Lakimiesliiton neuvotteluhuoneen sohvalla istuu oikeusministeriön hallinnonalan uusi JUKOn päätoiminen pääluottamusmies Sari Aho. Työtehtävää takana on alle kaksi kuukautta. Soitosta, joka muutti hänen urakuvionsa, on kulunut kuusi viikkoa pidempään.
– Lakimiesliitosta kerrottiin, että vuodesta 2001 tehtävää hoitanut Rauno Selenius oli menehtynyt ja hänelle tarvitaan pikaisesti seuraaja, Aho taustoittaa.
– Olin monen muun ohella tietoinen, että Selenius olisi ollut jäämässä eläkkeelle muutaman vuoden sisällä, mutta nyt tilanne tietysti muuttui. Minulta oli joskus aikaisemmin tiedusteltu kiinnostusta, mutta olin kieltäytynyt ajatuksesta. Tällä kertaa sanoin, että tarvitsen muutaman päivän aikaa pohtia asiaa. Perhepiirissä oli myös ikäviä sattumia, jotka vaikuttivat siihen, että päätin hakea paikkaa.
Työ opettaa
Ensimmäisenä Aho listasi plussat ja miinukset.
– Olin ollut syyttäjänä 19 vuotta, se on pitkä aika. Itselläni päällimmäisenä oli, etten halunnut jättää kollegoitani pulaan. Käännekohta oli, kun sain työpaikaltani kannustusta ottaa tehtävä vastaan. Vaikka jäin virkavapaalle syyttäjän virasta, minulle jäi syyttäjän oikeudet. Toimin talousrikossyyttäjänä ja muutama juttu jäi sen verran auki, että olen valmis tarvittaessa hoitamaan ne loppuun.
Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto sijaitsi Tikkurilassa, oikeusministeriön vuokraama uusi työhuone Lakimiesliiton tiloissa Helsingin ydinkeskustassa.
– Loppujen lopuksi niinkin pragmaattinen syy kuin päivittäisen työmatkan lyheneminen puolellatoista tunnilla painoi vaakakupissa paljon. Olen ymmärtänyt, että kaikki päätoimiset pääluottamusmiehet istuvat omissa liitoissaan. Keskeinen sijainti onkin tärkeä, sillä kokouksia mahtuu viikkoon monta, Aho tietää jo nyt.
– Pyrin mahdollisimman pian saamaan selkeän kuvan, kuinka paljon aikaa mihinkin menee. Alkuvaiheessa aikaa kului ihan käytännön asioiden selvittämiseen ja muun muassa virkamieslakiin tutustuessa. Aivan tuntemattomaan en kuitenkaan koe hypänneeni, sillä olen toiminut syyttäjälaitoksen luottamusmiehenä viimeiset seitsemän vuotta, Aho toteaa.
Paljon vartija
Ahon hallinnollinen esimies istuu oikeusministeriössä, ja JUKO antaa hänelle mandaatin toimia: edustaa noin 2 500 juristia ympäri maan. Valtaosa jäsenistä on tuomareita ja syyttäjiä. Lisäksi jäsenistä vajaa viidennes työskentelee oikeusministeriössä. Joukkoon kuuluu myös yhteiskuntatieteilijöitä ja muita akavalaisia.
– Olen saanut jo paljon yhteydenottoja sähköpostitse ja puhelimitse. Viestini kentällä onkin, että olkaa rohkeasti yhteydessä, olen täällä teidän etujanne valvomassa.
Aho tietää kokemuksesta, että juristeja yhdistää velvollisuudentunne työtänsä kohtaan. Kääntöpuolella on uupuminen työlastin alle.
– Harmaa ylityö on suuri ongelma, mikä heijastuu kaikkeen. Resurssintarve vääristyy, kun 36 viikkotunnin sijaan todellinen tuntimäärä onkin lähemmäksi puolet enemmän. Jos esimerkiksi istunto venyy, se on hyväksyttävä; ei asioita voi jättää kesken tietyltä kellonlyömältä. Mutta toisin kuin ennen, näitä venyneitä työpäiviä emme enää voi ottaa vapaana. Kellokortillisiksi emme kuitenkaan halua, vaan työn tekemisen ehdot on löydettävä muutoin.
Muiden töiden ohella Aho peri edeltäjältään paikan oikeusministeriön työsuojelutoimikunnassa.
– Edunvalvontatyöhön kulminoituu paljon työhyvinvointia. Elämme haasteellisia aikoja: on pakkolakiehdotuksia ja uusia palkkausjärjestelmiä. Epätietoisuus aiheuttaa ahdistusta, kun tulostavoitteet ohjaavat organisaatioiden toimintaa. Työnsarkaa riittää, että saisimme yhdessä luotua ratkaisuja, joiden kanssa kaikki voivat elää.
Marraskuussa 2015 alkanut määräaikainen virka kestää vappuun 2019. Kun Aholta kysyy, mikä työtehtävissä on päällimmäisenä, vastaus on ”mikä ei, kaikki edunvalvontaan liittyvä”.
– Pahoin pelkään, että tässä on nyt tyyntä myrskyn edellä.
Talkoohengellä eteenpäin
Aho luonnehtii itseään ihmiseksi, joka on aina tunkenut nokkansa joka paikkaan. Liiton aktiivijäsen hän on ollut opiskeluajoista lähtien.
– En vain pysty sulkemaan silmiäni epäkohdilta, hän huokaa.
– Itselleni vaikuttamismahdollisuudet ovat olleet paitsi mukavaa vaihtelua työhön, myös sydäntä lähellä. Enkä usko, että naisnäkökulmasta ja empatiakyvystäkään haittaa on ollut.
Vaikka Aho myöntää itsellään olevan ripaus äitimäisyyttä, lukee hän vahvuudekseen myös kyvyn tuoda esille eriävän mielipiteensä.
– Ymmärrän, että eri osapuolilla on omat tavoitteensa. Tämä minulle tuli hyvin selväksi myös syyttäjän roolissa. Yritän ratkaisua aina ensisijaisesti sovinnollisesti, mutta tarpeen tullen osaan olla hyvinkin napakka. Kokemus on myös opettanut, milloin suu kannattaa avata, milloin vaieta. Yleensä minun ei ole tarvinnut toistaa itseäni.
**
Sari Aho, 51
- OTK, Helsingin yliopisto 1990, VT
- Pääluottamusmies JUKO, oikeusministeriön hallinnonala
- Lakimiesliiton julkisen sektorin valiokunnan jäsen
- Syyttäjäyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja
- Naimisissa, kaksi lasta
- Harrastukset: matkustaminen naisporukassa, mökkeily, hiihto ja laskettelu, pyöräily
**
Teksti: Hanna Ojanpää
Kuva: Vesa Tyni
