisätty kuuluvaksi palvelun piiriin, kuten myös äitiysterveydenhuolto ja alaikäisten lasten terveydenhuolto.
– Ruotsissa paperittomat saavat terveyspalvelut samoihin hintoihin kuin kansalaiset ja muut luvalla siellä asuvat, sanoo Nykänen.
Suomessa taas paperittomilta olisi peritty hoidon täysiä tuotantokustannuksia vastaava maksu.
– Jos lääkäri kurkkaa kurkkuun, tuotantokustannus on kohtuullinen, mutta laboratoriossa käynti tai komplikaatiot synnytyksessä nostaisivat laskun jopa tuhansiin euroihin.
Harva olisi hakeutunut palveluihin ennen kuin äärimmäisessä hädässä. THL piti tätä huomattavana ongelmana rauenneessa laissa.
Suomi luupin alla
Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta on tullut jäsenvaltioille noottia, jos paperittomien oikeuksissa on toivomisen varaa, ja tämä väylä on auki myös Suomelle. Seuraavassa komitealle antamassaan määräaikaisraportissa Suomen täytyy selvittää tarkemmin, miten paperittomien terveydenhuolto on järjestetty.
Kun kritiikki voimistuu maan sisällä ja ulkopuolella, paine tehdä asialle jotakin kasvaa.
Hallituksen rauennut esitys olisi Ruotsin mallin mukaan jättänyt soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset EU-kansalaiset, joilla ei ole omassa maassaan sairausvakuutusta. Eräissä Itä- ja Keski-Euroopan maissa vakuutuksen ulkopuolelle jää 15–23 prosenttia väestöstä. Romanitaustaisen kohdalla osuus on muun muassa työttömyydestä johtuen tätäkin suurempi.
– Paljon on vielä tekemistä EU:n tasolla ja myös yksittäisissä jäsenmaissa, sanoo Nykänen.
Pakolaisneuvonta ry vaatii nykyiseltä hallitukselta lakihankkeen ripeää uudelleen käynnistämistä. Järjestön Paperiton-hanke on toiminut vuodesta 2012 lähtien RAY:n tuella. Hankkeessa tiedotetaan paperittomien oikeuksista ja edistetään heidän oikeuksiensa toteutumista. Paperittomille ja heitä kohtaaville henkilöille annetaan myös oikeudellista neuvontaa.
– Nykytilanne paperittomien ja heihin rinnastettavien osalta ei vastaa perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten vaatimuksia, sanoo toiminnanjohtaja Marjaana Laine Pakolaisneuvonnasta.
Haavoittuva paperiton
Myös Ihmisoikeusliiton mukaan viranomaisten velvollisuus on turvata ihmisoikeussopimusten edellyttämät palvelut viivyttelemättä.
– Oikeus terveyteen on kaikille kuuluva ihmisoikeus, ja nyt tämä ei toteudu Suomessa. Paperittomien terveyspalvelut pitää turvata riippumatta mistään statuksesta, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila.
Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa säädetään oikeudesta terveyteen. Tärkeimpiä ovat YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva TSS-sopimus ja lapsen oikeuksien yleissopimus sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus.
Sopimukset asettavat minimivelvoitteet erityisen haavoittuvassa asemassa oleville. Naisilla on oikeus tarvittaessa maksuttomaan synnytystä edeltävään ja synnytyksen jälkeiseen hoitoon sekä synnytyshoitoon. Lapsilla on oikeus terveyspalveluihin samoin perustein kuin maan omilla kansalaisilla.
Pakolaisneuvonta edellyttää, että raskaana oleville ja lapsille on turvattava palvelut samaan hintaan kuin henkilöille, joiden kotikunta on Suomessa. Valtion pitäisi korvata kunnille jäljelle jäävä osa.
– Paperittomat-hankkeen käytännön työssä on tavattu raskaana olevia, jotka epäröivät hakeutua hoitoon, koska kustannukset ovat kohtuuttomia. Se, että äiti ei uskalla lainkaan tai ajoissa turvautua palveluihin, merkitsee vakavaa riskiä odottavan äidin ja lapsen terveydelle. Ajoissa annettu hoito on myös halvempaa, Marjaana Laine sanoo.
**
Paperittomat lukuina
- Ruotsissa paperittomien kustannukset ovat jääneet maltillisiksi, maksimissaan muutamaksi miljoonaksi euroksi vuositasolla.
- Suomessa on arvioitu olevan satoja tai tuhansia paperittomia, kun Ruotsissa arvio liikkuu 10–35 000 välillä ja Yhdysvalloissa 10 miljoonassa.
- Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston arvion mukaan Helsingissä on noin 5 000 terveydenhuollon näkökulmasta paperitonta henkilöä.
- Global Clinicin potilaiden tulosyistä yleisin oli raskaus ja raskauden ehkäisy (19 %). Muita yleisiä käyntisyitä olivat ylähengitystieinfektiot (15 %), tuki- ja liikuntaelinvaivat (12 %) ja muut infektiotaudit (10 %).
- Vuonna 2013 ilman suomalaista kotikuntaa olevilla henkilöillä oli yhteensä noin 10 200 rekisteröintitapahtumaa, joista noin 70 % oli avohoitokäyntejä ja noin 15 % psykiatrisia avohoitokäyntejä. Hoitojen laskennallinen kokonaiskustannus oli yhteensä noin 1,2 miljoonaa euroa.
Lähde: Paperittomien oikeus terveyteen, Pakolaisneuvonta ry/Paperittomien terveyspalvelut Suomessa, THL (2014)
**
Lastenlääkäri Heli Salmi: Lääkäri ei valitse potilaitaan
”Kun Helsinkiin alkoi nelisen vuotta sitten virrata romaanikerjäläisiä, jotka eivät olleet juuri minkäänlaisen terveydenhuollon piirissä, Diakonissalaitos heräsi ja päätti tehdä asialle jotakin. Lääkärit olivat ymmällään ja perustivat vapaaehtoisen klinikan Global Clinicin. Elettiin vuotta 2011.
Maailman Lääkäriliitto laati eettiset säädöksensä toisen maailmansodan jälkeen tarkoituksenaan varmistaa, ettei se, mitä lääkärit tekivät Natsi-Saksassa, voisi koskaan toistua: lakiin vetoamalla ei voi toimia ammattietiikan vastaisesti. Tähän perustuu myös Suomen Lääkäriliiton eettisten ohjeiden vaatimus hoitaa kaikkia potilaita samanarvoisina.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on rakennettu kuitenkin niin, että lääkärit joutuvat tilanteisiin, joissa he joutuvat epäämään potilailta tarpeellisen hoidon potilaan oleskelustatuksen takia.
Lääkärin on saatava hoitaa potilaansa kliinisen tarpeen perusteella. Välttämätön hoito kuuluu kaikille.
Ilman mittavaa mainostusta ja markkinointia klinikka alkoi täyttyä tiistai-iltaisin potilaista. Heitä on enemmän kuin mitä ehdimme hoitaa. Lasten osuus ’viidakkoklinikalla’ on häpeällisen suuri. Käyntisyiden kirjo on laaja: mätäneviä hampaita, säärihaavoja ja syöpäkipuja.
Paperittomat eivät osaa vaatia sitä, mihin heillä olisi oikeus. Puhumme ihmisistä, jotka asuvat talven autossa tai rappukäytävissä. Jos säärihaava hoidettaisiin ajoissa, jalkaa ei tarvitsisi amputoida. Kumpi tapa toimia maksaa enemmän?
Mistä on hiipinyt asenne, että jos jotakin pykälää voidaan tulkita sinua vastaan, niin se tehdään. Terveydenhuollossa ei ole vuosiin mietitty, hoidammeko paperittomia vai emme – kyllä hoidamme päivittäin, mutta huonosti, kalliisti ja tehottomasti, päivystysaikaan vaivan muututtua kiireelliseksi.
Tässä on itseruoskinnan paikka: kuka voi hyväksyä sen, että raskaana oleva teini-ikäinen käännytetään synnytyssairaalasta? Näitä tarinoita riittää.
Vauvat ja pienet lapset ovat raskaana olevien ohella haavoittuvassa asemassa. Jos laittomat maahanmuuttajat palautetaan sinne, mistä he tulivat, minne vastasyntynyt palautetaan, kohtuunko?
On pelätty, että Pietarissa on miljoona paperitonta odottamassa junamatkan päässä. Yksikään tutkimus ei tätä väitettä tue.”
**
Teksti: Riitta Ekholm, kuvitus: Suvi Simelius
