Jari Tervon edellisten kirjojen Myyrän (2004) ja Ohranan (2006) tavoin Troikka on historiallisiin faktatietoihin perustuvaa fiktiota. Itse kirja tempaisee mukaansa paitsi loistavalla kerronnallaan myös jännityskertomuksena. Kirjan lopussa Tervo raottaa fiktiohenkilöiden taustoja sen verran, että kertoo Mannerheimin suunnitteilla olleen murhan tekijöiden nimet ja tapahtumien taustat.
”Mutta tehän olette nainen”
Juristilukija kiinnostuu etenkin varatuomari Ellen Katajasta ja hänen aviomiehestään, molempien oikeuksien tohtori Oskar Katajasta. Ellen Kataja on nimitetty vuonna 1920 varatuomarina Etsivän Keskuspoliisin (EK:n) passiosaston apulaispäälliköksi. Kuka voisi olla hänen esikuvansa?
Vuoteen 1920 mennessä oli Suomessa valmistunut viisi naisjuristia: Agnes Lundell vuonna 1906, Lyyli Jyrhämä (entinen Nordlund) 1910, Hilma Jahnsson (omaa sukua Hägg) ja Elsa Sohlstedt (myöhemmin Sohlstedt-Frantz) molemmat 1917 sekä Katri Caselius (myöhemmin Hakkila) 1919.
Kukaan heistä ei ollut vuonna 1920 varatuomari eikä EK:n palveluksessa. Vain Hilma Jahnsson oli tuolloin naimisissa. Hänen puolisonsa Yrjö Jahnsson ei ollut juristi, vaan maisteri. Tosin Yrjö Jahnsson rikastui liikemiehenä, ja osti muun muassa asuinkiinteistöjä. Tästä löytyy yhtymäkohta Ellen Katajan Oskar mieheen, joka lähti Pietariin tekemään asuntokauppoja.
Tervo kertoo Ellen Katajan allekirjoittaneen viralliset paperit ”E.Kataja, varatuomari”. Tämä saikin kenraalimajuri Ignatiuksen huudahtamaan Ellen Katajan tavatessaan: ”Mutta tehän olette nainen!”
Myös Agnes Lundell käytti usein vain etunimensä alkukirjainta. Tämä tapahtui kuitenkin Senaatin oikeusosaston määräyksestä. Vuonna 1911 Lundelille näet ilmoitettiin, että hänet voitaisiin hyväksyä oikeudenkäyntiasiamieheksi, mutta hänen tulisi käyttää nimessään vain etukirjaimia ja titteliä hovioikeuden auskultantti.
Olisiko joku ensimmäisistä naisjuristeista voinut sittenkin antaa piirteitä Ellen Katajan hahmoon?
– Halusin rakentaa romaaniini Mannerheimin vastapainoksi koulutetun, vahvan naisen muotokuvan. Tällainen nainen ei tietenkään ollut kovin yleinen ilmestys vuonna 1920. Varatuomari Ellen Katajalla ei ole esikuvaa oikeassa elämässä, Jari Tervo vastaa kysymykseen.
Naispoliiseja vasta 1970-luvulla
Mutta olisiko Ellen Katajan ura ollut historiallisesti mahdollinen 1920-luvun alussa? Troikan lopussa Tervo on maininnut joitakin käyttämiään lähdeteoksia. Luettelosta puuttuvat Anneli Winter-Mäkisen teos Naisjuristien 1. vuosisata. Poimintoja naisjuristien historiasta (1995) sekä teos Matti Simola–Jukka Salovaara (toim.) Turvallisuuspoliisi 75 vuotta (1994).
Sen verran historiallista perustetta Ellen Katajan tarinalla on, että vuonna 1919 valtioneuvoston vahvistaman EK:n pätevyysvaatimusten mukaan toisen apulaispäällikön oli oltava lainoppinut. Arkistojen tiedot EK:n apulaispäälliköistä ovat Simolan ja Salovaaran kirjan mukaan puutteellisia. Ihan varmaa tietoa siitä, ketkä toimivat vuonna 1920 apulaispäällikköina ei ole. Todennäköisesti he olivat Frans Klemetti ja Hugo Penttilä. Historiankirjoituksen puutteet siis antavat tilaa kirjailijan mielikuvitukselle.
Nainen saattoi saada valtion vakinaisen viran vasta vuonna 1926, jolloin astui voimaan laki naisen kelpoisuudesta valtion virkaan. Kohta lain voimaantulon jälkeen ensimmäiset naiset istuivatkin käräjänsä. Elsa Sohlstedt sai varatuomarin arvon vuonna 1929 ja Inkeri Harmaja vuonna 1930.
Uusi laki sisälsi kuitenkin poikkeuksia, jotka estivät naisen pääsyn muun muassa poliisin johtotehtäviin. Laki kumottiin vasta vuonna 1975. Vielä tuolloin nousi häly siitä, kykenisikö nainen toimimaan nimismiehenä. Vuonna 1974 järjestettiin ensimmäinen poliisikurssi, jolle otettiin pieni määrä naisia. Tätä ennen toimistotöissä työskennelleitä naisia oli sisäisellä koulutuksella koulutettu poliiseiksi.
Todellisuudessa vuonna 1920 Suomen viisi ensimmäistä naisjuristia pystyivät vain haaveilemaan sellaisesta urasta kuin Ellen Katajalla kirjassa Troikka on. Pienet historialliset kauneusvirheet eivät kuitenkaan poista Troikan kaunokirjallisia arvoja, vaan kannustavat tutustumaan historiaan.
Jari Tervo. Troikka.
WSOY 2008.
409 s.
