Vaihtoehtoiset hoitomuodot halutaan EU:ssa mukaan virallisen terveydenhuollon järjestelmiin. Suomessa sääntely on vasta suunnitteilla eikä sen toteuttamistavoista olla yksimielisiä.
Maailman Terveysjärjestö (WHO) ja EU suosittelevat jäsenmaitaan integroimaan täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot järkevästi virallisen terveydenhuollon järjestelmiin. Vuonna 2012 tehdyn selvityksen mukaan Euroopassa on jo yhteensä
17 maata, joissa on mainittujen suositusten mukaisia, niin sanottuja Cam-säännöksiä (Complementary and alternative medicine).
Pohjoismaista Norja ja Tanska (2004) ja Islanti (2005) ovat säätäneet täydentäviä ja vaihtoehtohoitoja koskevan erillislain ja perustaneet tai tulevat perustamaan virallisen rekisterin. Tätä kutsutaan niin sanotuksi laajaksi lainsäädännöksi.
Ruotsissa on säädetty 1960-luvulla laki, jossa rajoitetaan oikeutta tutkia ammattimaisesti toisen henkilön terveydentilaa tai hoitaa tämän sairautta tai siihen verrannollista tilaa. Tämä niin kutsuttu suppea malli ei ole tiettävästi käytännössä toiminut. Yhdysvalloissa on järjestelmä, jossa NCCAM (The National Center for Complementary and Alternative Medicine) on osa Yhdysvaltojen terveysvirastoa.
Suomessa suositeltiin suppeaa sääntelyä
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2008 työryhmän valmistelemaan asiaa ja antoi 2009 mietinnön nimeltä ”Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti” (STM selvityksiä 2009:17). Työryhmän enemmistö suositteli suppeaa sääntelyä eli Ruotsin mallia, joka piti toteuttaa nopealla aikataululla.
Myöhemmin valmisteltaisiin niin sanottua laajaa sääntelyä. Tällöin laki sisältäisi muun muassa vaihtoehtohoitojen määritelmän, markkinointia ja sen valvontaa koskevia säännöksiä, vapaaehtoista vaihtoehtoterapeuttien rekisteröintiä koskevat säännökset sekä säännökset vaihtoehtohoitojen valvonnasta.
Mietintöön pyydettiin eri tahoilta lausuntoja. Suomen Lääkäriliitto, Suomen Psykologiliitto, Super ry ja Tehy ry antoivat yhteisen lausunnon. Ne eivät hyväksyneet työryhmän käyttämää nimeä vaihtoehtohoito, vaan otsikkona oli ”Kannanotto uskomushoidoista ja niitä koskevista lainsäädäntötarpeista”.
Tällä hetkellä näyttää mediassakin levinneen termi “uskomushoidot”, vaikka se ei vastaa kansainvälistä terminologiaa.
Nykytila Suomessa epäselvä
Nykyisessä hallitusohjelmassa on kohta, jonka mukaan vaihtoehtohoitoihin liittyvää lainsäädäntöä jatkovalmistellaan yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Ministeriön valinta johtunee siitä, että Suomessa vaihtoehtohoitoja ei tällä hetkellä käsitetä terveydenhuolloksi vaan kuluttaja-asioihin liittyväksi.
Hallituksessa asia ei ole toistaiseksi edennyt. Eduskunnassa tehtiin helmikuussa 2013 asian johdosta kirjallinen kysymys. Vastauksessaan ministeri Guzenina-Richardson totesi, että muutokset voitaisiin tehdä terveydenhuollon ammattihenkilölakiin. Tällöin asian käsittely yhdistettäisiin terveydenhuollon valvontatyöryhmän työhön (STM raportteja ja muistioita 2012:8). Se on esittänyt tarkennuksia ja parannusehdotuksia terveydenhuollon valvontaan.
Suomen linja Cam-hoitojen sääntelyn suhteen ei tällä hetkellä ole selkeä. Suomessa ei ilmeisesti ainakaan lähiaikoina toteuteta WHO:n suositusta täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen järkevästä integroimisesta yhteiskunnan virallisen terveydenhuollon järjestelmiin.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on puheenjohtajana asiaa edistävässä, meppien perustamassa yhteistyöryhmässä (Cam interest Group).
– Yli viidesosa eurooppalaisista on päätynyt käyttämään luontaishoitoja osana oman terveyden ylläpitämistä. Olisikin enemmän kuin välttämätöntä, että yhteiskunnat turvaavat näiden valintojen mahdollisuuden ja turvallisuuden. Lisäksi on panostettava tutkimukseen, Pietikäinen korostaa.
Vuoden 2012 lopulla päättyi kolmivuotinen EU-rahoitteinen tutkimusprojekti, CAMbrella. Suomi jäi sen ulkopuolelle, koska meiltä puuttuu Cam-tutkimustaho.
Lue täältä laajempi artikkeli aihetta koskien.
teksti Ritva Juntunen
