Mikko Paatero
• s. 1948, Eura
• OTK, Turku 1972
• Nimismiehenä Noormarkussa 1972–1980, Kaarinassa 1980–1992
• Turun ja Porin läänin lääninpoliisineuvos 1992–1997
• Länsi-Suomen läänin lääninpoliisijohtaja 1997–2008
• SM, poliisiylijohtaja 2008–
• Suomen Nimismiesyhdistyksen pj. 1987–1992
• Poliisin lääninjohdon viranhaltijat ry:n pj. 1993–2008
• Kapteeni
• Vaimo, 3 aikuista lasta
• Harrastus: koripallo
Elokuun puolivälissä poliisiylijohtajan saappaisiin astunut Mikko Tapio Paatero, 60, ei vielä virkaa hakiessaan aavistanut, kuinka tuulista voi työpaikalla olla, kun siellä on oikein tuulista.
Suomen poliisi on rajussa turbulenssissa: poliisiyksiköiden sisäinen kissanhännänveto, organisaatiouudistus, huumepoliisikohu eri muodoissaan, Kauhajoen joukkomurha.
Yöuniaan mies ei myönnä menettäneensä.
– En ole tuulten vietävissä. Työtä tässä hommassa kylläkin riittää yllin kyllin, mutta en minä lepokotiin kuvitellutkaan tulevani, Paatero naurahtaa.
– Koko syksyn kestänyt mediamyllytys on kasvattanut minua paljon ihmisenä – ja virkamiehenä.
Vinkki lehdistön hampaisiin joutuvalle virkamiesparalle?
– Kannattaa olla aina käytettävissä. Pakoilu vain pahentaa tilannetta.
– Itse en ole joutunut asiattoman kirjoittelun kohteeksi. Jotkut toimittajat ovat kovia ja jotkut toiset vielä kovempia. Avoimuudella ja rehellisyydellä heidänkin kanssaan pärjää. On pantava persoona peliin.
Talousrikollisuus
Talousrikospuolella ei viime vuosina ole mammuttimaisia rötösherrajuttuja nähty. Suurimmat otsikot ovat syntyneet lähinnä pörssiyhtiöiden sisäpiirikaupoista. Pysyykö poliisi tämän päivän valkokaulusrikollisten perässä?
– 1990-luvun alun lamavuosien jälkipyykin yhteydessä poliisi kouluttautui myös talouselämän salojen taitajaksi. Talousrikoksiinkin erikoistuttiin perin pohjin.
– Harmaassa taloudessa pyörii valtavia summia. Kaikkein vikkelimmät rikolliset ovat aina hetken aikaa askeleen verran poliisia edellä. Mutta perässä me tulemme takuuvarmasti. Pienellä viipeellä, mutta kuitenkin.
– Talousrikollisuus saa teknistyvässä ja nopeatempoisessa yhteiskunnassa aina uusia muotoja. Kenttä elää koko ajan. Sisäpiirivehkeily, soluttautuminen, veronkierto, pimeä työvoima…
Missä poliisin tulisi nyt erityisesti skarpata?
– Yhteistyön tulisi sujua etenkin veroviranomaisten kanssa aina vain kitkattomammin. Työsarkaa riittää.
– Tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Talousrikostutkinta on yksi niistä harvoista rikostutkinnan haaroista, joka tuottaa automaattisesti valtion kassaan selvää kahisevaa.
Huumausainerikollisuus
Myös huumausainerikollisuuden selvittely on käynyt entistä mutkikkaammaksi.
– Kun Schengen-maiden määrä lisääntyy ja rajat aukeavat, kansainvälisen yhteistyön merkitys korostuu.
– Suurten huumekartellien päätekijät häärivät Suomen rajojen ulkopuolella. Katutason huumerikollisten napsiminen on suhteellisen helppoa; huumepiirien ylämaailman saaminen satimeen onkin sitten jo toinen juttu.
– Poliisin kansainvälinen yhteistyö huumeasioissa on vielä suhteellisen pientä. Euroyhteistyökään ei yksin riitä. Huumereitit ovat globaaleja, ja siksi tarvitaan myös mannertenvälistä yhteistyötä.
Hallinto- ja poliisikulttuurit vaihtelevat reippaanpuoleisesti jo Euroopan sisällä. Kuinka Suomen poliisilta sujuu yhteistyö esimerkiksi latinalaisamerikkalaisten kollegojen kanssa?
– Paljon on opiskeltavaa. Tiedämme varsin hyvin, että esimerkiksi korruptio on eräissä valtioissa yleistä, suorastaan maan tapa.
Tietoverkkorikollisuus
Tietoverkkomaailma on loputon ryteikkö. Bittejä tulee ja bittejä menee. Onko Suomen poliisilla sormi suussa bittiniilojen edessä?
– Tietoyhteiskunta on myös poliisille valtava ja loputon selvittelyn kohde.
Mitä poliisiylijohtaja panisi heti kuntoon, jos vain muskelit riittäisivät?
– Poliisin tulisi saada vakavien rikosten tutkinnassa soluttautumisoikeus myös nettipiireihin. Poliisille pitäisi antaa oikeus liikkua internetissä myös anonyymisti. Esityksemme ovat tällä haavaa kohtuullisessa myötätuulessa.
Paatero kaipaa Suomeenkin iskukykyistä nettipoliisia. Internetin raskassarjalaisille olisi kysyntää myös poliisissa.
– Huippunörttien kanssa meillä on joskus vaikeuksia, se on pakko myöntää.
Pitäisikö poliisin pestata palkkalistoilleen parannuksen tehneitä entisiä nettirikollisia?
– Kiinnostava ajatus, kiinnostava ajatus. Pannaan harkintaan, Mikko Paatero tuumaa salaperäisesti.
– Vakavaan rikollisuuteen tulisi kyetä puuttumaan jo valmisteluvaiheessa. Tätä nykyä se on meillä lainsäädännöllinenkin ongelma.
Jokamiehen rikollisuus
Omaisuusrikokset, väkivaltarikokset, liikennerikokset. Onko mitään uutta auringon alla?
– Perusrikosten määrä on pysynyt kutakuinkin vakiona.
– Pelkkiin tilastoihin tuijottaminen antaa todellisuudesta joskus väärän kuvan. Esimerkiksi liikennerikollisuuden määrä on lisääntynyt reippaasti. Syy on kuitenkin selvä: tienvarsien automaattiset valvontakamerat.
Nuorten keskinäinen väkivalta ja eritoten perheväkivalta ovat Paateron mielestä vaikeasti hallittavia, mutta aina vakavia ongelmia.
– Viranomaisten olisi löydettävä toisensa. Sosiaalitoimen, opetustoimen, nuorisotoimen ja poliisin olisi verkostoiduttava nykyistäkin paremmin. Tarvitsemme tuntosarvia kentälle.
Mielettömät joukkosurmat
Suomi on päässyt jopa maailman johtavan median silmätikuksi viime vuosien aikana useaankin kertaan. Myyrmannin ostoskeskuksen pommi, Jokelan ja Kauhajoen koulumurhat, traagiset ja mystiset perhesurmat.
Mitä tautia Suomi oikein sairastaa? Mikä voisi selittää järjettömät verityöt?
– Kyseessä on uusi ilmiö, jossa esimerkit on useimmiten otettu ulkomailta, etenkin Amerikasta.
– Viimeaikaiset, jonkinlaiseen ihmisvihaan perustuvat verityöt ovat meillä uusi ilmiö. Me kaikki olemme hämillämme tämän uuden massamurha-aallon edessä.
Jotakin yhteistä Paatero viime aikojen suurissa veritöissä näkee.
– Teot muistuttavat kovasti toisiaan, ne ovat liki identtisiä kopioita jo aiemmin tehdyistä rikoksista. Media- ja internetkaaoksen keskellä jotkut yhteiskunnasta syrjäytyneet yksilöt päätyvät sitten harhakuvitelmiin ja omaksuvat itselleen jopa yli-ihmisen roolin.
– Myös tekojen suunnitelmallisuus on silmiinpistävää. Esimerkiksi Kauhajoen surmaaja suunnitteli verityötään kuusi vuotta. Kun prosessi on mennyt tietyn pisteen yli, sitä on vaikeata pysäyttää.
– Suurin sisäisen turvallisuuden uhka Suomessa on syrjäytyminen.
Sukuvika
Mikko Paatero on kulkenut poliisin urallaan isänsä jälkiä. Myös isä, Aarne Paatero, eteni nimimieskeikkojen kautta Turun ja Porin läänin ykköspoliisiksi, lääninpoliisitarkastajaksi.
– Ilman pienintäkään painostusta minä tämän urani valitsin, Mikko Paatero hymyilee.
– Lain lukeminen ja nimismieheksi ryhtyminen tuntui vain luonnolliselta ja tutulta, minun jutultani.
Juuri nyt sisäministeriössä on Paateroita kahdessa polvessa. Isä-Mikon poika, oikeustieteen maisteri Sami on ministeri Anne Holmlundin erityisavustaja.
– Jääviysongelmia ei ole eteen tullut. Sami tekee töitä ministerille, minä johdan poliisikuntaa. Virkasuhteemme on pelkkä informaatiosuhde.
Raskain tapahtuma
Paatero sanoo, että päätösten tekeminen on hänelle ollut aina helppoa. Ylenmääräistä pähkäilyä, saati jahkailua, hän ei ole tottunut harrastamaan.
– Asiat asioina. Mitäpä niitä märehtimään.
Yksi työpäivä on kuitenkin syöpynyt hänen muistiinsa erityisen syvälle.
– Autolautta Estonian uppoamiseen syksyllä 1994 liittyvät operaatiot muistan yhä selkeinä kuvina minuutin tarkkuudella. Tapahtumat alkoivat vyöryä kello kolmen jälkeen yöllä. Vastasin pelastuskokonaisuudessa poliisin toiminnasta.
Virka-ase?
Oletteko koskaan käyttänyt työssänne virka-asetta?
– En ole, ja läheltä piti -tilanteitakaan ei minulla virka-aseen käytön suhteen ole ollut.
– Vaarallisimmat tilanteet työtehtävissäni ovat syntyneet ulosottomiehen hommissa.
Kerran juoksin karkuun muuatta asiakasta, joka yritti saada minut kiinni vasara kädessään.
Poliisi numeroina 2007
• Palkkalistoilla 10 900 henkilöä. Poliiseja heistä on 7 600.
• Naisten osuus poliisihallinnon kokonaisvahvuudesta 26 prosenttia. Miehistöstä naisia on 16 prosenttia, alipäällystöstä 6 prosenttia, päällystöstä 6 prosenttia ja päälliköistä 2 prosenttia.
• Yhtä poliisia kohden asukkaita 690, mikä on pohjoismaisittainkin vähän.
• Poliisin tietoon tuli 815 200 rikosta.
• Hälytystehtäviä 1,1 miljoonaa.
• Toimintavalmiusaika kiireellisissä hälytyksissä 12,9 minuuttia.
• Budjetti 650 miljoonaa euroa, josta henkilöstökulujen osuus 78 prosenttia.
• Kanteluja laillisuusvalvojille kaikkiaan 1 200.
• Poliisin tekemiksi epäiltyjä rikoksia kirjattiin 647. Pääosa ilmoituksista koski voimankäyttöä tai poliisimiehen vapaa-aikanaan tekemiksi epäiltyjä rikoksia.
