|
Juristin koulutuksesta hyvät eväät europarlamentaarikolle
TAPAAMME PIIA-NOORA KAUPIN kanssa helsinkiläisessä kahvilassa yhtenä heinäkuun aurinkoisista päivistä. Oululainen Piia-Noora on viettämässä leppoisaa asioimis- ja tapaamispäivää kaupungissa, ennen kuin hän lentää pariksi päiväksi Brysseliin valiokuntien järjestäytymiskokouksiin. Sen jälkeen on edessä Euroopan parlamentin loma. Kun uusi istuntokausi käynnistyy, on se yksityiselämän kannalta erilainen kuin edellinen. Kaupin mukana kulkee Oulun ja Brysselin väliä kahdeksan kuukauden ikäinen perheen esikoinen Otso-Antero Otava Järvinen. Pojalle on haettu tarhapaikka parlamentin rakennuskompleksissa sijaitsevasta tarhasta. Kauppi, 29, aloittaa toista kauttaan eurokansanedustajana. Edellisissä vaaleissa vuonna 1999 hän tuli ensi yrittämällä valituksi ja nousi tuntemattomuudesta EU-julkisuuteen. Työuran suuntautuminen EU:hun ei kuitenkaan ollut hetken mielijohde. Kauppi oli jo nuorena kiinnostunut kansainvälisistä tehtävistä. Hän valitsi puolueekseen kokoomuksen, koska hänestä se oli jo varhain selvimmin suuntautunut Eurooppaan. Vaikka hänellä ei ollut takanaan kotimaista parlamentaarikon uraa, hän oli pitkään toiminut yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä. Oikeustieteen kandidaatin tutkinnosta hän selvisi 3,5 vuodessa, minkä jälkeen hän ehti työskennellä kaksi vuotta kokoomuksen eduskuntaryhmässä, parhaassa mahdollisessa käytännön opissa tulevia tehtäviä ajatellen. – Työ politiikan avustavissa tehtävissä ja kokemus lainsäädäntötyöstä loivat erinomaisen pohjan päästä nopeasti sisään EU-parlamentin koukeroihin. – Nuorena ajattelin monen muun lailla, että olisi hienoa päästä diplomaatiksi, mutta luulen, että nykyinen työni sopii luonteelleni paremmin. Minulla on liiaksi omia mielipiteitä ja haluan myös tuoda ne julki. Politiikan juristi on yleismies tai -nainen Työ parlamentissa on Kaupista hyvin motivoivaa. Siellä luodaan lainsäädäntöä, joka itse asiassa ohittaa tärkeydessä jopa kansallisen parlamentin. – Työ on kansainvälistä ja työkulttuuri heterogeenistä. Viihdyn siinä ilmapiirissä. Siellä tapaa paljon kyvykkäitä ihmisiä eri puolilta Eurooppaa. Kauppi arvelee koulutuksestaan sekä juristin ajattelutavan omaksumisesta olevan ehdottomasti hyötyä parlamentin työskentelyssä. Kun pöydälle virtaa mappikaupalla muistioita ja muita tärkeitä papereita, pystyy nopealla silmäilyllä erottamaan papereista sen, mikä on oman työn kannalta olennaista ja vie asiaa eteenpäin. Hän arvelee, että sama rutiini on yhteistä eri maissa koulutuksensa saaneilla juristeilla. Vasta työelämä eriyttää ajattelua ja suhtautumista asioihin. Liike-elämän juristi ei välttämättä tunne kovin hyvin tuomioistuinjuristin ajattelutapaa ja kenties päinvastoin. – Politiikan juristit ovat aika kaukana perinteisen juristin toimenkuvasta. Me olemme joka paikan höyliä, yleismies- ja -naisjantusia. Meidän pitää hallita ainakin perusasiat juridiikan eri sektoreista. Tosin europarlamentissa tarvitaan myös erikoisosaamista, sanoo Kauppi ja ottaa esimerkiksi oman valiokuntatyöskentelynsä, jossa käsitellään pankki- ja vakuu-tusjuridiikkaa sekä rahoitusmarkkinoiden instrumentteja ja laaditaan niitä koskevaa lainsäädäntöä. Perustietämyksen hän on hankkinut kovalla työllä ja opiskelulla. Työtä kolmessa valiokunnassa Kauppi jatkaa työtä parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, samoin kahtia jaetusta oikeus- ja sisämarkkina-asioiden valiokunnasta muodostetussa oikeusasioiden valiokunnassa. Kolmanneksi valiokunnaksi hänelle tuli naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, jonka asiat kiinnostavat häntä erityisesti nyt, kun hän on itsekin nuori, työssäkäyvä äiti. – Halusin jatkaa entisissä valiokunnissa, kun niiden lainsäädäntöön on päässyt sisälle. Toisaalta on mukavaa, kun naisten oikeuksien valiokunnan kautta tulee myös aivan uusia haasteita. Edellisellä kaudella Kauppi oli parlamentin nimeämänä edustajana perustuslaillisessa konventissa, jossa toinen suomalaismeppi oli Esko Seppänen. Siinä työskentely vastasi hyvinkin valiokuntatyötä, Kauppi arvioi. Europarlamentin valiokuntatyöskentely on sikäli erilaista kuin Suomessa, että kokoukset ovat julkisia. – Meidän työskentelyämme seuraa armeija juristeja eri intressiryhmistä eri puolilta Eurooppaa ja jopa muualta maailmasta. Kun käsittelemme esimerkiksi pankkien vakavaraisuussäännöksiä tai luottolaitosten riskiluokituksia, ne ovat sen suuruusluokan asioita, jotka kiinnostavat pankkeja kaikkialla maailmassa. Jos valiokunnassa käyttää ihan hulluja puheenvuoroja, jotka paljastavat, että ei ole perehtynyt asiaan, putoaa nopeasti sisäisellä rankinglistalla. Jokainen kokous on tavallaan tenttitilanne, suuri yleisö ja asiantuntijat vertailevat meppien osaamista ja perehtyneisyyttä asiaan. Edustajat mietintörukkasina EU-parlamentin työskentely eroaa kotoisesta parlamenttityöskentelystä myös siinä, että valiokunnassa asiat jaetaan yksittäisille edustajille valmisteltaviksi. Edustaja vastaa valiokunnan kannan muodostuksen valmistelusta alusta loppuun. Hänellä on luonnollisesti käytettävissään kaikki asiantuntemus, jonka hän keksii käyttöönsä, ja mietinnöstä keskustellaan työskentelyn kuluessa valiokunnassa. Mutta on valmistelijasta kiinni, mitä valiokunnan näkökohtia hän hyväksyy sisällytettäväksi mietintöön ja mitä ei. Toki lopullinen mietintö, joka viedään täysistuntoon, on valiokunnan hyväksymä ja omaksuma. Juuri tämä puoli työssä viehättää Piia-Noora Kauppia erityisesti. Työ on itsenäistä ja siinä saa näyttää osaamisensa ja kyvykkyytensä. Viime kaudella hän valmisteli monia mietintöjä, suomalaisista vain Esko Seppäsellä taisi olla pari enemmän. Tärkeimpänä Kauppi pitää mietintöä Euroopan keskuspankin EKP:n vuosikertomuksesta, jossa haarukoitiin koko maailman tärkeitä tapahtumia ja niiden vaikutusta Eurooppaan. Raportissa vaadittiin EKP:lta hallinnon avoimuutta, joka johtikin uudistettuun käytäntöön EKP:n neuvoston pöytäkirjoissa. Neuvoston pitää julkistaa pöytäkirjansa, jos kokouksessa keskustellaan rahapolitiikasta. Niissä tai niistä kootussa yhteenvedossa tulee ilmetä, onko asiasta äänestetty ja kuka on edustanut mitäkin kantaa. – Tämä on ainakin alkua. Minusta suomalaisten meppien tulee aina puhua avoimuuden ja hyvän hallinnon puolesta. Suomalaisille osaajille on kysyntää Lopuksi Piia-Noora Kauppi haluaa ravistella Suomen EU-politiikkaa. Näihin aikoihin saakka Suomea on totuttu pitämään aktiivisena, kantaaottavana ja aloitteellisena maana, mikä onkin pienelle maalle todella tärkeätä. – Väitän, että meillä on ollut kokoamme suurempi painoarvo EU:ssa tähän saakka, hän sanoo. – Teknologiavetoinen maamme oli eittämättä EU:n huippua 1990-luvulla, meillä meni lujaa, oli draivi päällä. Kaupin mielestä se johtui pitkälti henkilöistä, jotka työskentelivät EU-kysymysten parissa. Heitä olivat Paavo Lipponen silloisena pääministerinä ja Sauli Niinistö valtiovarainministerinä. Kauppi antaa tunnustusta myös Erkki Liikaselle raskaan sarjan osaajana, joka siitä huolimatta, että komissaari ei edusta omaa maataan, muisti sysätä Suomen etuja eteenpäin aina sopivan tilaisuuden tullen. Yksi avainhahmo oli EU:n ensimmäinen oikeusasiamies Jakob Söderman, joka teki tehtävässään uraauurtavaa työtä. Hän vaati muun muassa eri hallinnonaloilta hyvää hallintoa, paperille kirjattuine periaatteineen. Hän myös asettui puolustamaan kansalaisia hallintoa vastaan. – Hän oli todellinen vallan vahtikoira, Kauppi kehuu. Kauppi ei epäile uuden komissaarimme Olli Rehnin kyvykkyyttä ja osaamista, mutta hän kaipaa Rehnin lisäksi Brysseliin uusia raskaan sarjan osaajia asioille, jotka ovat Suomelle tärkeitä.
|
