Lakimiesperinteessä on jäänyt jälkipolville elämään monia tarinoita mielenkiintoisista juristeista. Heidän joukkoonsa kuuluu ehdottomasti Selim Viktor Stenius (1865–1946), joka suoritti oikeustutkinnon 1892 ja sai varatuomarin arvon 1895. Hän toimi hovioikeuden asessorina Viipurissa ja tuomarina Tornion ja Kajaanin tuomiokunnissa.
Stenius oli tunnettu suorasukaisesta ja rahvaanomaisesta puhetyylistään. Hänen nimensä vääntyi käräjäkansan suussa moneen muotoon, kuten Ukko Tenjus tai tuomari Tenman. Selim Steniuksen auskultantteina toimivat muun muassa Urho Kekkonen ja Ilmari Turja. Jälkimmäinen piti Steniusta esikuvana kirjoittaessaan kihlakunnantuomari Gustaf Schroderuksen roolin näytelmään Tuomari Martta, josta tehtiin myös elokuva.
Urho missäs rahat?
Steniuksella oli sikarilaatikko sitä varten, että sinne kerättiin pöytäkirjain lunastusrahat, jotka päätuomari sitten korjasi plakkariinsa.
Urho Kekkosen istuessa käräjiä Stenius meni laatikolle, joka olikin tyhjä.
”Urho, missäs rahat, kun minun pittää viedä niillä Ellenille piimää?” kyseli Stenius.
”Minun täytyi ostaa niillä Sylville piimää”, sanoi Urho.
Ukko rupesi pärmättämään, että kyllä ovat nuo etelän tuomarit rahanahneita, kun kätten välistä viedään minun ruokarahani.
Silloin Urho Kekkonen veti hyllystä lakikirjan, jonka jossain alaviittessä sanottiin, että lunastusrahat kuuluvat sille, joka on käräjät pitänyt. Ukkokin luki hämmästyneenä mainittua lakipykälää. ”Katohhan ruojaa, enpä ole huohmanna, niinpä näyttää olovan.”
Sormikoukkua
Erään kerran, kun asianosaiset oli käsketty ulos käsittelyn päätyttyä, oikeuden piti ryhtyä sorvaamaan päätöstä. Stenius heittäytyi kuitenkin käräjäsalin sivupenkille makuulle ja yllytti lautamiehet lattialle sormikoukun vetoon. Penkillä hän ähkyi ja puhkui sormikoukkuilijoita yllyttäessään. Sitten hän yltyi nauramaan ja sanoi: ”Nyt ne tuolla ulkona luulevat, jotta myö tiällä piätämme vaivoomma!”
Likaisia papereita
Säräsniemen käräjillä toi eräs mies lainhuutoa varten paksun käärön enemmän tai vähemmän likaisen näköisiä papereita tuomari Steniuksen eteen. Tällöin Syenius totesi: ”Pitäis olla rukkaset kädessä, kun näitä papereita käsittelee.” ”Toss on”, sanoi mies ja löi rukkaset pöytään.
Julkinen kiitos
Kerran oli muuan mökin mies syytettynä ulosmitatun lehmän myymisestä. Oikeudessa todettiin, että ulosmittaus oli kyllä toimitettu, mutta siitä ei ollut tehty merkintää pöytäkirjaan. Syyte siis hylättiin.
Vapauttavan päätöksen kuultuaan mökkiläinen oli syvään kumarrellen lausunut useaan kertaan: ”Kiitoksia paljon, tuomari Tenman!”
Tapaus oli niin harvinainen, että Stenius oli sanonut: ”Ensi kerran yli 30-vuotisen virkakauteni aikana minua näin julkisesti kiitettiin.”
**
Teksti: Ritva Juntunen
Lähteet:
Lakimieshuumoria 1963
Ilmari Turja, Tarinoita Suuresta Urhosta 1984
Puolesta ja vastaan. Kansa käräjillä. 1990
