|
Pienen ihmisen asialla
Teksti Ari Rytsy Kuvat Sanna Liimatainen Moneen muuhun tuomariin verrattuna Matti Pellonpää on saanut viettää sangen värikästä elämää. Unohtamattomia kokemuksia ovat tarjonneet niin 70-luvulla Kanadaan sijoittuneet opiskeluajat kuin työ kansainvälisten lakiasioiden parissa. Vastoin yleistä olettamusta, pieniltä käsirysyiltäkään ei ole vältytty. Toimiessaan Haagissa Iranin ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita käsittelevässä välitystuomioistuimessa, Pellonpää joutui puolustamaan ruotsalaista esimiestään kahta vihastunutta iranilaistuomaria vastaan. – Tilanne kärjistyi siinä määrin, että hänen oli paettava puhelinvälittäjän huoneeseen. Loppujen lopuksi poistuimme rakennuksesta poliisisaattueessa, Pellonpää muistelee. Toisenlaisia elämyksiä on tarttunut mukaan kansainvälisen siirtolaisjärjestön toisen maailmansodan aikana suoritettua orja- ja pakkotyötä koskevan korvausohjelman puitteissa. – Siinä tehtävässä näkee ihmiskohtaloita, jotka asettavat arkiset murheet oikeaan mittasuhteeseen. Vaikka kaikki korvauksia hakeneet eivät niitä ole saaneet, on monelle olennaisinta tosiasioiden tunnustaminen. Eräs Buchenwaldin keskitysleiriltä selvinnyt vanki kirjoitti minulle ja kiitti valituslautakuntaa ihmisarvonsa palauttamisesta. Kirjeen mukana tuli hänestä pian vapauttamisen jälkeen otettu valokuva. Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareilla on harvoin mahdollisuus tehdä ”kakkostöitä”, kertoo Pellonpää organisaation presidentin nähneen tässä tapauksessa riittävästi aihetta poikkeuksen tekemiseen. – Pesti kyseisen hankkeen valituslautakunnan puheenjohtajana liittyi aika olennaisesti historian suurimman ihmisoikeusloukkauksen jälkipyykin loppuunsaattamiseen. Näillä näkymin projekti saadaan kokonaisuudessaan päätökseen ensi vuoden aikana. Sivutoimensa ohella Pellonpäällä riittää tekemistä myös nykyaikaa koskettavissa ihmisoikeusasioissa. – Ihmisoikeustuomarin työhön liittyy aika paljon samantyyppistä rutiinia kuin esimerkiksi ylimpien tuomioistuinten tuomareilla kotimaassa. Painopiste on enemmän kirjallisessa käsittelyssä kuin vaikkapa alioikeustuomarin arkeen kuuluvissa suullisissa kuulemisissa. Haasteena uudet demokratiat Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen menettely ei muistuta alioikeuskäsittelyä, eivät todistajien kuulemiset ja niin sanotut fact-finding-missions ole täysin poissuljettuja. Pellonpää on vuosien varrella ollut kuulemassa todistajia muun muassa Turkissa. Tutuksi ovat tulleet myös ukrainalaisten vankiloiden karut olot sekä Pohjois-Kyproksen pienen kreikkalaisyhteisön ongelmat. Vannoessaan ihmisoikeustuomarinvalan vuonna 1998 Pellonpää uskoi tuomioistuimen työn painopisteen siirtyvän vakiintuneiden länsimaisten demokratioiden oikeusturva-asioiden yksityiskohtien hiomisesta perustavaa laatua olevien rikkomusten selvittämiseen. Vaikka ihmisoikeusrikkomuksia ei aseteta tärkeysjärjestykseen, ovat niin sanotut uudet demokratiat absoluuttisten valitusmäärien perusteella listan kärkipäässä. Joukkoa johtavat Venäjä, Turkki, Romania, Puola ja Ukraina. Vasta niiden perästä löytyvät ensimmäiset perinteiset oikeusvaltiot, Ranska ja Saksa. – Vuoden 1998 tilanteeseen verrattuna ilmassa on myönteisiä merkkejä. Muun muassa Romaniassa ja Bulgariassa kehitys on mennyt hyvään suuntaan. Näillä asioilla on varmasti tietty yhteys siihen, että kyseisiä maita ollaan johtamassa Euroopan Unioniin. Samoin on Turkin kohdalla. Pellonpään mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen prosessit ja uusien demokratioiden EU-pyrkimykset liittyvät olennaisesti toisiinsa. – Ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden noudattamista pidetään EU-prosessissa yhtenä mittapuuna. Toisaalta EU-jäsenyys jo itsessään toimii hyvänä kannustimena. Täysin ongelmaton tilanne ei kuitenkaan ole. Esimerkkinä Pellonpää mainitsee Pohjois-Kyproksen Loizidou-tapauksen, joka koski Turkin miehittämälle alueelle jäänyttä maaomaisuutta. Ihmisoikeustuomioistuin totesi loukkauksen tapahtuneen ja määräsi merkittävän korvauksen maksettavaksi valituksen tehneelle henkilölle. – Alun perin Turkki kieltäytyi maksamasta, mutta suoritti korvauksen lopulta säilyttääkseen hyvät välit ihmisoikeustuomioistuimeen ja kansainväliseen yhteisöön. Siitä huolimatta korvauksen maksaminen viivästyi seitsemän vuotta. Menestys ei kuitenkaan ole tehnyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta monimutkaisten ongelmavyyhtien ratkaisijaa. Organisaation rooli on pikemminkin toimia aktiivisena myötävaikuttajana usein varsin pahasti tulehtuneissa tilanteissa. – Nykyaikana näissä kysymyksissä on paljon monisyisiä, poliittisia jännitteitä. Ne eivät koske vain Turkkia, vaan esimerkiksi Venäjää ja sen toimia Tshetsheniassa ja Moldovan Transnistrian separatistisella alueella. Vaikka maailman poliittista pelikenttää tarkasteltaessa ihmisoikeustuomioistuimen työ saattaa vaikuttaa puun ja kuoren välissä ahertamiselta, pitää Pellonpää valitusten juridista käsittelyä objektiivisena. – Tuomioistuin lähtee aina liikkeelle siitä, että asiat ratkotaan faktojen mukaan ihmisoikeussopimusta tulkiten. Täytyy tosin muistaa, että ihmisoikeussopimus on asiakirja, jossa on hyvin laveita mää-räyksiä. Julkisuudessa toisinaan esitetyssä arvostelussa ihmisoikeustuomioistuimen on sanottu jakavan poliittisia tuomioita. Pellonpää kuitenkin muistuttaa, että kyse on useimmiten päätöksiä protestoivista soraäänistä. Tuomioistuinta ei hänen mukaansa voida kritisoida suuren vallan suuntaan kumartelusta. – Muun muassa Transnistrian tilanteessa on annettu tuomio, jonka vain lähinnä Venäjän duuma on ymmärrettävistä syistä julistanut poliittiseksi. Kun Euroopan Neuvoston ja ihmisoikeustuomioistuimen toimivallan piiriin kuuluvien maiden laajeneminen sai alkunsa, pelättiin yleisesti ihmisoikeustuomioistuimen standardien laskemista. Tulkinnassa kun oli mittapuuna käytetty hyvää keskivertovaltiota. – Sanoisin, että taso ei ole olennaisesti laskenut. Yksi koetinkivi oli, kun saimme valituksia venäläisten vankiloiden olosuhteista. Meidän oli tuolloin selvitettävä, olivatko ne ihmisoikeussopimuksen tarkoittamalla tavalla epäinhimillisiä tai halventavia. Tuomioistuin antoi pari vuotta sitten asiassa tärkeän ennakkopäätöksen. Tapaus tunnetaan nimellä Kalashnikov ja siinä vankia pidettiin hyvin viheliäisissä vankilaoloissa. Venäjän hallitus argumentoi, että hänen olosuhteensa eivät kuitenkaan olleet sen huonommat kuin maassa keskimäärin. Ihmisoikeustuomioistuin kuitenkin katsoi, etteivät ne täyttäneet minimivaatimuksia. Tuomioistuinta ei huoleta päätöksiä seuraava, joskus äänekäskin kritiikki. Pellonpää kertoo, että suurempi uhkakuva on tilanne, jossa jokin merkittävä tekijä päättäisi olla noudattamatta ihmisoikeustuomioistuimen langettamia tuomioita. – Silloin vaarassa olisi koko järjestelmän uskottavuus. Valitusmäärät kasvussa Toistaiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arvovalta on säilynyt horjumattomana, sillä protesteista huolimatta niin Venäjä kuin Turkki ovat maksaneet niille määrätyt korvaukset. – Silloin kun järjestelmä koski vain kehittyneitä oikeuskulttuureita, syntyi eräänlainen tuomioiden hyväksymisen automatiikka. Joskus olen ilmaissut huoleni käänteisen ilmiön synnystä, joka johtaisi tuomioistuimen päätösten laajaan noudattamatta jättämiseen. Sitä ei kuitenkaan ole onneksi tapahtunut. Vaikka tuomioistuimesta ei ehkä ole koko maailman parantajaksi, luottaa Pellonpää jatkossakin sen periaatteelliseen ja dokumentoivaan arvoon. – Kansainvälisillä tuomioistuinmenettelyillä tapahtumia voidaan tallentaa verraten objektiivisesti samaan tapaan kuin Nurnbergin oikeudenkäynnissä. Päätöksillä on siinä mielessä myös historiallista merkitystä. Vuoden 2006 lopussa ihmisoikeustuomarin viran jättävän Pellonpään seuraajalta työ ei tule näillä näkymin loppumaan. Tällä hetkellä Euroopan ihmis-oikeustuomioistuimessa on vireillä yli 80 000 juttua. – Viime vuonna tuomioistuin teki noin 21 000 päätöstä, joista alle 800 oli lopullisia tuomioita. Se kertoo, että valtaosa Strasbourgiin tulvivista valituksista ei syystä tai toisesta täytä niille asetettuja ehtoja. Yksilön valitusoikeusperiaatteita kunnioittaen kaikki valitukset on kuitenkin käsiteltävä niiden valitusedellytyksien osalta. Se tuo mukanaan sangen suuren logistisen haasteen. Kuilu saapuvien ja käsiteltyjen asioiden välillä onkin kaiken aikaa kasvamassa. – Tilannetta on pyritty parantamaan muuttamalla tuomioistuimen työmenetelmiä entistä produktiivisemmiksi. Viime vuonna sopimusvaltiot hyväksyivät 14. lisäpöytäkirjan, jolla järjestelmää uudistetaan. Tällä hetkellä tuomioistuimella on kolme ratkaisukokoonpanoa, kolmen hengen komitea, seitsemän hengen jaosto ja seitsemäntoista hengen suurjaosto. Täydennykseksi on tulossa yhden tuomarin käsittely kaikkein selvimpiä tapauksia varten. Keväällä järjestetyssä Euroopan neuvoston huippukokouksessa nimitettiin myös niin sanottu viisaiden komitea pohtimaan ihmisoikeustuomioistuimen toiminnan kehittämistä keskipitkällä tähtäimellä.
|
