Rahoitustarkastuksen uusi johtaja Anneli Tuominen: Emme tarvitse omia kommandojoukkoja

Anneli Tuominen
• s. 1954

• Ekonomi 1976
• OTK 1979
• VT 1981
• TRE RO vs. ONM 1979
• HOP 1979
• SYP 1986
• Rata, apul.johtaja 1996
• Rata, johtaja 2007–

Jotakin pientä, jotakin hupsua

• Mielimauste: sweet chili/korianteri
• Herkkuruoka: thaimaalaiset alkuruoat
• Paras juoma: punaviini
• Kaunein kukka: ruusu
• Väri ylitse muiden: turkoosi/punainen
• Salainen pahe: ????
• Lempilausahdus: Älä lykkää huomiseen sitä, mitä voit tehdä tänään
• Harrastukset: kuntosali

Suomen rahaelämän ykkösnainen on suoran toiminnan ihminen. Hän ei siedä vehkeilyä. Kommandojoukkoja tai edes teletunnistetietojen saamista hän ei kuitenkaan työkaluikseen kaipaa.

– Olen realisti. Omien iskujoukkojen tai teletunnistetietojen saaminen poliisin ulkopuolisille ei liene Suomessa mahdollista. Luotan poliisiin, syyttäjiin ja tuomareihin. Toisaalta, toki Ratan valtuuksien tulee olla samantasoisia muiden EU-valvojien valtuuksiin verrattuna.

Hilkka Liisa Anneli Tuominen tunnetaan tarmokkaana naisena. Hämeenkyröläisellä sisullaan hän on urakoinut kaksi akateemista loppututkintoa ja kansainvälisen pankkikarriäärin. Tätä nykyä hän istuu suomalaista rahamaailmaa valvovan Rahoitustarkastuksen (Rata) johtajan huoneessa.

Työtä nykyisessä virassa riittää: silmällä pidettäviä yksiköitä on karkeasti laskien 500. Pankkeja, pörssiyhtiöitä, sijoituspalveluyrityksiä – ja Suomen pörssi. Palkollisia Ratassa on 140.

Kuinka tuo paletti pysyy käsissä?

– On keskityttävä suurimpiin toimijoihin, markkinoiden vakauden ja luottamuksen kannalta suurimpiin riskeihin.

– Pieniäkään toimijoita emme toki unohda – teemme jatkuvasti esimerkiksi tarkastuksia eri teemoista myös pienempiin toimijoihin.

Vauhtiin kahdella tutkinnolla

Anneli Tuominen luki itsensä aluksi ekonomiksi ja sitten samaan syssyyn juristiksi. Varatuomarin tittelinkin hän piipahti urakoimassa oikeastaan vain siksi, jotta jalat pysyisivät maassa.
– Kauppikseen pääsi tuohon aikaan suoraan papereiden perusteella. Ja kun liike-elämän salat kiinnostivat, niin mikä ettei.
– Juridiikan puolelle minua veti sukuvika: Isäni oli arvostettu puheenjohtaja Tampereen raastuvanoikeudessa. Hänen esimerkkiään oli helppo seurata. Sisarenikin luki juridiikkaa.
– Noiden kahden elämänalan kombinaatio on toiminut – ainakin minun osaltani – oikein mukavasti.

Pankkimaailmaan Tuominen kulkeutui Helsingin Osakepankin esimieskoulutuksen kautta. Sitten Suomen Yhdyspankin leipiin Lontooseen, ja lopulta parin kiemuran kautta apulaisjohtajaksi Rataan.

Valvojan tuska

Mikä sitten on rahamaailman päävalvojan suurin päänvaiva, työperäinen tuska?

– Haastattelut! Tuominen napauttaa puolivillaiselle kysymykselle ja nauraa makeasti päälle.

– Tästä työstä näkyy ulospäin vain murto-osa. Ehkä tunnettuutemme voisi olla parempi. Sitä kautta pystyisimme vaikuttamaan markkinoiden luottamukseen entistä paremmin.

– Toiminnastamme saa lehtiä lukemalla kovin yksipuolisen kuvan. Kyse on silloin jostakin yksittäisestä epäily- tai tutkintatapauksesta. Lehtijutut tarvitsevat nimiä. Konkreettiset caset myyvät.

Tuominen kaivaa paperipinoistaan virastonsa uunituoreen vuosikertomuksen. Sen takasivulla on Ratan organisaatiokaavio. Kaaviossa on kamalasti laatikoita.

Etenkin EU-yhteistyö juoksuttaa Ratan väkeä ympäri Eurooppaa.

– EU-yhteistyö vaatii kärsivällisyyttä. Eri mailla saattaa olla eri suuntiin meneviä intressejä. Kompromissien tekeminen vaatii paljon työtä.

Rahamaailman etiikka – onko sitä?

Mikä on suomalaisen rahamaailman eettinen tila? Mahtuuko ahneuden ja itsekkyyden keskelle myös ripaus jaloa aatetta, etiikkaa?

– Valvojahan ei pysty koskaan täysin reaaliajassa tietämään, mitä kaikkea tuolla kentällä tapahtuu.

On oltava realisti. Aina on porsaanreikien etsijöitä ja sellaisia, jotka niitä reikiä myös löytävät. Uskon kuitenkin, että valtaosa markkinoilla toimijoista toimii täysin rehellisesti.

Kykeneekö Rata pitämään meikäläisen rahamaailman riittävässä kurissa ja nuhteessa? Aina silloin tällöin kuulee väitteitä Ratan lepsuilusta – ainakin riittävän isokenkäisten edessä.

– Rata tekee selvityksiä, poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja tuomari tuomitsee, Tuominen napauttaa.

– Vastaus riippuu ihan siitä, keneltä kysyy. Monen mielestä olemme liian ärhäköitä; moni toinen taas nimittelee meitä hampaattomiksi.

– Kaikkiin väärinkäytöksiin emme pysty puuttumaan. Mutta räikeimpiin tapauksiin tartumme. Ja kyllähän niitä rikosjuttujakin jatkuvasti nousee.

Televalvonta – kommandojoukot?

Onko Ratalla tarpeeksi aseita työnsä suorittamiseksi? Toimiiko Rata kyläpoliisin pyssyillä ja rentoudella silloinkin, kun tarvittaisiin kommandomiehiä?

– Lainsäädäntöä muutettiin äskettäin niin, että esimerkiksi tiedonsaantioikeutemme on varsin kattava.

– Tutkinnan puolella on yhä asioita, joihin meillä ei ole valtuuksia, vaan ne kuuluvat poliisille.

Pitäisikö Ratan tutkinta- ja iskuvoimaa lisätä? Teletietojen saantioikeus poliisin tapaan – esimerkiksi silloin, kun epäillään törkeätä arvopaperimarkkinarikosta?

– Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että meillä pitäisi olla laaja teletietojen saamismahdollisuus. Nyt olen tullut realistiksi. Täkäläisessä oikeusjärjestyksessä televalvontaoikeuksia on liki mahdotonta antaa poliisin ulkopuoliselle taholle. Vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä.

– Olemme tiivistäneet yhteistyötä poliisin kanssa. Esimerkiksi kotietsinnän läpivieminen on äärimmäisen vaativa työ. Se kannattaa antaa ammattilaisille, poliisille.

Eikö olisi loistokasta, jos Ratalla olisi oma iskuryhmästö, kommandojoukot?

– Olen tyytyväinen nykyiseen iskuvoimaamme. Poliisi sitten auttaa tarvittaessa.

Rahamarkkinoilla asiallisen lämmintä

Talousviisaat ovat pitkin talvea varoitelleet rahamarkkinoiden ylikuumenemisesta. Foobisimmat ovat jo nähneet 1990-luvun alun kaltaisen laman merkkejä.

Johtaja Anneli Tuominen toppuuttelee kuumakalleja.

– Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut. Se on tätä nykyä noin sata prosenttia vuoden käytettävissä olevista tuloista. Mutta naapurimaissamme, kuten Ruotsissa, velkaantumisaste on huomattavasti korkeampi.

– Ongelmana meillä on se, että tuo velka on keskittynyt nuorille lapsiperheille. Lisäksi luottoajat ovat pitkiä, hyvin usein 20 vuotta. Jos sitten tulee rahavaikeuksia, maksuohjelmaa ei voi keventää pidentämällä laina-aikaa.

Yritysmaailma?

– Siellä puolella ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole näkyvillä isompia ongelmia.

Milloin näemme seuraavan pankkikriisin?

– Semmoiseen arvailuun en lähde. Mutta toisaalta, ei saa tuudittautua siihenkään, ettei jotakin perustavanlaatuista ikävää voisi sattua.

– On muistettava varautua myös Suomen markkinoiden ulkopuolelta tuleviin riskeihin. Kansainväliset rahoituskriisit leviävät kulkutaudin tavoin.

EU-paineet hallinnassa?

EU on paisunut kuin taikina, ja sen rahajärjestelmien sekamelska on sievoinen. On tuiki tavallista, että EU-maiden rahoitusvalvontaviranomaiset ovat sekä mykkiä että kuuroja toisiaan kohtaan.

Johtaja Anneli Tuominen ei täysin signeeraa väitettä.

– EU-yhteistyön määrä on tälläkin saralla valtava. Valvontayhteistyö lisääntyy koko ajan, ja sen laatu paranee.

– On kuitenkin pakko myöntää, että niin sanottujen hyvien käytäntöjen luominen on kivinen tie.

Pääomamarkkinat keskittyvät. Suomestakin alkavat omat pankit olla vähissä, meille vieraiden markkinavoimien käsissä. Loppuuko Ratalta valvottava?

– Jos ulkomaisiin käsiin menneen pankin toimipisteet Suomessa jäävät pelkiksi sivukonttoreiksi, valvontavastuu on pääkonttorivaltion viranomaisella.

– Jos taas täkäläiset toimipisteet ovat tytäryhtiöitä, valvonta jää meille, Tuominen selventää.

Mutta, mutta.

– Olen sitä mieltä, että vaikka suomalaisiin rahoitusmarkkinoihin olennaisesti vaikuttavan pankin pääkonttori olisikin ulkomailla, Suomen viranomaisia ei saa jättää vaille valtuuksia. Kunkin maan valvojat ja keskuspankit ovat vastuussa oman maansa markkinoiden vakaudesta. Tämän velvollisuuden toteuttamisedellytykset on pystyttävä turvaamaan.

– Suomalaisen olisi varmaankin vaikeata ymmärtää, jos Sampon ja Nordean valvonta annettaisiin täysin ulkomaisen valvojan vastuulle.