Kuka?
Sakari Melander
s. 1975
OTK 2001
VT 2006
Väitöstilaisuus 5.9.2008 Helsingin yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Raimo Lahti, kustoksena professori Dan Frände. Väitöskirja Kriminalisointiteoria – rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset on julkaistu Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen A-sarjassa.
Ei ole harvinaista, että julkisuudessa viriää keskustelu, jossa ehdotetaan jonkin menettelyn säätämistä rangaistavaksi. Tunteet saattavat käydä kuuminakin, eikä silloin ajatella oikeudellisia rajoituksia, joita kriminalisointiin liittyy: rikoslainsäädäntö on aina viimeinen keino.
– Turha, rajoittava sääntely ei ole koskaan hyväksi. Rikosoikeutta pitää käyttää vain silloin, kun siihen on aidosti hyvät perusteet, syyskuussa väitellyt Sakari Melander, 33, sanoo.
Hän käsittelee teoksessaan Kriminalisointiteoria – rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset laajasti periaatteita, joita lainsäätäjän on otettava huomioon.
– Kiinnostuin aiheesta jo syventävien opintojen projektissa. Perinteisesti rikosoikeudessa on pohdittu rangaistusteorioita, jotka pyrkivät kattavasti selittämään rikosoikeusjärjestelmän tavoitteita ja oikeutusta. Mielestäni niistä ei kuitenkaan saada paljon apua, kun mietitään, mitkä teot voidaan säätää rangaistaviksi.
Sakari Melander koki, että rangaistuksesta ja sen oikeutuksesta aloittaminen on nurinkurista, vähän kuin lähtisi liikkeelle puun latvasta.
Ongelmallisia arvovalintoja
Hänen kriminalisointiteoriassaan perusoikeuksilla on tärkeä sija, samoin tietysti EU-oikeudellisilla näkökohdilla. Haastattelussa Sakari Melander nostaa esiin ihmisoikeuden loukkaamattomuuden periaatteen, joka Suomen perustuslain järjestelmässä on pikemminkin perusoikeuksien taustalla vaikuttava arvo kuin perusoikeus. EU:n perusoikeuskirjassa ihmisarvo on mainittu nimenomaisena perusoikeutena.
– Periaatteen oikeudellinen merkitys on selkeästi muuttunut ja korostunut. Aikaisemmin katsottiin, että valtion tulee kunnioittaa yksilöiden valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Nyt ihmisarvo nähdään objektiivisena arvona, ja jokin toiminta voidaan kieltää, jos sen katsotaan loukkaavan yleisesti ihmisarvoa.
Muutosta Sakari Melander kuvaa esimerkillä Ranskasta. Siellä kääpiönheittokilpailut kiellettiin 1990-luvulla ihmisarvoa loukkaavina, vaikka henkilö, jota heiteltiin, olisi halunnut jatkaa toimeentulonsa vuoksi.
Vaikka kääpiönheitto on raju ääriesimerkki, kehitystä voidaan tutkijan mielestä perustellusti kritisoida: ihmisarvon käsite on arvo- ja kulttuurisidonnainen, väljä.
– Kuka sen määrittelee? Minusta pitäisi miettiä moneen kertaan ennen kuin mitään ryhdytään kieltämään yksinomaan sillä perusteella, että se katsotaan ihmisarvoa loukkaavaksi.
Ei amerikkalaistyyppisiä rangaistuksia
On toki toimintaa, joka on aidosti ihmisarvoa loukkaavaa, ja sellaisen Sakari Melander olisi tietenkin valmis kieltämään.
– Eurooppalaiseen traditioon eivät myöskään istu häpeärangaistukset, joita Yhdysvalloissa on pidetty hyvinä ja varteenotettavina vaihtoehtoina vankeudelle tai tuntuville sakkorangaistuksille. Minusta ne ovat selkeästi ihmisarvon vastaisia. Newyorkilaiset liikemiehet olivat piipahtaneet New Jerseyn puolella lounasreissulla ja tulleet virtsanneeksi kadulle. Heidät oli tuomittu pesemään kadunpätkä hammasharjalla.
Anastustekoon syyllistynyt voi joutua kulkemaan T-paidassa, johon on painettu, että sen kantaja on tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen varkaudesta.
– Valtiovalta nöyryyttää tuomittua tarkoituksellisesti muiden silmissä. Sen kaltaisia rangaistuksia meidän järjestelmäämme ei voitaisi ottaa, eikä kai kukaan sellaisia vakavasti ehdottaisikaan.
Ihmisarvon käsittäminen laajemmin liittyy tärkeään kysymykseen lainsäädännön holhoavuudesta. Perinteisesti paternalistista lainsäädäntöä on pyritty välttämään.
– Lähtökohta on, ettei rajoittavaa sääntelyä pitäisi olla ainakaan siellä, missä sitä ei välttämättä tarvita. Aikanaanhan meillä keskusteltiin erittäin kiivaasti esimerkiksi sekä moottoripyöräkypärän että turvavyön käyttöpakosta.
Yhtenäinen linja tarpeen
Suomalaista kriminaalipolitiikkaa on perinteisesti pidetty yhtenäisenä, pohjoismaisen linjan mukaisena.
– Nyt on jo havaittavissa, ettei linja enää ole täysin yhtenäinen vaan näyttää hajanaiselta. On kansainvälisiä paineita, ja EU:sta tulee paljon hyvinkin erilaisia vaikutteita. Meillä haluttiin 1960–70 -luvulla määritellä kriminaalipolitiikan tavoitteet laaja-alaisemmin kuin taisteluna rikollisuutta vastaan. Nyt tämä slogan on erityisesti EU:n kautta vahvasti palaamassa takaisin. Sitä toistetaan jatkuvasti etenkin suhteessa järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja tiettyihin rikoslajeihin.
Sakari Melander toivoisi, että Euroopan Unioni kykenisi luomaan rationaalisen ja johdonmukaisen kriminaalipoliittisen linjan siitä, mitä tehdään ja mitä voidaan tehdä.
– Asioita on kyllä mietitty siellä, mutta aika pistemäisesti.
Kura-Immun pojanpoika
Vaikka Sakari Melanderin isoisä oli maa- ja vesioikeuden eli tuttavallisesti kura- ja rämeoikeuden professori Ilmari Melander ja hänen isänsä juristi, nykyinen Helsingin hovioikeuden presidentti Lauri Melander, oikeustieteen opiskelu ei ollut Sakarille itsestäänselvyys.
– Ajattelin vakavasti, että minusta tulee muusikko. Arvelin kuitenkin, etteivät lahjani olisi riittäneet konserttipianistiksi, enkä halunnut soitonopettajaksi. Sen jälkeen puntaroin valtiotieteiden ja juridiikan välillä, ne tuntuivat yhtä kiinnostavilta.
Kun oikeustieteen pääsykoekirjat tulivat yllättäen postissa kotiin, Sakari Melander tarttui niihin.
– En ollut itse niitä tilannut, hän naurahtaa.
Pianoa kahden pienen tyttären isä toki soittaa edelleen, mutta perheeltä ja työltä harrastukselle ei oikein riitä aikaa. Nyt Sakari Melander toimii Oikeus muuttuvassa maailmassa -tohtorikoulun koordinaattorina. Hänellä on rikosoikeuden assistentin virka Helsingin yliopistossa.
